Näytetään tekstit, joissa on tunniste estenomi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste estenomi. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Meikin historiaa: Egypti

Luin tuossa huvikseni sairaslomani ajankuluksi koulun kirjastosta löytyvää meikkaamisen historiasta kertovaa kirjaa. Suomeksi näitä ei juuri ole, siksipä ajattelin jakaa lukukokemukseni teidän kanssanne. Lähteenä toimii siis kirja Fashions in Makeup From Ancient to Modern Times (Corson Richard, Peter Owen Limited, Lontoo 1972). Referoin tässä kirjaa vapaasti kääntäen, koska minusta aihe on kiinnostava ja saattaa kiinnostaa lukijoitakin. Tämä ei ole suora käännös vaan referaatti - pahoittelen, jos käännän jotain huonosti. Samalla olen käyttänyt kirjoituksen täydentävänän lisälähteenä Wikipediaa. Tämä on tällainen huvin vuoksi kirjoitettu, ei siis mikään koulutyö.

Karnak - Ramses III:n temppelilltä
Karnakin temppelistä

Ei ole selvillä tarkkaa hetkeä, milloin ihminen alkoi käyttämään meikkiä. Ensimmäiset kasvojen maalaamiset saattoivat olla naamioitumista varten, suojaksi. Joillain heimoilla meikki saattoi olla osoitus yhteiskunnallisesta asemasta. Egyptin ajoilta kuitenkin on säilynyt hyvin tietoa. Antiikin Egyptin kukoistuskautena meikkaaminen oli yleistä. Ensisijaisesti se oli kuitenkin vain ylimpien yhteiskuntaluokkien touhua - ylellisyyttä, mahdollisesti avustajien maskeeratessa, mutta yläluokissa kuitenkin hyvin yleistä.

Egyptissä käytettiin erilaisia ihonhoitotuotteita. Öljyt oli useimmiten hajustettu. Saippuaa ei vielä ollut, öljyt toimivat myös meikin puhdistamisessa. Erilaisia iholle tarkoitettuja öljyjä laitettiin myös hautaan mukaan matkalle tuonpuoleiseen. Myös Tutankhamonin haudasta löytyi ihovoidetta. Kosmetiikalla oli antiikin Egyptissä aina tuoksu, tuoksuvia öljyjä käytettiin hyvin yleisesti. Yritettiinpä jopa ehkäistä kaljuuntumistakin, eläinrasvoilla.

Meikki kasvoilla oli mielestäni aika monipuolista jo tuolloin. Kasvoille laitettiin väriä - keltaista ihon vaalentamiseksi ja sävyttämiseksi tai oranssia ihon tummentamiseksi. Jälkimmäinen oli yleisempää miehillä. Luomivärejä käytettiin myös, samoin poskipunaa ja jopa huulimeikkiä. Kulmat saatettiin ajaa kokonaan pois ja tilalle piirrettiin uudet. Jos kulmia ei ajeltu, niitä tummennettiin. Huomionarvoista on se, että meikki ei ollut vain naisten juttu, vaan miehet meikkasivat ihan samaan tapaan.

Coffin LACMA M.47.3a-c (13 of 24)
Kuva lainattu Creative Commons -lisenssillä, kuvaaja Ashley Van Haeften

Ensimmäisenä Egyptistä tulevat mieleen kuitenkin rajaukset. Rajaukset piirrettiin yläluomiin ja alaluomiin ja rajaus piirrettiin jatkumaan ulkonurkan yli. Musta oli yleinen väri, mutta silmämeikissä saattoi nähdä eri värejä - sekä luomiväreissä että eyelinereissa. Muun muassa vihreä malakiitti oli yleinen. Rajaus piirrettiin kostutetulla tikulla, jota dipattiin värinä käytettyyn jauheeseen. Vihreän malakiitin lisäksi väreinä käytettiin esimerkiksi lyijyä, antimonia, hiiltä ja raudan oksideja.

Kosmetiikkaa valmisti aluksi papisto, mutta myöhemmin oli myös kosmetiikan valmistamiseen erikoistuneita ammattilaisia. Kauneudenhoitoalan juuret ovat vähintäänkin Egyptissä, kosmetiikan valmistamisen ja toisten ihmisten meikkaamisen kautta.

Faces-kosmetiikkaliike
Faces-ostokset
Kosmetiikkashoppailua Egyptissä 2010-luvulla


Jatketaanko? Kiinnostaako nämä ketään muuta kuin minua?

maanantai 2. marraskuuta 2015

Mystinen meripihkan tuoksu

IMG_20151102_152004
Etyleenibrassylaatti, Musk T

Koulun intensiiviviikon teemana on tuoksut. Taas sitä huomaa, kuinka vähän loppujen lopuksi tietääkään.

20151102_152139

Isoäidilläni oli meripihkakoruja. Ne eivät tuoksuneet millekään. Meripihka on kuitenkin tuoksunuotti - tai siis niin kuvittelin - vaikka en ole koskaan ymmärtänyt, miltä meripihkan kuuluisi tuoksua. No, olen vain ohittanut asian todeten, että kai tämä on joku samanlainen juttu kuin kulmikas viini. Jotain, joka jollekulle minua sivistyneemmälle hajuvesitietäjälle aukeaa. Ei, ei se ole. Se on käännösvirhe, yleinen sellainen, englannissa ja muissakin kielissä. Iloisesti olen sitä toistanut tähän päivään asti. "Älkää sitten vaan blogeihinne tai muualle kirjoitelko mitään meripihkasta tuoksujen yhteydessä," sanoi PP Perfumesin Sakari Penttinen, joka meille tänään oli luennoimassa. Kröh, juu, en enää.

Samaan aikaan olen tiennyt ainesosasta nimeltä ambra. En ole koskaan selvittänyt, mitä se on. Tämä aukko sivistyksessäni paikattiin tänään koulussa. Meripihka tuoksunuottina on käännösvirhe ambrasta. Ambra on valaan ruuansulatusjärjestelmän tuotos, joka tosin nykyään (kuten suurin osa tuoksujen ainesosista) tuotetaan keinotekoisesti.

Kuulemma virhe on yleinen ihan toimittajillakin. Eikä siinä vielä kaikki... Lancômen Suomen sivuilla on mainittu, että Miracle-tuoksussa on meripihkaa:


Minähän siinä sitten ihmettelin, onko Lancômekin tehnyt virheen. Mutta Fragrantica väittää kyllä, että Miraclessa on ihan meripihkaa. Siis meripihka-meripihkaa. Vaikka meille juuri sanottiin, ettei meripihkan tuoksua ole olemassakaan.

Että näin. Eipä tässä muuta kuin korjaamaan virheitä blogistani... Niitä oli sellainen kolme miljoonaa. Okei, kolme löysin. Elämä on jatkuvaa oppimista! Ensi viikolla blogissa on teemaviikko, tuoksut teemana. Lupaan tehdä yhä edelleen maallikkovirheitä. :)

...tai sitten ne eivät ole virheitä lainkaan. Fragrantica kyllä tosiaan tuntee myös meripihka-amberin, joten mistä minä nyt sitten tiedän, mikä on meripihkaa ja mikä jäljittelee kaskelotin oksennusta? No, tämä blogi menee nyt sitten jatkossa Sakarin ohjeilla kääntäen amberin meripihkan sijaan aina ambraksi. Varmistin vielä asian sähköpostitse, Sakarin mukaan sekä Fragrantica että Lancômen Suomen sivut ovat väärässä. EDIT: katsokaa myös Sakarin kommentti kommenttiboksista.

Mielenkiinnosta asiaan lähetin kyselyn vielä L'Oréalille, Miracle-tuoksua koskien. Odotellaan vastausta!

Ja erityisesti kirjoitusvirheitä lupaan tehdä lähiaikoina. Korjasin tämän tekstin kolmesti neljästi, koska läppärin näppäimistöni saisi puolestani lentää seinään. Ja tämä on sentään kirjoitettu ihan ajan kanssa eikä kiireellä! Osumaherkkyys on jotenkin päin mäntyä, yritin korjata sitä ja sain sen vain pahemmaksi. Joka toisesta sanasta puuttuu kirjaimia tai niitä on liikaa. Samoin läppärin kannen sulkiessa jotkut napit jäävät pohjaan. Olipahan mielenkiintoista vääntää eilen tiivistelmää markkinoinnin koulutyöstä, Word onneksi herjasi pahimmista aakkosten tuplauksista. Onneksi se on parityö, josko parini korjaisi pahimmat typot... Kröh. Tabletilla blogataan siis hetken, kunnes keksin keinon fiksata näppäimistön takaisin edes puoliksi kuntoon.

tiistai 13. lokakuuta 2015

Ripsivärit asemointikartalla

Tämä teksti on muokattu laajemmasta kirjoituksestani, jonka julkaisin estenomiopintojeni markkinointiviestinnän portfoliossa.

"Tuotteen asema on se paikka ostajan mielessä, joka tuotteella on omassa segmentissään."

Segmentoinnin ja asemoinnin yhteydessä markkinointiviestinnän kurssilla näytettiin ristikkoa, asemointikarttaa. Asemointikartan piirtäminen portfolioon kävi mielessä, mutta tunnenko tuotteita tarpeeksi? Voinko edes tehdä sellaista? No, kyllä voin. Sellaisen voisi piirtää ihan kuka tahansa vastaantulija kadulla. Mikäli minun näkemykseni ja yrityksien omat näkemykset eroavat, se ei ole minun syytäni: jos saan tuotteesta tai brändistä erilaisen mielikuvan kuin mitä valmistaja sille haluaa luoda, jossain on mahdollisesti mennyt markkinoinnin puolella pieleen. Asemointivirhe, joka sinänsä voi johtua monesta tekijästä. Jos markkinointi kaikessa laajuudessaan antaa minulle virheellisen kuvan, siinä on ehkä ollut jotain pielessä. Muodostan kuvan kuitenkin niin monen asian perusteella: myyntipaikat, tuotteen sijoittelu liikkeissä, pakkaukset, hinta, markkinointikanavat ja niiden valinta... Huomasin, että kävin läpi hyvin monenlaisia asioita, kun sijoittelin tuotteita ja brändejä asteikoille.

Päädyin lopulta luomaan parikin eri asemointikarttaa. Tämä kolmas viritykseni ei sinänsä vielä välttämättä täytä asemointikartan kriteereitä, sillä siinä segmentti on turhan laaja: kohderyhmänä ovat ylipäätään kaikki ihmiset, jotka käyttävät sekä edullisia että myös kalliita ripsivärejä.


Jaotteluissani tosiaan rikoin tahallaan segmentoinnin sääntöjä käsitellen segmenttiä turhankin laajasti. Oli vain niin paljon helpompi lähteä liikkeelle yleisemmistä brändimielikuvista, jotta ajatukset virittyivät oikealle tasolle. Saamme paljon hienosyisemmän taulukon, kun otamme tiukemman segmentin: vaikkapa vain kallista, ylellistä, selektiivistä ja semi-selektiivistä ripsiväriä käyttävät ihmiset. Siispä, ihan viimeisenä tein kartan niistä. Nyt ollaan jo ihan aidossa segmentissä, tiukasti rajatussa, josta päästään jo paljon paremmin siihen, mitä asemointikartalla haetaan. Lyhensin tuohon otsikkoon sen vain noin yksinkertaistaen, ripsivärit yli 20 euroa.

Sama kuluttaja tosiaan voi kuulua useampaan ryhmään. Olen sinänsä itse enemmänkin sellainen, joka ostaa niitä kalliita, mutta rahan ollessa tiukilla, valitsen edullisemman. Tuon edellisen kaavion suosikkejani ovat Yves Rocherin Sexy Pulp, Max Factorin False Lash Effect, MUFE Smoky Extravagant, Lancôme Grandiôse sekä Estée Lauder Zero Smudge. Niistä vain osa pääsisi tiukempaan, luksuskosmetiikan kategoriaan. Tässä on jo hyvin tiukasti rajattu segmentti. Koko oikea puoli edellisestä kaaviosta putoaa pois. Huomioni kiinnittyvät eri asioihin, vertaan ripsivärejä toisiinsa tässä tiukemmassa segmentissä.


Nyt päästään olettaakseni jo hyvin lähelle ihan kunnollista asemointikarttaa. Vielä hienosyisemmin voisimme jaotella vaikkapa ottaen ryhmäksi vain pelkällä kuumalla vedellä pois lähtevät ripsivärit, joita voisi sitten sovittaa joko tähän karttaan tai muilla adjektiivipareilla toteutettuun karttaan.

Mitäs lukijat? Olivatko mielikuvanne samansuuntaisia? Oikeaa ja väärää ei ole, tässä on kyse juurikin siitä, minkä mielikuvan kuluttaja tuotteesta on saanut.

keskiviikko 16. syyskuuta 2015

Lime Crime, sosiaalinen media ja yrityksen julkisuuskuva

Tämä postaus on julkaistu kouluprojektissani markkinointiviestinnän kurssin portfoliossa, mutta julkaisen sen myös täällä oman blogini puolella, koska Lime Crime -skandaalista suomeksi on tekstiä hyvin vähän.

Markkinointiviestinnän tunnilla näytettiin video, jossa muun ohella muistutettiin siitä, miten nopeasti sosiaalinen media voi myös tuhota yrityksen julkisuuskuvan. Minulle tuli mieleen heti Lime Crime.

Kuva Tiahaar, joka ystävällisesti antoi blogikuvansa käyttöön koulutyöhöni

Kuulin Lime Crimesta vasta siinä vaiheessa, kun yrityksen ympärillä liikkui jo vaikka mitä huhuja. En ota kantaa siihen, mikä on totta ja mikä ei - enhän minä niitä voi tietää. Netistä löytyy lukuisia kirjoituksia aiheesta, esim. tästätästä, tästä... Tämä kirjoitus pohjautuu pääosin vain lukemiini väitteisiin, joiden todenperäisyyden arvioimisen jätän lukijalle itselleen.

Lime Crime on amerikkalainen indie-kosmetiikkaa valmistava yritys, joka myy eri alakulttuureille hyvin sopivia meikkejä, rohkeissa väreissä. Lime Crimen violetit pakkaukset erottuvat, yksisarvisen tunnistavat kaikki vähänkin YouTubea tai blogimaailmaa kosmetiikan saralla seuranneet.

Vanhimmat muistamani syytökset koskivat Lime Crimen jauhemaisia luomivärejä: väitettiin, että ne ovat vain uudelleenpurkitettuja TKB Tradingin pigmenttejä. Sinänsähän tuossa ei ole mitään erikoista - suurin osa kosmetiikkavalmistajista ostaa esimerkiksi tuotteen peruspohjan tai vaikkapa pakkauksen joltain toiselta liikkeeltä. Näin ollen ei ole ihme, että omistamani Lumenen lipstain-tussit ovat identtisessä pakkauksessa Revlonin vastaavien kanssa - ja lipstainin toisen pään huulivoiteen INCI on lähes identtinen pienillä muutoksilla. Onneksi Lumenen lipstainin huulivärin INCI on kuitenkin eri. Täytyy kyllä sanoa, että kuluttajana ja vasta kaksi vuotta kosmetiikasta bloganneena hieman petyin ja se näkyy kirjoituksestani vahvasti. Tiesin kyllä, että massoja ja pakkauksia tai jopa valmiita tuotteita ostetaan tukuista - esimerkiksi näitä 88-paletteja on lukuisia identtisiä eri merkeillä - mutta silti, vähän se harmitti, että idea lipstainista huulirasvan kera oli jonkun muun kuin Lumenen ja huulirasvakin oli mahdollisesti suoraan sieltä samasta lähteestä kuin Revloninkin. Tai sitten ei, mutta kovin identtinen. No, olin tietämättömämpi vuonna 2012, nykyään menisin varmaan lähinnä olankohautuksella. Mutta tuon tekstin aikanaan kirjoittaneena ymmärrän Lime Crimeen pettyneiden kuluttajien reaktion. Minulla oli sentään jonkin verran tietoa aloittelevana bloggaajana ja kosmetiikkaharrastajana, mutta tavalliselle kuluttajalle tuo voi olla shokki. Se, mikä ihmisiä nähdäkseni kuitenkin eniten harmitti, oli Lime Crimen väite siitä, että tuotteet eivät ole vain uudelleenpurkitettua TKB Tradingin tavaraa, vaikka netistä löytyi paljon tätä tukevia väitteitä vertailukuvista lähtien. Perustaja Doe Deeren vakuuttelu (mm. videot) siitä, että hän valmistaa ja kehittelee tuotteet itse, ei ollut kritisoijien mielestä uskottavaa. Doe Deere esti videoiden kommentoinnin ja poisti kritisoivia kommentteja. Lime Crimea kritisoineita bloggaajia on uhattu oikeustoimilla.

Lime Crimen perustajaa on myös syytetty varojen keräämisestä olemattomalle löytöeläintalolle. Tätä varten perustettu PayPal-tili jäädytettiin epäilysten takia. Tämä tapahtui jo Lime Crimen perustamisen aikoihin. Lisäksi jotkin tuotteet ovat sisältäneet eläinkunnasta peräisin olevia raaka-aineita (karmiinia ja mehiläisvahaa), vaikka kosmetiikkamerkkiä on myyty vegaanisena. Lime Crimea on ylipäätään syytetty siitä, että samoja tuotteita saa huomattavasti edullisemmin niiltä tahoilta, joista Lime Crime tuotteidensa pohjat ostaa. Siis, liian suuresta katteesta. Samoin on kritisoitu sitä, että nettisivuilta on ollut heikosti löydettävissä varoitus siitä, etteivät jotkin siellä myydyt irtoglitterit sovi käytettäväksi silmien lähellä. Myös rasismikortti on vedetty, joskin siitä en ole kovin paljoa lukenut.

Tuore suuri skandaali liittyy asiakkaiden luottokorttitietojen varastamiseen sivuston hakkeroinnin yhteydessä viiden kuukauden aikana vuodenvaihteessa 2014-2015. Doe Deere ei asiakkaiden mielestä reagoinut asiaan sen vaatimalla vakavuudella, vaan hoiti asian epäammattimaisesti. Lime Crimelle tyypillisesti asiakkaiden kirjoittamia negatiivisia kommentteja poistettiin taas yrityksen sosiaalisen median tileiltä.

Viimeisimpänä Yhdysvaltain elintarvike- ja lääkevirasto FDA on heinäkuussa 2015 puuttunut Lime Crimen huulipunien sisältämiin aineisiin, joita ei ole hyväksytty käytettäväksi huulipunatuotteissa. Tästä linkistä pääsee FDA:n sivuille lukemaan Doe Deerelle osoitetun huomautuskirjeen.

Sinänsä juttu on paisunut mielestäni aivan yli. En tosiaan ota kantaa siihen, mitkä väitteistä ovat totta, ja tiedän lähinnä välikäsien kautta kulkevien lähdeviitteideni olevan kaikkea muuta kuin aukottomia, tuota FDA:n kirjettä lukuunottamatta. Silti mielestäni tämä on joka tapauksessa oivallinen esimerkki siitä, miten helposti maineensa voi sosiaalisessa mediassa pilata. Doe Deere ei nähdäkseni ole tehnyt mitään järjettömän mullistavan väärää näiden syytösten valossakaan. Kaupankäynti nyt ylipäätään toimii niin, että kauppias ostaa jotain halvemmalla ja myy sitä eteenpäin kalliimmalla. Suuretkin firmat ostavat voidepohjansa tai pigmenttinsä halvemmalla ja myyvät sitä eteenpäin omana tuotteenaan kalliimmalla. Syytetäänkö Chanelia tai Dioria siitä, että tuotteiden katteet ovat varmasti huikeat, vaikka raaka-aineet ostetaan halvemmalla? Yritysten nettisivuja hakkeroidaan, se on arkipäivää. Enpä muista ihmisten alkaneen boikotoimaan Lily Lolo -mineraalimeikkisarjaa, vaikka heilläkin oli luottokorttien tietomurto takavuosina mineraalimeikkibuumin ollessa kiihkeimmillään. Muistaako kukaan enää sitä, kun Lumenen Blueberry Curl -ripsiväri vedettiin markkinoilta ja koostumus muutettiin sen sisältämän mahdollisesti syöpää (suurissa pitoisuuksissa) aiheuttavan nitrosamiinin takia? Lime Crimella tämä kaikki vain lumipalloefektinä kasvatti yrityksen ympärille sellaisen kriisin, jota Doe Deere ei sitten kyennyt hallitsemaan. Epäilykset muuttuivat vihaksi, boikotoinniksi ja vastustukseksi. Oikeustoimilla uhkaaminen nyt on sinänsä arkipäivää Yhdysvalloissa, eikä siinä ole sinänsä mitään väärää (joskin on ehkä hieman erikoista uhata 13-vuotiasta tyttöä oikeustoimilla).

Miten tämä minuun kuluttajana vaikuttaa? Ensinnäkin on muistettava kaksoisroolini sekä kuluttajana että bloggaajana. Kuluttajana voisin ostaakin Lime Crimen tuotteita, mikäli sieltä löytyisi jotain sellaista, joka minua kiinnostaa. En boikotoi Lumenea, vaikka Lumene ei tee tuotteitaan itse alusta loppuun. En kauhistu, jos jostain jonkun yrityksen tuotteesta löydetään jotain, joka ei nyt ollutkaan turvallista - virheitä sattuu. En myöskään suutu, jos yritys, jonka tarkoituksena on tuottaa voittoa, poistaa kritisoivat kommenttini omilta, markkinointiin tarkoitetuilta sosiaalisen median tileiltään. Kuitenkin bloggaajana asia on toisin. Bloggaajana toimin markkinointikanavana. Kun yrityksen ympärillä on noin paljon epämääräisyyttä, josta en voi saada selvyyttä, on vain parempi jättää tuotteet ostamatta. Lime Crimen kanssa vuosia PR-yhteistyötä tehnyt suomalainen Rose Shock -blogi lopetti jonkin aikaa sitten Lime Crimen tuotteiden mainostamisen, osittain siksi, että ei halunnut Lime Crimen vastustajien käyvän hänen päälleen. Anti-Lime Crime näyttää olevan melkein isompi juttu kuin Lime Crime itse... Googlaamalla löytyy ties vaikka mitä, Instagramissakin on omat hashtaginsä Lime Crime -vastaisille kuville.

Mitä tästä opimme? Sosiaalisen median julkisuuskuvan hallitsemisessa toimiva keino ei ainakaan ole vastahyökkäys tai vastustajien vaientaminen. Se näyttää minusta lopulta olleen se suurin virhe, minkä Lime Crime teki.

tiistai 15. syyskuuta 2015

BB siellä, BB täällä


Tämä postaus on julkaistu kouluprojektissani markkinointiviestinnän kurssin portfoliossa, mutta ajattelin julkaista sen täällä oman blogin puolella myös. Julkaisen tämän omana juttunaan, itse tuotearvio tulee suoraan tämän postauksen jälkeen tänään.

Sain kutsun Joe Blascon uutuustuotelanseeraukseen. Kutsussa ei sen tarkemmin kerrottu, mistä uutuuksista on kyse. Paikan päällä olin vähän hämmentynyt - BB-voide? Pakkaukset olivat uudistuneet, mutta varsinainen uutuustuote tilaisuudessa oli BB-voide. Länsimaisten BB-voiteiden nousun jälkeen on tullut jo BB-puuterit, BB-kynsilakat, BB-silmänympärysvoiteet, CC-voiteet, DD-voiteet, EE-voiteet... Mikä ihme BB-voiteessa on uutta enää syksyllä 2015, onko sellaista kannattavaa tuoda markkinoille? Enemmän kosmetiikan kanssa tekemisissä olevat ovat jo kyllästyneet koko kirjainyhdistelmään, jolla markkinoidaan milloin mitäkin.

BB-voiteiden historiasta liikkuu kahta tarinaa. Niiden esikuvana pidetään vuoroin joko saksalaista Dr. Schrammekin 1960-luvulla kehittämää voidetta, vuoroin taas aasialaisia markkinoita. Wikipedian mukaan molemmat ovat totta: alkuperäinen on juurikin tuo saksalainen, mutta suurimman suosionsa BB-voiteet tavoittivat sittemmin Aasiassa, josta ne levisivät 2010-luvun alussa takaisin länsimaihin. Oma ensikosketukseni tuotteeseen oli joulukuussa 2011, jolloin sain L'Oréalilta blogiani varten testattavaksi Garnierin BB-voiteen. Se tuli markkinoille tammikuussa 2012. Rytinällä sen jälkeen alkoi vähän joka toiselta merkiltä tulla BB-voiteeksi nimettyjä voiteita. Länsimaissa nämä 2010-luvun BB:t ovat käytännössä olleet aika lailla sama asia sävytettyjen päivävoiteiden kanssa. Tuotteen on tarkoitus olla ihonhoitotuotteen ja meikkipohjan hybridi, joka tekee paljon: suojaa auringolta, kosteuttaa, hoitaa, peittää pieniä virheitä ja niin edelleen. Aasialaiset BB-voiteet ovat näitä länsimaisia peittävämpiä, jopa meikkivoiteeseen rinnastettavia tuotteita, kun taas meillä peittävyyttä tuli mukaan enemmän vasta silloin, kun BB-saagassa siirryttiin seuraavaan kirjaimeen: CC-voiteet ovatkin yleensä jo lähempänä meikkituotetta kosteusvoiteen sijaan.

Tuleeko Joe Blasco vaan auttamattoman myöhässä yrittäen vielä hyötyä BB-huumasta? Ei, siitä en usko olevan kysymys. Mikään kosmetiikkavalmistaja ei voi kuvitella, ettäkö enää yli kolmen vuoden päästä voisi olla edistyksellinen ja uutuuksien aallonharjalla kehittämällä BB-voiteen. Uskoisin, että asetelma on kääntynyt toisin päin. BB-voiteesta on tullut niin jokapäiväinen juttu, että sen puuttuminen valikoimasta saattaisi olla vähän vanhanaikaista. Jos meikkisarjalta puuttuu vaikkapa korostustuote valikoimasta, ei sarja ole kaikenkattava. Highlighter-tuotteita käyttävät niin monet, että sellaista kaivataan. Ehkä BB-voiteesta on tullut samanlainen itsestäänselvyys. Erittäin peittävistä meikkipohjistaan tunnetulle Joe Blascolle BB-voide on jotain, jota valikoimasta puuttui: kevyt, henkäyksenohut meikkipohja. "Häh, vieläkö te tuollaisia tuotte uutuuksina markkinoille?" oli ensireaktioni, mutta oikeastaan pidempään pohdittuani oikeampi reaktio olisi "No jo oli aikakin." BB ei ole enää trendi, se ei ole cool, se ei ole mitään uutta, jota vain aikaansa tarkasti seuraavilla on. Se on paljon enemmän: se on jo itsestäänselvyys. Aika näyttää, katoavatko BB:t markkinoilta, vai jäävätkö ne hyllyihin ripsivärien, meikkipuuterien ja huulikiiltojen viereen omana pysyvänä tuotekategorianaan.

Sijoittaisin BB:n oikeastaan vielä laajempaan kehykseen. Meikkipohjissa ylipäätään on jo mielestäni pidempään ollut havaittavissa kevyemmän ja luonnollisemman pohjan suosiminen. Mineraalimeikit, joiden niidenkin suurin aallonharja meni jo vuosia sitten, ovat osa tätä kevyempää meikkipohjamuotia. Meikkipohjaa ei puuteroida tukkoon, liian raskasta meikkikerrosta iholla vieroksutaan. Toisaalta taas viime aikoina on tullut tarve taas tuoda myös sitä peittävämpääkin tuotetta markkinoille - esimerkiksi Vichyn Dermablend oli tullessaan (Suomessa alkuvuosi 2014) iso juttu. Se edustaa ihan täysin toista laitaa, jossa tuotteiden peittävyys on niiden valtti ja niitä mainostetaan mm. sillä, miten hyvin ne pärjäävät tatuointien peittämisessä. Makuja ja tarpeita on monia, joten jatkossakin varmasti tilaa riittää kummallekin.

lauantai 29. elokuuta 2015

Lemony Flutter ja koulun ensifiiliksiä

IMG_1351

Lushin Lemony Flutteria on tullut käytettyä kai parikin purkkia, ostin kesällä uuden. Lemony Flutter on kynsinauhoille tarkoitettu voide, mutta Lush vinkkaa sen sopivan muillekin kuiville kohdille ihossa. Voide on voimakkaan sitruksinen tuoksultaan ja erittäin rasvainen. En voi käyttää näin rasvaista voidetta minään käsilaukkutavarana, sillä imeytyminen kestää ja pitkään, mutta illaksi se on hyvä. Pääasiallisena käyttökohteena tälle minulla kuitenkin on jalat, joihin saa aika nopeasti upotettua purkillisen sitruunavoidetta. Voide jalkoihin ja puhtaat puuvillasukat päälle, niiden kanssa nukkumaan.

Lemony Flutterilla on kuitenkin rajallinen säilyvyys - mutta niinhän kaikilla tuotteilla. Juuri ostettu oma purkkini lupaa olla kunnossa vielä vajaan vuoden, mutta niin pitkään tuote ei minulla tule kestämään, kun sitä jalkoihin käytän. Minä voin olla huoleti, mutta mikäli Lemony Flutterin ostaa ihan pelkille kynsinauhoille, kannattaa pitää mielessä, että tämä sitten tosissaan pilaantuu. Vaikken itse ole kokenut näiden kanssa ongelmia, olen kuullut kaapissa lojuneiden Lemony Fluttereiden menneen ihan selvästi pilalle niin, että tuoksu on ollut kaikkea muuta kuin ihana. No, minä en näe sitä virheenä tuotteessa, koska eihän tuotteelle ikuista säilyvyyttä luvatakaan. Kuitenkin noiden juttujen jälkeen siirsin omani jääkaappisäilytykseen tästä loppukesän kuumien päivien tieltä.

Lemony Flutter maksaa 13,95 euroa / 50 grammaa.

Kuinka nopeasti Lemony Flutter on mennyt pilalle, teillä, joilla niin on käynyt?


Estenomiopinnot Tikkurilan Laureassa alkoivat tällä viikolla, siksi blogiinkin tuli tällainen muutaman päivän tauko. Koulun alku on ollut kivaa, meitä on hyvin sekalainen porukka siellä. Ajattelin, että olen noin suunnilleen keskivertoa vanhempi fuksi, mutta höpsis. Yllättävän iso osa aloittaneista on omaa yritystä jo jonkun aikaa pyörittäneitä kosmetologeja tai kampaajia, jotkut ovat suoraan lukiosta, muutama on lukenut ihan jotain muuta. Tämän vuoden koulutus alkoi monimuotokoulutuksena, joka mahdollistaa samanaikaisen työssäkäynnin, sillä lähipäiviä on pääsääntöisesti vain parittomien viikkojen maanantait ja tiistait. Tuohan tietysti tarkoittaa sitä, että kotona täytyy tehdä paljon töitä, mutta minulle tämä käy hyvin - se tuo ammattikorkeakoulutyyppistä opetusta vähän samanlaiseksi kuin oikisopinnot, jotka olivat pääsääntöisesti sitä kirjan kanssa istumista ja itsenäistä oppimista. Minä kyllä vähän kaipaan sitä koulun penkillä istumista, mutta toisaalta en kaipaa sitä, että kursseilta putoaa helposti, kun ei joka päivä maanantaista perjantaihin olekaan paikalla.

Opintopisteitä ropisee heti. :D Muutaman kurssin yliopiston puolelta saan luettua tutkintoon valinnaisiksi opinnoiksi, esimerkiksi kauppaoikeus ja sopimusoikeus sopivat tuohon oikein hyvin. Virkamiesruotsi ja englanti hyväksiluetaan, mutta jotain lisätehtäviä tulee (käytännössä kauneusalan sanastoon liittyen).

Minulla on tässä vaiheessa alkanut vasta kaksi kurssia, markkinointiviestintä ja kemian valmentava kurssi. Kemian opiskelusta on niin paljon aikaa, että valmentava kurssi on enemmän kuin hyvä asia. Käytännössä se sisältää lukion kemian ykköskurssin asioita, eli samoja asioita, joita luettiin pääsykokeisiin, mutta eipä minulla kemia pääsykokeissa mitenkään kehuttavan hyvin mennyt. Mihin nämä kaikki aikuisiän vuodet ovat näin nopeasti vierineet? No, näköjään asioiden unohtamiseen.

Markkinointiviestinnän kurssilla on meillä koko kurssin ajan kestävä portfoliotehtävä, jonka pohjan ideoin tuossa iltana eräänä töissä. Vaikken töissä tietenkään voi koulutehtäviä tehdä, ainakin minulla on arkivuoroissa todella paljon aikaa ajatella.

Kuinka kuormittavaa tämä sitten on, käydä samaan aikaan töissä ja opiskella monimuotototeutuksella? No, se jää nähtäväksi. Tämä alku on ainakin erittäin pehmeä lasku takaisin koulunpenkille, kun valmentavista kursseista käyn ainoastaan kemian.

Ai niin: meillä on ihan loistava kirjasto. Pieni, mutta sieltä löytyy kirjoja, joita lukee ihan ajanvietteeksikin.

maanantai 6. heinäkuuta 2015

Estenomien pääsykokeesta

Kuten tuossa mainitsin, aloitan syksyllä Tikkurilassa Laurea-ammattikorkeakoulussa estenomiopinnot. Postissa kolahti kirje, jossa oli pistemääräni. Hakijoita otettiin sisään 40, pääsykokeeseen kutsuttiin käsittääkseni 200. Sisäänpääsyprosentti on sen 20, joten itse asiassa ammattikorkean sisäänpääsyprosentit voivat olla hyvinkin pieniä. Oikikseenkin sisäänpääsyprosentti oli minun aikanani joku mitä lie 16-18%. Noh, estenomien pääsykokeessa 45,5 tuli pisteitä, alin hyväksytty pistemäärä oli 42,25 - eli rimaa hipoen sisään.

Avataanpa näitä.

Äidinkieli (10/10 pistettä): arvasinkin, että se meni hyvin. Tehtävänä oli referoida kahta artikkelia. Oleellista mielestäni oli havaita, että vaikka jutut kertoivatkin eri aineista, kyseessä olivat kirjoitukset samasta aiheesta (kosmetiikassa käytettyjen ainesosien turvallisuus), mutta kirjoittajatahot edustivat eri puolia ja vastakkaisia näkemyksiä. Toinen oli median (oisko ollut YLE) ja toinen Teknokemian yhdistyksen eli kosmetiikkavalmistajien edunvalvontajärjestön julkaisema. Median tekemässä jutussa oltiin kovin varottelevaisia, Teknokemian yhdistyksen tiedotteessa taas jopa erittäin vahvasti uskottiin markkinoiden omavalvonnan tehokkuuteen ja sitä kautta tuotteiden turvallisuuteen. Kirjoittaa sai kaksi sivua, eihän siihen mahtunut omia mielipiteitä juuri lainkaan, mutta referoituani näitä kahta, jotain omaakin kuitenkin kirjoitin.

Englanti (10/10 pistettä): Tämän piti mennä hyvin myös, niin meni. Englannin koe sisälsi sekä luetunymmärtämisen että oman pienen ja lyhyen kirjoituksen. Materiaalina oli juttu ihon 3D-printtaamisesta ja sen tuomista mahdollisuuksista. Vaikeuksia minulle tuotti sana tanning lotion, sillä kontekstista en saanut selville, onko kyseessä aurinkosuoja (sunscreen), itseruskettava (self tan) vaiko jokin rusketusta edistävä voide. Suomensin sen sitten ronskisti rusketusvoiteeksi. Konteksti meni jotakuinkin niin, että L'Oréal aikoo tulevaisuudessa testata 3D-printatulla iholla mm. tanning lotioneita, ja katsoa, miten ne vaikuttavat ihon tekstuuriin ja sävyyn. Enempää ei kerrottu, joten en uskaltanut arvata mitään spesifimpää. Kaikkihan noista kolmesta voivat vaikuttaa mainittuihin asioihin, aurinkosuojaa voitaisiin testata vaikkapa sen osalta, päästääkö se ihon kuitenkin ruskettumaan. Rusketusvoide se olkoon. Näköjään kelpasi. Omassa miniesseessä, joka myös tehtiin materiaalin pohjalta, vaikeus oli pysyä annetussa sanamäärässä. Jotta englantini ei olisi tylsää perusenglantia, tarvitsen jonkin verran tilaa, jotta sinne saa heitettyä jotain idiomeja tai muuta vastaavaa mukaan. Mutta, näköjään sekin meni hyvin.

Liiketoiminta (12,5/15 pistettä): Muutama kysymys oli mielestäni huonosti aseteltu ja monitulkintainen, mutta muuten koe oli helppo. Pistemenetykset todennäköisesti tulivat niistä, jotka koin monitulkintaisiksi. Aineistona oli kolme tekstiä, joiden pohjalta kysyttiin monivalintakysymyksiä. Tähän ei voinut valmistautua etukäteen. Yksi aineistoista oli englanniksi. Helppoja kuin mitkä, noita muutamaa monitulkintaista/epäselvää lukuunottamatta. Tehtävät olivat tätä luokkaa (esimerkin keksin päästäni, suoraan tällaista ei ollut, mutta samantapaisia):
"Marttinen sanoo, että 2010-luvulle tultaessa sosiaalisen median merkitys markkinoinnissa on kasvanut. Hän uskoo tämän trendin jatkuvan vielä pitkään." 
Kysymys: "Miten Marttinen näkee sosiaalisen median aseman markkinoinnissa tulevaisuudessa?" A) Asema tulee vahvistumaan. B) Sosiaalinen media ei enää kasvata asemaansa. C) Sosiaalisella medialla ei ole vielä merkitystä markkinoinnissa.
Notta eipä hirveän vaikeita. Lukuunottamatta niitä muutamaa, joista olisin valmis antamaan palautetta pilkunviilaaja-juristiopiskelijana.

Kemia (12/20 pistettä): Niin, tämänhän sanoinkin menneen huonosti, kun jätin ehkä jonkun kolmanneksen tyhjäksi. Tunnustettakoon nyt, minkä verran luin. Avasin pääsykoevaatimuksena olleen lukion kemian ykköskurssin kirjan neljä kertaa, neljänä päivänä. Luin koko kemian osuuteen siis neljä päivää. Hävettää. Edellisen kerran olen lukenut kemiaa lukiossa ja sielläkin vain sen pakollisen kurssin, koska kävin pitkän matikan kaikkine lisäkursseineen ja jätin sinänsä helpot kemian ja fysiikan vain pakollisiin kursseihin, sillä muillakin haluamillani kursseilla sain kasaan ylipaljon kursseja vaatimuksiin nähden. Aloitin kemian nollasta taas, neljässä päivässä ei hirveästi ehdi. En voi syyttää kuin itseäni. Minulle oli sanottu, että kemian osio on helppo, eikä mitään tarvitse laskea. Tulkitsin tämän kutakuinkin niin, että siellä on ehkäpä pelkkää monivalintaa kirjan keskeisistä asioista ja muutama selitystehtävä. Lisäksi en koskaan kokenut kemiaa mitenkään vaikeaksi aineeksi, joten oletin, että tuosta noin vaan vähän luen ja sitten osaan kuten 10 vuotta sitten. No, väärässä olin. Kymmenen vuoden jälkeen kaikki on taas uutta - moolimassa oli tuttu sana, mutta eipä ollut yhtään mitään muistikuvaa siitä mitä se kertoi aineesta. Sinänsä tuo 12 pistettä on ihan hyvin lukemiseni määrään nähden, mutta hävettää, että jätin itselleni näin tärkeän asian, koko kouluun pääsemisen, näin vähälle vaivalle. Etenkin, kun kemia ei ole ollut minulle mitenkään inhokkiaine koskaan, vaan koin sen hyvin helpoksi sekä yläasteella että lukiossa. Kröh, en kai mä olisi estenomiksi hakenutkaan, jos kemian lukeminen pelottaisi.

Pääsykoekirjaksi kävi mikä tahansa lukion kemian ykköskurssin kirja. Kirjanani oli Mooli 1, mutta kuulemma aikanaan kirja on ollut Reaktio 1. Lieköhän tässä syy, että jouduin kaivamaan maa-alkalimetallit jostain muistini perältä, kun niitä ei mielestäni minun kirjassani mainittu?

Kemian kokeessa kysyttiin erittäin paljon nippelitietoa. Eri alakohtia oli 80, siis 80 asiaa oli osattava. Piti muistaa mikä on Zn, mikä on asetonin oikea nimi tuon triviaalinimen lisäksi, piti osata sitä ja tätä ja tuota. Ei, en vieläkään tiedä, mitä ihmettä tapahtuu, kun pyykit kuivuvat ulkona pakkasella. Eikä siitä suoraan ollut kirjassa. Muusta kuin pyykkitehtävästä olisin selvinnyt paremmalla lukemisella, jos olisin tajunnut, että kemian osuus on myös kasa nippelitietoa ja suuretkin linjat pitää osata hyvin tarkasti ja yksityiskohtaisesti. Funktionaalisista ryhmistä oli paljon kysymyksiä ja eri molekyylejä piti osata piirtää kaikkine sidoksineen - olin skipannut suurimman osan piirtelemisestä kiireen takia ja nuo funktionaaliset ryhmät olivat siellä kirjan loppupuoliskolla, joka jäi heikommalle lukemiselle. Ne ovat olennaisia asioita, ei siinä mitään. Mutta kun se vaikeustason aliarviointi ja kiire. :/

Alku koostui monivalinnoista, lopussa oli tehtäviä, joissa piti joko piirtää tai kirjoittaa vastaus koepaperiin. Isossa osassa tehtävistä väärin vastaaminen toi miinuspisteitä, joten jätin ennemmin tyhjäksi kuin arvasin - ja osaan minulla ei ollut oikeasti mitään arvaustakaan. Mitään esseemuotoista tehtävää tai muuta pidempää kirjoittamista vaativaa ei ollut. Ei myöskään mitään "Selitä, mitä tarkoittaa X"-tyyppistä kysymystä, joihin olin varautunut. Kemian koe oli kokeista viimeinen, tämän jälkeen poistuin varmana siitä, että nyt tuli feilattua ja pahasti. Kotona poikaystävä oli illalla kysellyt minulta koko kirjan läpi, oleellisilta osiltaan. Kysely meni hyvin ja kemiaa paljon lukenut poikaystävä oli varma, että pärjään. Petyin todella suuresti. Arvasin, että pisteeni jäävät hyvin mataliksi ja luulin, että tämän kemian takia mokaan koko kokeen. Onhan tuo nyt helpompi niille, jotka ovat joko lukeneet kemiaa lukiossa enemmän kuin yhden kurssin, päässeet juuri lukiosta asiat tuoreessa muistissaan tai molempia. Ei se paljon auta, että osasin nämä kaikki silloin 10 vuotta sitten. Siirryin kokeesta silmät vuotaen junaan. Siellä pari tyttöä keskusteli kemian kokeesta, kuulemma melkein joka kohtaan oli saanut vastattua. Minä olin kaukana siitä. Pääsykoemasennus iski ja jatkoin tuosta duunipalaveriin, jossa mökötin ensimmäiset kaksi tuntia hiljaa, kunnes olin saanut hyväksyttyä tappioni. Jota ei sitten lopulta tullutkaan, vaikka kemia meni aika rähmälleen. :D

Työkokemus (1 piste, en muista täysiä, olisiko 15?): Alan työkokemuksesta sai pisteitä. Minulla oli alan työkokemusta äitini kemikalio-kauneushoitolasta kokopäivätyöstä loppuunmyynnistä kahden kuukauden ajalta. Sain tästä yhden pisteen. Koska missään ei kunnolla kerrottu, mistä voi saada työkokemuspisteitä ja miten, toimitin kaiken varalta myös muut työtodistukseni koko työhistoriani ajalta ja viimeisimmän palkkakuittini, josta näkyy työn alkamispäivä ja puolentoista vuoden tulot ja tuntiliksani. Olin nimittäin kuullut, että myös muiden alojen (asiakaspalvelu)työkokemuksesta voi saada mahdollisesti pisteitä. No, en saanut. Olen ollut koko- ja osa-aikatöissä baarimikkona, junatarjoilijana, ravintolatyöntekijänä, lupasihteerinä, asiakasneuvojana ja lakimiesharjoittelijana sekä nyt pelinhoitajana ravintolakasinopeleissä, eli olen tehnyt töitä lukiosta päästyäni lähes koko ajan. Mutta kun eivät ole alan töitä, ei herunut pisteen pistettä. Kuulemma esimerkiksi siitä voisi saada pisteitä, jos on työskennellyt jossain, joka myy kaiken ohella kosmetiikkaa. Yksi ärsyttävä puute työtodistusten toimittamisessa oli. Kirje, jossa kerrottiin, että pääsen pääsykokeeseen ja ohjeistettiin tuomaan työtodistukset mukana, saapui jonkun mitä lie 2 viikkoa ennen koetta. Siinä annettiin ohjeet työtodistuksista. Tuossa ajassa osa-aikatöistä olisi tullut hankkia selvitykset tuntimääristä esim. palkanlaskennasta. Oletetaan, että olisin saanut pisteitä vaikkapa työstä, jossa olin baarimikkona lähes kaksi vuotta 19-20-vuotiaana. Työt tehtiin henkilöstönvälitysfirman kautta. Koko ravintolaa, sen sisarusravintolaa tai näiden ravintoloiden palkanlaskentaa ei enää edes ole. Mistä ihmeestä olisin saanut todistukset tunneista? No, eipä tällä minulle väliä, kun ei noista muista töistäni mitään otettu huomioon, mutta jos olisi otettu, olisin ollut erittäin nyrpeä menetetyistä pisteistä puuttuvien selvitysten vuoksi.

Kritisoin toisaalta alan työkokemuksen suurta painoarvoa, mutta toisaalta taas se lienee väylä, jota kautta estenomiksi on mahdollisuus päästä, vaikka äidinkielen, englannin ja kemian osaaminen ei olisi lukiotasoa, vaan taustalla olisi kosmetologi- tai parturikampaajaopinnot ammattikoulussa. Estenomina kun on mahdollisuus pätevöityä opettamaan kyseisten alojen oppilaitoksissa. Olisin päässyt sisään ilman yhtään pistettä työkokemuksesta, vaikka kemia menikin huonosti, joten ratkaisevaksi tuo työkokemus ei nähtävästi ainakaan tänä vuonna jäänyt.



Kirjoitan näitä aika tarkkaan tänne, koska itse ainakin hakiessani etsin tietoa netistä, enkä paljoa löytänyt. Toivottavasti näistä on hyötyä! Estenomikoulutus on suhteellisen tuore juttu vieläkin ja hakee vielä vähän muotoaan, samoin pääsykokeet näyttävät vaihtelevan. Tänä vuonna ei esimerkiksi ollut haastattelua pääsykokeen osana tai mitään valmistavaa kotona tehtävää esitehtävää. Sisäänpääsyssä ei ollut yhteispistekiintiötä, eli kaikki hakijat valittiin valintakokeen ja työkokemuksen perusteella niin, että lukion päättötodistus ja ylioppilaskirjoitusten arvosanat vaikuttivat vain pääsykokeeseen pääsemiseen mutta ei sitten enää sen jälkeen.



Joko pääsee kouluun? Ostin kalenterinkin. Lukuvuosikalenterin. :) *pakkaa penaalia koululaukkuun*

torstai 2. heinäkuuta 2015

Hihii! Kouluun!

No niin pääsi käymään, että pääsin molempiin hakemiini paikkoihin. Hain ensisijaisesti ammattikorkeakouluun Tikkurilan Laureaan estenomiksi, toisena vaihtoehtona oli kosmetiikkaneuvojan koulutus SKY-Opistolla. Yöllä töistä tultuani tarkistin tulokset estenomin osalta, ja sinnekin oli tullut hyväksyntä. Joku varasijalle jäänyt saa paikkani SKY-Opistolta, minä lähden opiskelemaan kemiaa ja liiketaloutta kosmetiikan näkökulmasta.

Estenomien pääsykoe meni englannin, liiketalouden ja äidinkielen osalta mielestäni hyvin, mutta kemian osalta huonosti. Olin antanut itseni ymmärtää, että koe on helppo. Koealueena oli lukion kemian ykköskurssin kirja. Ei tuottanut ongelmia lukiossa joskus 10 vuotta sitten, eikä se kirja kovin vaikea nytkään ollut. Osasin suuret linjat ja pääkohdat kirjan puoliväliin saakka. Loppuosa kirjasta jäi todella huonolle lukemiselle, sillä kiire tuli. Noh, pääsykokeessa olikin sitten 80 pisteen kemian koe, josta vain murto-osa pisteistä tuli suurista linjoista, olisi pitänyt osata paljon pikkutarkemmin. Jätin todella paljon tyhjäksi, osittain siksi, että en osannut ja osittain siksi, että vääristä vastauksista tuli useissa tehtävissä miinuspisteitä. Koe olisi ollut helppo, jos lukio olisi juuri takana - nyt opettelin kaiken alusta uudestaan. En edes kehtaa kertoa, miten vähän luin, sillä olin todellakin aliarvioinut kokeen vaativuuden ja kemian ykköskurssin kirjan sisällön määrän. Sivumäärään nähden asiaa oli paljon. Kun on tottunut lukemaan tenttiin vähintään 500 sivua, yleensä paljon enemmän, vaikutti tuo määrä pieneltä ja nopeasti omaksuttavalta. No, väärässä olin.

Alan työkokemuksesta sai pisteitä, mutta sitä minulla oli vain kahden kuukauden ajalta äidin liikkeen loppuunmyynnistä, vaikka tokihan olin siellä kaiken maailman pikkuhommia tehnyt lapsesta asti. Hämäräksi jäi, miten muiden alojen työkokemus toi pisteitä. Yhtään ei luvattu, vaan sain sellaisen kuvan, että pitää olla jotenkuten alaan liittyvää. En ole vielä saanut kirjettä kotiin, joten en pääse näkemään pisteitäni.

Näiden pohjalta itkin Laurean pääsykokeesta tullessani. En silti heittänyt vielä toivoa, sillä vuonna 2006 oikiksen pääsykokeen jälkeen itkin ja soitin sukulaiset läpi kertoen, että ei nyt onnistunut. Pääsin kuitenkin sisään ja erittäin kirkkaasti. Tämä mielessä en heittänyt kokonaan toivoani, vaan odottelin jotain ihmettä. Ihme tapahtui.

Huh huh. Se ois sitten kolmannet haalarit. Ajattelin ihan valmistuakin ja jopa tavoiteajassa. Ympäri mennään, yhteen tullaan - äidin ala on sitten minunkin alani.