Näytetään tekstit, joissa on tunniste Turkki. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Turkki. Näytä kaikki tekstit

lauantai 5. joulukuuta 2015

Bodrum, Turkki

Elämä on ihmeellinen asia.

IMG_3274

Viime ajat ovat olleet erittäin raskaita minulle ja poikaystävälle myös. Niin raskaita, että jouduin ottamaan palkatonta sairaslomaa – minulla on täyttynyt kiintiö, jonka työnantajani vuodessa maksaa, joten saan sairaspäivärahaa Kelalta vasta 2 viikon karenssin jälkeen. Mutta sillepä ei mitään voi, sairaslomani pistettiin kestämään joulukuun puoliväliin asti. Olen ollut syksyn aikana kolmesti sairaalassa. On otettu selkäydinnäytettä, on tulehtunut suonet kanyylin takia ja ties mitä.

On tuntunut, että mikään ei mene putkeen. Sitten saatiin yllätyslahja: “Teidän on päästävä pois täältä Suomen joulukuun synkkyydestä.” Ja niin sitten 14 tunnin varoitusajalla lähdettiin Turkkiin. Bodrum, entinen Halikarnassos valikoitu kohteeksi hinnan, lähtö- ja paluuajan sekä sen takia, että emme kummatkaan ole Turkissa lomalla olleet.

Sää ei näyttänyt lupaavalta: lämpötila näytti olevan 17-19 astetta. “No mut onhan tää siltikin edes kuin Suomen kesä,” ajattelin. Ei ole pakko olla auringonottokeli. Otimme kuitenkin uima-asut mukaan – kaiken varalta.

Istanbulin metroliput olivat tällaisia
Istanbulin metroliput

Koska mentiin halvalla, lennot olivat vaihtolennoilla. Kymmenen tuntia vaihtoaikaa Istanbulissa – hahaa! Senhän voi käyttää hyödyksi! Otimme metron ja suuntasimme keskustaan. Sieltähän löytyi vaikka mitä kivaa: aterioimme, kiertelimme kauppoja. Ei loppujen lopuksi yhtään haitannut tuo pitkä vaihto: se lisäsi lomaamme myös päivän Istanbulissa.

Koska nyt on Turkin matkailussa sesonki jo päättynyt, Bodrum vaikutti kuolleelta. Useimmat paikat ovat kiinni. Mutta tässäkin on erinomaiset puolensa: saamme kaikkialla loistavaa palvelua. Siinä missä sesonkiaikaan täytyy hotellin altaalta metsästää vapaata tilaa, meille järjestettiin muuten tyhjälle allasalueelle omat penkit. Tämäkin tapahtui pyytämättä. Kävin kertomassa, että aiomme ottaa aurinkoa joka päivä, eli penkit saavat meidän puolestamme jäädä siihen viikoksi – ja näin, meillä oli seuraavanakin päivänä penkit paikalla, omat penkit.

Meillä on omat, meille varatut aurinkotuolit hotellilla.

Arvioimme nimittäin väärin auringonottokelin. Kun tulee kylmästä Suomesta, Bodrumin 17 astetta oli jo ihan auringonottokelpoinen. Lähdimme ensimmäisenä aamuna kävelylle, pitkähihaisissa. Keskipäivän aikaan tajusimme, että pitkähihaisissa oli aivan liian kuuma. Kävimme ostamassa pyyhkeet ja suuntasimme takaisin hotellille. Päätöstä pyyhkeiden ostamisesta vauhditti se, että ensimmäinen päivä näytti sillä hetkellä olevan viikon kylmin. Loppuloman ajaksi luvattiinkin 19-22 astetta. Jep, kelpaa. Tulimme tänne varautuneena kylmään, ajattelimme, että loma kuin loma, ei sitä aina tarvitse aurinkoa olla. Positiivisena yllätyksenä pilvetön taivas saa tämän paikan real feel -lämpötilan olemaan kuin parikymmentä astetta silloinkin, kun se ei sitä ole. Siis ensin saamme matkan ja sitten se vielä osoittautuu paremmaksi kuin toivoimme. Pessimisti sisälläni ei ollut uskonut auringonottoon ja jätti pyyhkeet ottamatta mukaan. Pessimisti joutui sitten maksamaan 30 liiraa uusista pyyhkeistä. No, kotona onkin kasa blondausaineella tuhottuja pyyhkeitä, heitänpä pari sellaista menemään näiden edestä.


Poikaystävä kävi ennen reissua ostamassa sandaalit. Tulivat tosiaankin tarpeeseen. Nauroin, kun näin ne: minulla oli pakattuna mukaan tismalleen samanlaiset Havaianasit, minulla violettina, poikaystävällä mustana. Sain omani joskus blogin kautta Aussielta.

Ihmiset ovat erittäin ystävällisiä. Pelkäsimme heti tullessamme, että meitä aiotaan vedättää taksikyydissä: olimme sopineet taksin kanssa, että kyyti kentältä Bodrumin hotellillemme maksaa 125 liiraa. Mittari kuitenkin juoksi ja näytti enemmän, lähemmäs kahtasataa. Mietimme, aikooko taksikuski yrittää saada meiltä tuota korkeampaa summaa. Turhaan pelkäsimme. 125 liiraa se oli, kuten pitikin.

Hotellihuone

Koska nyt on pulaa asiakkaista, loistava palvelu on etumme. Hotellin uima-allas puhdistettiin meitä varten. Tasan ja vain meitä varten. Club Hotel Flora Bodrumin Gümbetissä ei ehkä ihan pääse oikeuksiinsa tällaisena hiljaisena kautena, mutta parhaansa nämä meitä varten yrittävät. Pyyhkeetkin on vaihdettu joka päivä, vaikka hotelli-infon mukaan ne vaihdetaan joka kolmas päivä. Allasbaari ei ole auki ja ravintolassa on vain aamiainen. Aamiainen ei ole buffet-muodossa, vaan se tarjoillaan pöytään. Aamiaisella on juuri sopivaa tavaraa minulle: leipää ja päällisiä, kolmea eri juustoa, munakasta valitsemallamme tavalla valmistettuna, tomaattia ja kurkkua, hedelmämehua, kahvia ja teetä. Vaikka olen ollut tämän syksyn taas vegaani, loman ajaksi vaihdoin lakto-ovo-vegetarismiin ihan siksi, että vegaaniruokailu täällä olisi jäänyt aika köyhäksi ja erittäin vaikeaksi toteuttaa. Onnekseni vatsani ei ole mennyt sekaisin bakteerikannan ja yhtäkkisen ruokavaliomuutoksen myötä. Saanen kiittää tästä maitohappobakteereita, joita aloin syödä jo heti, kun tiesin, että matkalle mennään.

Onneksi pessimisti sisälläni antoi sen verran periksi toivolle, että otin aurinkorasvat mukaan. Paloin nimittäin vähän jo silloin ensimmäisenä aamuna, kun lähdimme kävelylle niissä pitkähihaisissa. Aurinkorasvan ostaminen olisi tuntunut ikävältä, kun niitä minulla on kotona blogin kautta saatuna enemman kuin tarpeeksi. Paikalliset ihmettelevät, kun otamme aurinkoa – heille tämä on talvi. Minä taas ihmettelen, eivätkö he paistu toppatakeissaan.

Yksi hotellin kissoista

Kodittomia eläimiä on paljon, mutta ne ovat hyvässä kunnossa. Takanani varjossa tätä kirjoittaessa istuu kissakaverini, jonka sydämen voitin raksuilla. Löysin nimittäin keskustasta eläintarvikekaupan, josta ostin mahdollisimman energiapitoisia raksuja. Tuossa se nyt makaa minuun nojaten, koska ostin siltä vähän rakkautta ruualla. Kysyin hotellilta, saako kissoja ruokkia hotellilla. Vastaus oli, että tottahan toki. Hotellin henkilökunta kertoi meille kissojen nimetkin. Kissat ovat pienikokoisia mutta eivät missään nimessä alipainoisia. Myös koiria on paljon, osalla panta, osalla tunnistusmerkki korvassa. Se lienee tarkoittava, että koira on jonkun hoidossa. Koirat ovat todella kilttejä. Pelkään koiria aika paljon, mutta näitä ei vaan pysty pelkäämään.

A photo posted by Sonia (@tyttoilmanhelmikorvakorua) on

Yleensäkin lomilla ruokin kissoja. Se vaatii tosin selvitystyötä ensin, sillä osa hotelleista ei toivoisi kissoja alueelleen ja allergikot eivät välttämättä niitä sinne halua. Nämä kissat kuitenkin ovat hotellin kanta-asiakkaita, jotka saavat asua hotellin alueella. Olen järkeillyt katukissa-asian niin, että jos en minä niitä syötä, joku muu syöttää kuitenkin. Tavallaan se on vähän ikävää, koska kissat oppivat siinä, että ihmisiltä saa ruokaa ja ne sitten tulevat hengailemaan alueille, joihin niitä ei haluttaisi. Monesti ihmiset kuitenkin vievät katukissoille esimerkiksi aamiaiselta mukaan napattuja leikkeleitä. Kun niitä kerran ruokitaan, koen, että on parempi sitten antaa ihan kunnon raksuja. Egyptiin mennessä kävin ostamassa laadukkaita eläinkaupan raksuja jo Suomesta, nyt ei ollut aikaa. Onneksi Bodrum yllätti olemalla isompi paikka kuin luulinkaan – Hurghadassa löysin lisää raksuja vain yhdestä supermarketista, täällä jo ensimmäisen vuorokauden sisään löysin eläinkaupan.

Parasta koko lomassa on oma fiiliksemme. Ei olisi voinut sattua parempaa hetkeä tälle lomalle. Olen ollut yhtä hymyä, vaikka toki asiat kotona ja esimerkiksi se sairaslomani palkattomuus stressaa, mutta nyt päästän viikoksi kaikista murheista irti. Olen varmasti kuin eri ihminen takaisin tullessani. Haha, ja tätä menoa ruskea. Minuun tarttuu aurinko hyvin. Eipä tulekaan tästä talvesta sellaista, että maaliskuussa olisin kalmankalpea ja joutuisin kaivamaan ne kaikken vaaleimmat meikkipohjani esiin.

Yksi hupsistakeikkaa kuitenkin kävi lomalla. Tein kuorinnan kuoristasukilla 2 päivää ennen lomaa. Ihon päällimmäinen kerros lähtee niiden takia pikkuhiljaa kuoriutumaan ja noin viikon jalkani ovat rumat kuin mitkä. Lisäksi palamisriski jaloissa on korkea. Mutta kun ei ollut silloin jalkoja kuoriessa tiedossa, että kohta mennään. :D Jalasta löytyy myös tuore tatuointi, mutta sen olen suojannut niin isolla kerroksella voidetta, että koko tatuointia ei edes näy sen alta.

Blogin varsinaiseen aiheeseen, kosmetiikkaan. Flormarilla tuppaa olemaan liikkeet kaikkialla muualla paitsi Suomessa. Löysin eilen sellaisen liikkeen, mukaan lähti luomivärejä ja kynsilakkoja puoli-ilmaiseksi. Muu kosmetiikkatarjonta on vielä tutkimatta. Pieniä nukenmuotoisia kynsilakkoja on myös hyvin halvalla vähän kaikkialla. Ostin pullon takia, mustan. Mustaa lakkaa menee aina. Tähänastiset lomashoppailut ovat keskittyneetkin koruihin. Ostin ehkä maailman upeimman sormuksen, joka sopii silmälaseihini, sekä siihen samaan sopivat korvikset. Neljä kaulakorua on myös löytynyt edullisesti, kolmisenkymmentä euroa maksoivat yhteensä.

A photo posted by Sonia (@tyttoilmanhelmikorvakorua) on

A photo posted by Sonia (@tyttoilmanhelmikorvakorua) on

Minulla oli kynsistudioaika juuri lähtömme varmistuttua. Ludmila Fominskaja sai tehdä vähän erilaisemmat kynnet tällä kertaa, otin koristelut pelkän huollon sijaan – ranskalaiset kärjet hologrammiglitterillä ja violeteilla kukilla. Minulla on nämä samanlaiset koristelut olleet aiemminkin. Näytin Ludmilalle kuvaa ja kysyin, ehdimmekö tekemään nämä samanlaiset kynnet, vaikka minulle oli varattu vain normaali huoltoaika, 1,5 tuntia. Ludmila ehti siinä ajassa hyvin. Lisää positiivista – mistä tätä positiivisuutta oikein tulee?

Lentokoneen menu kasvissyöjälle

Lentoyhtiönämme on Turkish Airlines, joka yllätti positiivisesti myös. Kasvisruoka ensimmäisellä lennolla oli jotenkin jäänyt tilaamatta, mutta jollain taikakonstilla he saivat sen minulle järjestymään – sain jonkun toisen nimellä olevan aterian. Joko nimet olivat menneet sekaisin, tuo nainen ei ollut lennolla tai sitten he lahjoivat hänet vaihtamaan liharuokaan. Kasvisateria oli loistava. Leivos oli kaiken lisäksi vegaaninen. Vaihtolennolla kasvisruokaa ei ollut, mutta se olikin tunnin lento. Juomat kuuluivat hintaan, kyllä mä sen jälkimmäisen lennon selvisin pelkällä kokiksellakin.

Jokaisessa kahvilassa ja ravintolassa näyttää olevan ilmainen wifi. Verkot myös toimivat yllättävän hyvin. Hotellimme verkolla on hieman ongelmia, mutta muualla netti on toiminut. Minulla tietysti on mukana järjestelmäkamera, läppäri ja tabletti – vasta kentällä selvisi, että vain yksi noista saisi olla, per matkustaja. Kuitenkaan meillä ei puututtu näihin, huh. Kuvat ovat tässä vaiheessa vielä editoimatta, koska Picasaa ei saa Linuxille (tai ei ainakaan viimeksi saanut) ja en halua käyttää lomaani kuvien editointiin paljon raskaammalla Gimpillä.

Aurinko paistaa mun risukasaani nyt kunnolla. Ja hotellilla muistellaan varmaan vielä vuoden päästäkin sitä hullua suomalaista paria, joista toisella oli pinkki tukka, toinen ui jääkylmässä altaassa ja kumpikin ottivat aurinkoa aamusta lähtien ilman ollessa parhaimmillaankin vain 22 asteessa.