Näytetään tekstit, joissa on tunniste Urban Decay. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Urban Decay. Näytä kaikki tekstit

torstai 17. syyskuuta 2015

Urban Decay Perversion - Bigger, Blacker, Badder?

IMG_2360

Urban Decayn ripsiväreistä olen testannut aiemmin vain yhtä, se oli violetti minituubi. Ei jäänyt kovin kummoiset mielikuvat, mutta päätin antaa toisen tilaisuuden. Perversion-ripsiväriä on kehuttu, hankin sen.

IMG_2373

Pakkaus on upea kuin mikä, sekä paketti että hylsy. Hinta ei ole mielestäni kovin paha, 23,50 euroa Sokoksella.

IMG_2381

Ripsivärin harja on tuollainen tavallinen, isohko, mutta perinteinen. Ihan ok kooltaan, voisi se vähän pienempikin olla, mutta se on vain tottumiskysymys.

IMG_2378

Lopputulos oli oikein nätti, mutta ei mitään niin mullistavaa, ettäkö tämä voittaisi lempiripsivärini paikan. Bigger, blacker, badder lupaa paljon. UD:n kansainväliset sivut ovat täynnä kehuja: pidentää, antaa volyymiä, massa ei liian kuivaa eikä kosteaa, kerros riittää mutta voi kerrostaa paljon ilman paakkuja, hoitaa ripsiä. Hoitavuuteen en ota kantaa lainkaan, en tunne asiaa ja olen kuullut ristiriitaista tietoa siitä, voivatko hoitavat ripsivärit toimia. Kerrostettavuus toimi, paakkuja ei tullut, ripset saivat sekä volyymiä että pituutta.

IMG_2404

Onhan se hyvä. Mutta kun hyvin ripsivärejä on niin paljon! Ai niin, en laittanut alaripsiin mitään tuossa kuvassa. Oops. No mutta, oleellisin on kuitenkin se, miltä ripsiväri yläripsissä näyttää, alaripsissä toimii monesti kehnommatkin hyvin. Minulla tämä ei ole varissut eikä suttaantunut, mutta toisaalta ei minulla varise mikään ripsiväri. Perversion ei ole vedenkestävä, mutta haluankin ripsivärini yleensä vesiliukoisina/säänkestävinä, koska vedenkestävien massa ei aina ole yhtä hyvä minulle. Ripsiään taivuttaville juttu voi olla eri, kun vedenkestävät pitävät kuulemma niitä taivutuksia paremmin.

perjantai 11. syyskuuta 2015

Vegaanikosmetiikkaviikko: Urban Decay

IMG_1866

Urban Decay on aivan loistava merkki, merkin imago kolahtaa minuun, hinnat ovat ihan kohdillaan ja laatu yleensä hyvää. Merkki tuli vihdoin ja viimein Suomeenkin. Tätä me bloggaajien kanssa salaa toivoimme silloin, kun L'Oréal osti Urban Decayn. Nyt se tuli, pitkän odotuksen jälkeen. UD on onnistunut tuomaan markkinoille useita kulttituotteita - Naked-luomiväripaletit, silmämeikinpohjustajat, rajauskynät ja esimerkiksi tämän. Vegaanituotteita löytyy useita ja onkin minusta loistavaa, että vegaanista kosmetiikkaa etsivät voi löytää sekä Jane Iredalen ja Patykan kaltaisia hintavia luksusmerkkejä, luonnonkosmetiikkavaihtoehtoja, edullisia vaihtoehtoja... Sekä sitten UD:n kaltaista persoonallista, kiinnostavaa ja vähän räväkämpää asennetta edustavaa kosmetiikkaa. Vegaanikosmetiikan ei missään nimessä tarvitse olla tylsää.

Urban Decayn vegaanisten tuotteiden löytäminen näyttää ensi alkuun helpolta, mutta ei se sitä lopulta olekaan. Nettisivuilla on erikseen lista vegaanisista tuotteista, mutta vain osan kohdalla lukee kuvassakin vegan, osassa ei. Miten nuo muut tulisi tulkita? Arvaukseni on, että niissä tuotteissa jotkin sävyt ovat vegaanisia, jotkin eivät. Kysyin asiasta L'Oréalilta (Suomen puolelta) ja lupasivat selvittää, mutta tälle vegaaniviikolle selvitys ei ehtinyt. Palaan asiaan, jos saan jotain tarkempaa listaa.

No, niin kauan kun tuossa on epäselvyyttä, ainakin ne vegan-merkinnällä varustetut tuotteet ovat kaikki vegaanisia. UD:llä on myös Leaping Bunny -sertifikaatti eläinkokeettomuudesta, emoyhtiöllä L'Oréalilla sitä ei kuitenkaan ole. Tässä jokainen vegaani vetää taas oman rajansa. Itse olen laskenut sekä nämä, Pureologyt että The Body Shopit eläinkokeettomaksi.

Noista varmuudella vegaanisista kannattaa testata ihan ensimmäisenä silmämeikinpohjuste. Perus-UDPP ei ole vegaaninen, tosin googlaukseni perusteella aikoinaan se oli. Nykyään vain tuo anti-aging-versio on. 24/7-kynät ovat myös tykättyjä. Minulla ei ole kuin vanhaa koostumusta, ei tuota Velvet-koostumusta, mutta ainakin siitä peruskoostumuksesta olen tykännyt kaikissa väreissä. Velvet-kynistä ainakin musta on vegaaninen.

Olisin halunnut testata silmänrajaustussia ja De-Slick Mattifying Powderia, vegaanisia molemmat, mutta joku pirulainen oli mennyt ja ostanut kaikki loppuun Helsingin Sokokselta. Höh. Just kun ois ollu Kutsu kauneuteen -alennuskuponkeja. Btw, ne muuten on vielä lauantain ja sunnuntain voimassa ja käyvät myös Urban Decayn tuotteisiin...

IMG_1858

Tämä All Nighter Make Up Setting Spray oli muutenkin ostoslistalla - ja sitten se vielä sattui olemaan vegaaninen! Okei, nettisivuilla lukee tämän tuotteen kohdalla se vegan siellä kuvassakin, mutta tuplapakkauksessa samaa tuotetta tuota tekstiä ei ole. Kyseessä on varmasti vain puhdas virhe, unohtunut se vegan-teksti sieltä. Ei ole muuta loogista selitystä.

Suihkeen on tarkoitus kiinnittää meikki pysymään paremmin. Sitä siis suihkutetaan valmiin meikin päälle meikkauksen jälkeen. Tätä on kehuttu monissa suomalaisissa ja ulkomaisissa blogeissa, siksi ostin sen testiin, vaikkakaan en ollut koskaan saanut selville, mikä näissä suihkeissa on toimintaperiaate. Silloin kun ei tiedä, silloin kysytään Paulalta, Paula on helppo ja nopea. Paula Begounin mukaan tuotteessa on alkoholia, joka haihtuu nopeasti, minkä jälkeen kalvonmuodostajana toimiva raaka-aine pääsee muodostamaan meikin päälle suojan. Paula löytää tuotteesta myös monia huonoja puolia, mutta sinänsä siis tuolle meikin kiinnittymiselle on ihan oikeastikin joku perustelu.

Olen tätä nyt käyttänyt vasta tässä vegaaniviikolla ja vain sellaisen meikkipohjan päälle, joka on minulle uutta, eli en pysty arvioimaan kestoa aivan täydellisesti. Sitä varten pitää testata myös muilla normaalisti käyttämilläni meikkipohjilla. Ensifiilisten perusteella sanoisin, että ainakin tämä toimii normaalin työpäivän ajan noilla uusilla meikkipohjillani. Tuote jää minulla takuulla vakiokäyttöön, päivitän tästä lisää sitten, kun se on ollut käytössä pidempään.

Urban Decaytä saa Sokoksen verkkokaupasta ja Tampereen sekä Helsingin Sokoksilta. All Nighter Setting Sprayllä on hintaa 26,90 euroa.

tiistai 24. kesäkuuta 2014

Missä mun kirkkaat luomivärit?

Aikuisuus uhkaa. Täytän ihan juuri 27 vuotta. Näemmä tämä on manifestoitunut yllättävänä innostuksena neutraalimpiin, vähemmän räväköihin luomiväreihin. Tällaisilla olen leikkinyt viime aikoina:


Koska olen kuitenkin kylmäsävyinen, en koe juuri minkään ruskeiden sopivan minulle. Kaikki taupet, harmaat ja ruskeat ovat minulla mieluummin yleensä edes aavistuksen violettiin taittavia.


Tässä kaikki nuo ylemmässä kuvassa olevat pohjustajan päällä, eivät ne noin tummia juuri mitkään ole ilman pohjustajaa. Ylempi rivi: Inglot Pearl 420, Make Up Store Thistle, Inglot Pearl 434, Make Up Store Monty sekä BeYu:n joku nimetön. Alempi rivi: Urban Decay Sin, MAC Satin Taupe, Clarins Smoky Plum (saatu blogin kautta) sekä Sephora Dying for Shoes.


Irrallinen nappi edessä on Inglot Pearl 420, taaempi on Make Up Store Thistle. Inglotin 420:an olen yrittänyt ostaa toisenkin kerran, onneksi olen kaupassa kännykällä tarkistanut blogistani omistavani sen jo. Molemmat näistä ovat sellaisia, joita käytän koko luomella tuomassa sitä kaipaamaani violettia lisää meikkiin. Kumpikin on vaaleahko, harmaanvioletti. Tuossa pohjustajan päällä kuvassa siis rutkasti tummempia kuin mitä luomella käyttäessäni, käytän loppujen lopuksi aika vähän pohjustajaa arkisin. Inglotissa on parempi levittyvyys, mutta ei MUS:kaan huono ole.


Irrallinen nappi on Inglotin Pearl 434, vasemmalla ylhäällä nimetön BeYu ja oikealla ylhäällä Make Up Store Monty. Vaikka nämä näyttävätkin täysin erilaisilta napeissa, luomilla etenkin ilman pohjustajaa kaikki ovat aika samaa väriä. Inglotin nappi tosin on kyllä selvemmin violetti ja taas sellainen, jota yritin ostaa toisenkin. Sanomattakin selvää, että se on näistä suosikkini.


Tässä itse kasatussa Urban Decayn paletissa tuo etualalla oleva on swatch-kuvassa ollut Sin. Se on aika lämmin minulle, mutta sopii mielestäni hyvin MAC:in Satin Taupen kaveriksi. Takavasemmalla sisänurkkaan kylmissä meikeissä sopiva Verve, sen vieressä Sellout ja tuo violetti on ACDC.


Etualalla Tässä MAC:in itse kasatussa paletissa Satin Taupe. Se on ehkä vähän turhan lämmin minulle, mutta silti kyllä ruskeiden vieressä kylmempi ja minulle sopivampi kuin suunnilleen mikään ruskea. Satin Taupen laatu on erinomainen. Vieressä kunnon "WTF, Sonia?"-väri, MAC:in duochrome Club. Opettelen vielä käyttämään sitä, se olkoon syksyn projekti. Muutenkin koko paletti on vähän "WTF, Sonia, onko tuo sinun? Missä kirkkaat violetit ja muut kirkkaat värit, ootko sä kasvanut aikuiseksi?" Ylärivin ensimmäinen on oikein hyvä kulmaluun hohtava häivytysväri Shroom, sen vieressä jokin valkoinen matta (Gesso?) jota en jaksanut ottaa neulalla irti paletista sävyä tarkistaakseni. On sen pakko olla se, vakiovalikoiman mattavalkoinen.


Nämä ovat sitten vähän luumumpia. Clarinsin Smoky Plum on kuitenkin minulle ehdottomasti enemmän taupea kuin kunnon luumua. Sori kuva raiskatusta luomiväristä, sitä on vähän rakastettu. Alkuperäinen postaus siitä tässä. Siinä se on vielä kuosissaan. Vieressä Sephoran Dying for Shoes, joka sitten onkin jo aika tavalla luumu. Ilman pohjustajaa se jää kuitenkin aika rusehtavaksi. Siksi sen ostinkin, kunnollisia kirkkaaman ja selkeämmän violetteja luumuja minulta kyllä löytyy, tuollaisia ei juurikaan.


Tässä vielä arkimeikki mainituilla Inglotin sävyillä. Höystettynä näköjään kulmakarvan päälle asti levitetyllä L'Oréalin Golden Beige -häivytyssävyllä. :D En oo muuten ikinä julkaissut näin isoja silmämeikkikuvia, nämä ovat ensimmäiset tällä uudella ulkoasuleveydellä julkaistut meikkikuvat, kääk! No, kai mä totun tähän. :)


Clarins saatu blogin kautta, BeYu toiselta bloggaajalta, muut ostettu itse. Tai no, isukki tais sponssata noi Inglotit aikanaan. :)

maanantai 12. toukokuuta 2014

Silmämeikinpohjustajat yli 20 tunnin testissä


Tuossa hetken aikaa sitten minulla oli vielä kaksi työtä päällekäin, joten välillä tuli valvottua aivan liian pitkiä putkia. Jotain positiivista blogin kannalta siinä oli, nimittäin sain testattua, miten eri luomivärinpohjusteet toimivat minulla yli 20 tunnin valvomisella, kahden työvuoron ajan.

Testissä oli Too Faced Shadow Insurance, Nars Pro-Prime Smudge Proof Eyeshadow Base ja Urban Decay Eyeshadow Primer Potion.

Toivoisin kovasti, että minulla olisi näiden eroista jotain mullistavaa kerrottavaa, mutta oikeastaan kaikki kolme ovat aika samanlaisia. Kaikilla kolmella on kulttimaine kosmetiikkabloggaajien keskuudessa. Suosikkituote ihmisillä vaihtelee, mutta yleisesti ottaen kaikki kolme on koettu toimiviksi. Osalla toimii jokin paremmin kuin toinen, osalla taas joku ei toimi lainkaan. Sitten on ne, joilla ei toimi mikään. Olenpa kuullut siitäkin, että aiemmin hyvin toiminut UD on lakannut toimimasta vanhaan tapaan. Silti, jos hyväksi havaitun tuotteen haluaa ostaa, jotakin näistä kolmesta blogimaailmassa yleensä suositellaan. Ja ei, mitään ei tietenkään saa suoraan Suomesta.

Ensiksikin, täytyy kertoa, että en ole maailman hankalin silmämeikin pysymisen kanssa, päin vastoin. Minulla luomet eivät rasvoitu, luomiväri ei yleensä raidoitu luomivakoon muuta kuin hikoillessa. Kaikki luomivärit pysyvät kohtuullisen hyvin ilman pohjustajaakin pelkällä meikkivoidepohjustuksella. Se, mitä silmämeikinpohjusteet kuitenkin minulle ratkaisevasti tuovat lisää, on luomivärisävyjen intensiteetin lisääminen. Siinä löysin aivan uuden maailman, kun ensimmäistä kertaa kokeilin tällaista. Heikkopigmenttisistäkin sävyistä saa irti uusia ulottuvuuksia ja laadukkaammista saa yhä vain laadukkaampia. Urban Decayllähän minä aloitin, kuten monet muutkin. Nars on tuorein tuttavuus, tuliainen veljeni vaimon työmatkalta. No, itse asiassa, myös tuo mini-Urban Decay on häneltä. :)

Testasin kaikkia kolmea samalla silmämeikillä, samoilla luomiväreillä, samalla meikkaustyylillä. Jokaisen kohdalla pientä haalistumista oli havaittavissa muutaman tunnin jälkeen, viimeistään ensimmäisen työrupeaman päättymiseen mennessä, mutta haalistuminen oli niin pientä, että sitä en varmaan olisi edes huomannut, ellen olisi syynännyt oikein tarkkuudella. Pakkasin luomelle aika paljon ei-niin-pigmenttistä väriä, eli tuollaista haalistumista tuskin olisi tapahtunut, jos luomella olisi vähemmän tavaraa pohjustajan päällä. Haalistuminen kuitenkin pysähtyi sekä Narsilla että Too Facedillä tuohon ja meikki pysyi samanlaisena koko testauksen loppuun asti. Urban Decayllä ensimmäisellä 20 tunnin testauskerralla haalistuminen näytti jatkuvan, mutta toista kertaa samaa testiä tehdessä se piti meikin yhtä hyvin kuin kaksi muuta. Saattaa olla, että ero oli pohjustajan määrässä tai siinä, kuinka kauan annoin sen kuivua ennen luomivärin levittämistä. Aluksi olisin sanonut, että Urban Decay yllättäen hävisi kolmen kovan taistelun, mutta testin toistamisen jälkeen perun puheeni. Hyvin sekin piti.

Miten nämä sitten laittaisin paremmuusjärjestykseen, kun kaikki minulla toimivat käytännössä yhtä hyvin keston suhteen?

A) Hinta. Nars on kallein, Too Faced ja Urban Decay vähän edullisempia. Jenkki-Sephorassa Nars maksaa 25 dollaria (ja verot, kuten kaikki) / 0.28 oz, Urban Decay 20 dollaria isommassa koossa / 0.37 oz. ja Too Faced 20 dollaria / 0.35 oz.

B) Ulkomuoto. Jokainen näistä on omalla tavallaan minusta kiva. Nars on tyylikkäin, UD ei niin kalliin näköinen mutta nätti. Too Faced passaisi myös minun makuuni, vaaleansininen vaan ei ole ihan minua.

C) Purkin annostelutapa. Tässä Nars häviää. Siinä on sellainen huulikiiltotyyppinen applikaattori, kun taas Too Faced ja UD ovat puristettavia. Tuolla on väliä silloin, jos haluaa käyttää viimeisenkin pisaran tuotteesta, puristettava on paras. Samoin, applikaattori vie bakteereita pakkauksen sisään eli ei ehkä ole paras mahdollinen, jos tuotetta käyttää pitkään ennen kuin sen saa kulutettua loppuun.

D) Luomivärin pigmentin esiin tuominen. Minulla tämä on tärkeää. Mutta kun nämä kaikki ovat yhtä hyviä siinä!

E) Luomivärin levittyminen pohjustajan päälle. Tämä jää sitten siksi ratkaisevaksi tekijäksi. Minusta Nars luo luomivärille tasaisimman levittymispinnan - itse pohjustaja levittyy kai tasaisimmin, jolloin luomiväri levittyy yhtä nätisti joka kohtaan pohjustettua pinta-alaa. Nars myös kuivuu nopeiten samettisen pehmeäksi, UD ja Too Faced kestävät aivan hitusen kaeummin kuivua. Tahmaisen päälle on vaikea levittää, tuotteen pitää olla aavistuksen nahkea mutta ei tahmaisen kiiltävä.


En mä näistä absoluuttisesti parasta saa valittua. Kyllä tuon viimeisen E)-kohdan perusteella silti annan aivan pikkuriikkisen paremmat arvosanat Narsille kuin kahdelle muulle.


Oletteko te havainneet näillä merkittäviä eroja? Olisiko joku yhtä hullu, että tekisi saman >20 tunnin testin, mahdollisesti vaikeammilla luomilla?

tiistai 11. maaliskuuta 2014

Urban Decay Moonflower Build Your Own Palette

Kun se on niin kaunis ja vain rajatun ajan kuitenkin myynnissä... Pakko se oli lopulta tilata.


Urban Decayn Moonflower-paletti on neljän napin peltinen rasia peilillä. Paletissa tulee valmiiksi mukana sävy Moonflower.



Uudemmat Urban Decayn luomivärinapit saa irrotettua rasioistaan ja niistä voi sitten valita haluamansa tähän. Koska minulla on jo Book of Shadows III, sävyjen valinta oli aika haastavaa, sillä monet kauneimmat perusvalikoiman sävyt löytyvät minulta jo siitä.


Sain lopulta valikoitua vain kaksi, mutta eihän sitä palettia tarvitse heti täyttää. Minulla on luomivärejä niin tolkuttomasti, että tämä netin kautta ostaminen on vähän työlästä - vaikka katsoisin miljoona swatch-kuvaa, lähes kaikkia sävyjä vastaava sävy minulta jo löytyy.


Soolonapit tulevat siis tällaisissa rasioissa, joista ne saa irti käyttäen vähän jotain apuvälinettä. Oma valintani oli tölkinavaaja, joka mahtui sopivasti siihen koloseen, josta nappi kammetaan ylös. Varovasti sitten sen irrottelun kanssa... EDIT: Satu kertoi, että ihan vaan pohjasta painamallakin lähtee. Hyvä minä. :D


Tuommoinen paletti! Magneettikiinnitykselliset itsekasattavat paletit ovat vähän nätimpiä mielestäni, mutta käy se tällainenkin toteutus.

Omani tilasin Feeluniquelta. Jokohan kohta saataisiin UD Suomeen, kun L'Oréal on sen jo aikapäiviä sitten ostanut?

tiistai 17. syyskuuta 2013

Zoya Satins: Claudine ja Mason

Edellisessä Zoyan syksyn Satins-kokoelman lakoissa kasasin fiilistelykuvan sini-kultaisella teemalla. Tällä kertaa menin pidemmälle ja matchasin lakkoja vielä enemmän ihan päivän outfitin kanssa.


Claudine on Zoyan kuvauksen mukaan a striking dark meteorite gray metallic. Pullossa lakka näyttää huomattavasti vaaleammalta ja jopa vähän rusehtavalta. Striking dark? No joo, yllätti se sitten olemalla tumma. Promokuvissa lakka on paljon tummempi, samoin kynnellä.


Tuossa tuollainen puoliksi varjossa otettu kuva. Työkaveri nauroi vieressä, kun aurinko pilkisteli pilvien välistä ja yritin ehtiä nappaamaan kuvaa auringossa. En ihan ehtinyt. Ainakin työkaverilla oli hauskaa. :D Valoisa aika ja auringon mahdollisuudet alkavat mennä pikku hiljaa pois, mä olen ihan yleinen näky tauoilla räpsimässä kuvia töissä takapihalla.

Sävy Claudinessa on ihan samaa väriä kuin grafiittikynät, oli pakko kaivaa sellaisiakin verratakseni. Ja ei, en piirrä mitään, ne ovat jääneet ala-asteajoilta. Lähin vastine minulla tälle sävylle oli Essien Over the Edge, joka on kuitenkin sinertävämpi ja kylmempi pohjaltaan tämän ollessa hieman rusehtavampi. Mun näytölläni nämä molemmat omat kuvani ovat lähempänä totuutta kuin Zoyan promokuva.

Lakka oli todella peittävää sorttia, kaksi kerrosta riitti kevyesti. Kaksi ohuttakin olisi riittänyt, olen tottunut laittamaan aika paksuja kerroksia. Pelkäsin lakan raidoittumista eli siis siveltimen vetojen näkymistä lakkauksessa, mutta niitä ei liiemmin tullut. Minulle tuli tästä mieleen sellainen tietty tumma harmaa metalli koruissa, joten kävelin Glitteriin etsimään tälle kavereita. Ei ollut vaikea tehtävä. Maanantain asuun kuului Claudinen lisäksi kaksi saman värimaailman korua:

Kaulakoru 19,90 euroa / Glitter

Rannekoru 14,90 euroa / Glitter


Mason on hyvin turvallinen ja tuttu väri minulle. Ala-asteella käytin kaikkia mahdollisia neonvärejä ja erikoisempia värejä kynsissä, yläasteella käytin alkuun vain mustaa. Jossain tuossa seiskaluokan lopulla uskaltauduin avaamaan värimaailmaani myös violeteille ja viininpunaisille ja kaikelle siltä väliltä - ja sillä linjalla pysyttiin varmaan lukioon asti. Yhä edelleen kaiken maailman sinipunaiset ovat hallitsevin väri lakkavalikoimissani vihreän ja sinisen ohella.

Mason on aika identtinen IsaDoran viime talven Jewels of the Orient -kokoelman sävyn Persian Princess kanssa sillä erotuksella, että Masonissa on aavistus shimmeriä, jota oli tietysti ihan mahdotonta tallentaa kameralle. Tuossa pullokuvassa se vähän näkyy.


Masonille en löytänyt samanvärisiä koruja, joten en päässyt helpoimman kautta. Sen sijaan matchasin meikin siihen. Hallitsevina kiinnekohtina Urban Decayn Deluxe Eyeshadow sävyssä Fishnet ja Inglotin luomivärisävy AMC 72.


Kaulakoru 17,90 euroa / Glitter

Ihan ilman koruja ei mennyt tämäkään, vaan haettiin sitten fiiliksen pohjalta. Glitterissä silmiini osui jotain tuttua sieltä samalta ajalta, kun lakkamakuni oli rajoittunut pelkkiin tämän Masonin tyyppisiin sävyihin: niitit. Enää tuskin lähtisin niittivyössä minnekään, mutta tässä muodossa niitit menevät yhä. Tuo koru pääsi sunnuntain lookkiin mukaan siten vähän aasinsillan kautta. Glitterissä vieraillessa niittejä tuntuu olevan vähän liikaakin kaikkialla, mutta tämä koru oli hauskempi yhdistelmä naisellisuutta rock-henkeen. Yläasteella olisin tosin leimannut sen strassikivineen rock-uskottavien niittien häpäisyksi, mutta yläasteesta on aikaa jo sen verran, että nyt koru oli juuri nappi.


Tässä lista Zoyan jälleenmyyjistä maahantuojan sivuilla. Suoraan maahantuojaltakin ostaminen onnistuu tiedustelemalla osoitteesta info@nailcity.fi, lakkojen kappalehinta on sitä kautta ostaessa 15,50 euroa. NailCity on mukana myös syksyn I Love Me -messuilla.


Kynsilakat saatu blogin kautta, Glitterin korut kuvauslainassa.

tiistai 4. syyskuuta 2012

Toisen roska on toisen aarre: Urban Decay Book of Shadows III


Voiko teidän mielestänne Urban Decayn Book of Shadows olla jollekin turha ja tarpeeton? Ei minustakaan. Mutta näin siinä vain kävi. Isoveljen vaimo totesi, että hänen iässään ei enää opi käyttämään luomivärejä, joten hänen Ameriikoista hankkimansa paletti jäi hänelle turhaksi. Höpsis, olen vakaasti eri mieltä siitä, etteikö ihminen voisi oppia meikkaamaan uudella tavalla vaikka viisikymppisenä. Mutta eipä tämä nyt hirvittävästi harmittanut että paletti jäi turhaksi ja siirtyi minulle. :)

UD on tehnyt eri versioita Book of Shadowsista, tämä on niistä kolmas ja New York -teemainen.


Ensimmäisestä kerroksesta löytyy peili ja tuollaisia pahvikuvioita, jotka nousevat pystyyn kun kannen avaa. Niin kuin silloin pienenä niissä kirjoissa. :)

Kaikkein söpöintä: tässä on valot! Awww!


 Toisesta kerroksesta löytyvät sitten itse luomivärit.






Kakkoskerroksessa olisi myös mini-UDEPP sekä musta Zero-kajal ja violetti Ransom-kajal. Ne kaikki minulta löytyikin jo ennestään.

Luomivärien laatu vaihtelee minusta suuresti. Osa on hyvin varisevaa hileistä koostumusta, erityisesti hopeinen Uzi. Midnight Cowboy Rides Again (ensimmäinen vasemmalta toisessa rivissä) on myös koostumukseltaan pettymys varisemisen takia. Pigmenttiä näissä on kyllä hyvin.


Book of Shadows on niin loistava nimi luomiväripaletille, että ei voi kuin ylistää idean keksijää. Sanaleikki eye shadowsta ja wiccojen rituaali-/loitsukirjasta.

Kai sitä pari kohtuuarkista meikkiä piti saman tien vääntää kun palettiin käsiksi pääsin.

Tässä meikissä hopeinen Uzi, vanha roosa Bordello, vihreä Kush ja tummantummantumma sinertävänvihreä Loaded.

Tässä taas kultainen Maui Wowie ja vihreään taittava sininen Haight.

Book of Shadowsit ovat mielestäni limited editioneita, tätä ei siis enää saa. Tämä oli talven 2010 paletti. Sen sijaan osa luomiväreistä on ihan perusvalikoimassa: ainakin Haight, Last Call, Maui Wowie, Midnight Cowboy Rides Again, Psychedelic Sister ja Uzi, mitä nyt noita UD:n nettisivuja selaamalla löysin.

Ja, mikä parasta, Urban Decay löytyy sieltä Animalian tiukkaakin tiukemmalta eläinkokeettomien merkkien listalta.

keskiviikko 11. toukokuuta 2011

Arkinelikko MAC:iltä ja UDEPP Greed


Lontoossa ollessani ostin vihdoinkin tuolla haaveilulistallani jo pitkään pyörineen itse kasattavan paletin MAC:in luomivärejä. Depottaus (nappien irrottaminen monoluomiväripaketeistaan ja kiinnittäminen sen jälkeen magneetilla palettiin) tuntuu aika turhauttavalta, kun yksittäiset luomivärit maksavat jotain 13 euron luokkaa tai sinne päin, ja Lontoosta sai halvemmalla niitä ihan varta vasten palettiin tarkoitettuja nappeja.

Nelikon ostin työmatkapaletiksi. Meikäläinen kun ei ehdi aamulla meikkaamaan kotona, työmatkalla junassa meikkaan ihan pokkana. Enkä ole ainoa, onneksi.



Perusmeikkini työpäivinä koostuu valkoisesta liikkuvalla luomella, värillisestä varjostuksena/ulkonurkassa ja häivytysväristä kulmaluulla, joka on usein jotain kevyesti hohtavaa. Näinpä palettiini valikoituivat Shroom, Gesso, Humid ja Parfait Amour. Käytännössä perusarkimeikkejäni saa tällä paletilla siis kaksi erilaista, violetin ja vihreän.

Swatcheissa värit järjestyksessä vasemmalta oikealle: vasen yläkulma paletista, oikea yläkulma, vasen alakulma, oikea alakulma. Ylärivi ilman pohjustetta kämmenselälle, keskirivissä perus-UDEPP ja alimmassa pohjana UDEPP Greed.

Kylmässä ikkunanvalossa:


Lämpimämmässä sähkövalossa:



Shroom (MAC:in koostumusjaottelussa satin-laatua) on klassikko, jota monet suosittelevat häivytykseen. Omalla ihollani sävy on hyvin helposti ihon omaan väriin sulautuva, eikä kiiltoa ole juuri kovinkaan paljoa. En oikein vielä ole varma, onko tämä kaiken sen ylistyksen arvoinen: Shroom on hyvä, hillitty, aavistuksenomainen väri, mutta Make Up Storen Microshadow Muffin on ollut käytössä aivan yhtä hyvä (Muffin on hieman hohtavampi, eikä se minua haittaa).


Mattavalkoinen Gesso (MAC:in koostumuskartassa matte) on ihan perus. Tykkään valkoisista, joissa on paljon pigmenttiä. Lancômelta löytyy lempivalkoiseni, tämä MAC:in on taas tällainen ihankivajoo. Riittää, voisi olla parempikin.


Sinivioletti Parfait Amour (MAC:in koostumuskartassa frost) ei ole kovin pigmenttinen. Tämä on siitä mukava väri, että häivytys on helppoa - tämän kanssa ei varsinaisesti tarvitse häivyttää, häivytys tulee kerrostamalla väriä. Sävy on ehkä vähän liian sininen makuuni, mutta ihan kelvollinen.


Vihreä Humid (MAC:in koostumuskartassa frost) sen sijaan on runsaspigmenttinen. Tämän värin kanssa häivytykset täytyy tehdä huolellisemmin, mutta toisaalta saa myös vahvemman meikin aikaiseksi.


Pohjusteena näytin teille myös harvinaisempaa versiota tuosta klassikkopohjustajasta, Urban Decayn Eye Shadow Primer Potionia sävyssä Greed. Se ei kuivu huomaamattomaksi, vaan jättää kultaisen pinnan. Mattavärien kanssa tämä on huono (kuten Gesson kanssa kuvissa), kun taas esimerkiksi Humidin ja Parfait Amourin kanssa tämä sai aikaan vielä upeamman värin kuin perus-UDEPP. Hyvä hankinta, mutta pitää tietää, minkälaisten värien kanssa sitä voi käyttää.

perjantai 11. helmikuuta 2011

Urban Decay 24/7 Glide-On Eye Pencils

Urban Decayn Glide-On-rajauskyniä silmille on kehuttu kotimaisissa ja ulkomaisissa blogeissa. Nämä omani sain joululahjana, kuvissa näkyvien lisäksi vielä täysikokoinen musta tuli mukana. Ylhäältä alas kuvissa näkyvät sävyt (kuten myös swatchissa) ovat nimeltään Stash, Mildew, Ransom ja Electric.

Sävyjen välillä on laatueroja. Violetti Ransom on heikoin pigmentiltään. Metallinhohtoiset kynät ovat puolestaan heikompia siinä mielessä pigmentiltään kuin saman sarjan mattamusta, sillä (metallinhohdonkin takia) värisävy ei ole niin intensiivinen. Näkyvää jälkeä näillä saa silti, ja uskallankin arvioida 24/7 Glide-On-kynät lähes yhtä hyviksi jollei jopa yhtä hyviksi kuin Lancômen iki-ihana Le Crayon Kohl. Miksi? Koska näissä on juuri se ominaisuus kohdallaan, mitä minä kajaliltani kaipaan: sen on kyettävä sisärajaukseen. Ja nämä pehmeät, melkein voidemaiset kynät levittyvät kyllä hyvin waterlinelle. Pysyvyys on myös normaali, joutuuhan näitä lisäilemään päivän mittaan kuten kaikkia sisäkajaleita, mutta tuopa ei haittaa niin kauan, kun ikuisesti pysyvää sisäkajalia ei ole keksittykään.

Hieman miinusta nämä saavat kuitenkin siitä, että ylärajauksesta on tehtävä aina paksu. Voidemainen kynän olomuoto ei teräväkärkisenä pysy, joten kovin tarkkaa ja ohutta viivaa ei näillä tee. Muutoin uskallan suositella pehmeistä kajaleista pitäville, netin kauttahan ainoastaan näitä Suomeen vielä toistaiseksi voi tilata, kun eivät Urban Decaytä täällä myy.

keskiviikko 17. marraskuuta 2010

Pieniä kivoja juttuja Sephorasta

Ihan kuin joulu olisi. Sain veljeltäni juuri kotitoimituksena juttuja, joita tilasin Sephorasta broidin New Yorkin matkalta. Pistin tilaukseen kaikkea sellaista, mitä Suomesta ei saa. Tässä alustavaa läpikäyntiä, varmasti tulevat tarkempaan syyniin myöhemmin.

Ensin kimppapotretti sälästä.


Josie Maranin Magic Marker Lip & Cheek Stain, ferrarinpunainen sävy Flamenco. Nämä ovat jotain käsittämättömän kätevää. Magic Markerilla huulet, kiiltoa päälle jos tykkää. En mä tällaista kyllä poskiini pistäisi, efekti kun olisi sama kuin tussilla poskeen piirtämisessä.


Tokidoki on minulle tuntematon sarja, muovia, japania ja Urban Decay -tyylillä kummallisia värejä. Ensinnäkin vaaleanpunainen lipstain, Fantastico Lip Ink sävyssä Carnivora. Huulilla tummempi. Pakkaus on vähän... No, sanotaanko että mielekiintoisen mallinen. :P


Urban Decayn silmämeikinpohjusteita minikoossa - Little Sins Eyeshadow Primer Potion Set. Tässä on se perussävy ja Sin, ja lisäksi kaksi muuta, joita en olekaan vielä suomalaisissa blogeissa nähnyt, odottelen innolla. Ne kaksi muuta sävyä ovat Greed ja Eden.


Tokidokilta myös violetti ripsiväri. Hienoinen pettymys, mutta onneksi oli halpa. Väri on ihan kiva, tummempi kuin tässä Goshin vastaavassa, mutta laatu on huono. Toivottavasti tämä paranee paksuunnuttuaan, tätä meinaan saa aika kauan kerrostaa. Täydellisen etsintä jatkuu yhä.


Tokidokilta rajaustussi, Perfetto Eyeliner sävyssä Arlecchino, sininen. Tussieyelinerit ovat parasta.


Kat Von D:n rajaustussi, Tattoo Liner sävyssä Lapdance. Viininpunainen. Ajateltu myös muuhunkin iholle piirrusteluun, mutta minä otin tämän ylärajauskäyttöön. Uskoisin toimivan myös huulilla tämän sävyn.