Näytetään tekstit, joissa on tunniste hampaat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste hampaat. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 7. toukokuuta 2014

Legojenpuhdistusaineita matkalle


Matkalla pitää myös huolehtia suuhygieniastaan, vaikka lomalla ollaankin. Kerroin olevani menossa matkalle, joten PR-toimisto tarjosi minulle kasan vähän pienempiä Marvis-tuotteita mukaan testattavaksi. Aiemmin olen testannut Marvisin Jasmin Mint -tahnaa. Marvis on ollut jo tovin Suomessakin hypetyksessä. Hammastahnan ostaminen on kovin tylsää, niiden maut ovat kovin tylsiä. Marvis-tuotteita myydään pääasiassa sisustusliikkeissä, tarkemmat tiedot ja hinnat löytyvät edellisestä postauksesta. Nettisivujenkin tyylikkyys on ihan omaa luokkaansa perushammastahnoihin verrattuna. En yhä edelleenkään koe, että pakkausdesign olisi kovin minua, mutta ovathan nämä nyt peruspepsodenttia tyylikkäämpiä.


Matkapakkaukseen kuului kolme eri makua minikoossa sekä suuvesitiiviste. Totta kai näitä piti testata ennen matkaa, jotta osaisi päättää, mitä ottaa mukaan. 

Vihreää Classic Strong Mintiä en avannut, se tulee mukaan ihan siksi, että on sinänsä perusmaku ja kelpaa varmasti molemmille, minulle ja matkakumppanille. Musta Amarelli Licorice oli voimakkaasti lakritsinen, todella erikoinen hammastahnaksi. Ei paha, vaikken ole lakritsin suurin ystävä. Yllättävän raikas, vaikka oletin, että tästä ei jää puhdas maku suuhun. Punainen Cinnamon Mint kuulosti kovin joululta ja oli jouluinen, mutta ei ollut lainkaan niin läpitunkevan jouluinen kuin kuvittelin. Jännä, todella jännä maku. No, mitä näistä päätin ottaa mukaan? Kaikki. Kyllä, kaikki. Onhan meitä sentään kaksi.

Suuvesitiivisteeseen laitetaan 4 osaa vettä ja yksi osa tiivistettä. Strong Mint on tämän maku, ja sitä se todellakin oli. Tämä lähtee mukaan niitä aamuja varten, kun hampaiden peseminen tuhanteen kertaan ei vieläkään vie pois muistikuvaa makua punaviinistä.

Täytyy kyllä sanoa, että näiden jälkeen suosikkimakuni Marvisilta on yhä Jasmin Mint. Se on kyllä hyvin selkeästi tytöin Marvisin valikoimasta.

Mielenkiintoisena asiana Marvisin hammastahnoista näyttäisi puuttuvan fluori (korjatkaa, jos olen väärässä). Olen kuullut fluorista kiisteltävän, mutta en ole kyllä jättämässä fluoria hammastahnoistani kokonaan, kunnes virallisetkin suositukset jotain muuta sanovat. Enhän mä sitä hammastahnaa kuitenkaan suuria määriä niele. Matkalla kelvannee silti, viikon hammastahnan fluorittomuus ei liene tappava minua. Mutta mitä sanoo matkakumppani? Niin kauan, kun se ei sano mitään, en uskaltaudu lähtemään reissuun myös ilman yhtä fluorihammastahnaa. Sen virkaa saa toimittaa LivBoxista saatu Emmelle-tahna, joka sitten taas on valkaiseva, josta on taas voimakkaita mielipiteitä. Noh, kai se jotain noista suostuu käyttämään. Eiköhän se ole tärkeintä, että pestään niitä legoja lomallakin. Eikä mulla tähän hätään ole nyt kuin joko fluorittomia tai valkaisevia matkakokoja. Ja mulla on nyt pieni obsessio pakata matkalle mukaan kaikki haluamani.

Siispä, överiksi meni tämäkin. 50 ml hammastahnaa viikon matkalle. Tavallisen perushammastahnan koko näkyisi olevan 75 ml. No on siinä edes nyt sentään valinnanvaraa ja eipähän ole täysikokoista mukana. *seliseli*

Marvisit saatu blogin kautta.

torstai 27. maaliskuuta 2014

Jos se on violettia, mulle!

Jos joku ei ole vielä huomannut, mulla on pieni pakkomielle kaikkeen violettiin ja lilaan.


Vanha Braunin föönini on peritty äidiltä ja palvellut jo sellaiset lähemmäs 15 vuotta. Jonain päivänä se lakkaa toimimasta ja uusi oli ostettava varoille - mun tuurillani se vanha lakkaa kuitenkin toimimasta juuri jollain kiirehetkellä. Kyselin vähän muilta bloggaajilta föönien eroista, kuulemma hirvittävästi eroa ei kalliilla ja halvalla föönillä ole, jos käyttötarkoitus on ihan vaan kuivata hiukset ilman erityisyyksiä. Kunhan wattimäärä on vähintään 1800 ja säätömahdollisuuksia on lämpötilassa ja puhallustehossa. Ikivanha Brauninikin täytti nuo kriteerit.


Siispä valintaperusteina uudessa föönissä oli edellä mainitut sekä hinta - ja väri. Valitsin kohtuullisen edullisen (vähän vajaa 40 euroa Stockalla) Vidal Sassoonin föönin, jonka wattimäärä on 2200 ja säätömahdollisuudet samat kuin edellisessäni: kolme eri puhallustehoa, kolme eri lämpötilaa ja lisäksi kylmäpuhallus. Mutta parempi väri ja uudempi kapistus. Miinuspuolena tämä pitää täysillä puhaltaessa kovempaa ääntä kuin edelliseni, mutta onhan tässä tehoakin enemmän. Suunnilleen sama 3,5 minuuttia minulla menee molemmilla fööneillä saada hiukset pyyhekuivista suoristuskelpoisen kuivaksi.


Käsisaippua alkoi loppua. Törmäsin Kicksissä Kicksin omaan käsisaippuaan, jonka pullo pakotti ostamaan. Lotus Lavender, kuulostaa ihan OK:lta, oli ihan ok. Vähän turhan raikas, mutta OK. Mutta tuo pullo!


Violettia, ja vielä pitsiä! Voiko enempää minulta näyttää! Jos ostan jotain muuta seuraavaksi, pullotan sen tähän. Hintaa oli muistaakseni 5,90 euroa.

No sitten, minulle tarjottiin testiin kovasti blogeissa pyörinyttä Marvis-hammastahnaa. No joo, kun siellä on vaihtoehtona violetti!



Jasmiini-minttu kuulosti muutenkin houkuttelevalta. Enpähän ole aiemmin tuon makuiseen törmännyt, tykkäsin. Tosi tyttömäinen, mutta juurikin jees. Pakkausten ulkomuoto ei sinänsä ole ihan minua, mutta hei, väri!

Marvis-tahnoja näin ensimmäisen kerran syksyn I love me -messujen kosmetiikkapuolella. Kai nämä sitten kosmetiikkaan lasketaan, kun Tukholmassakin näitä myydään mm. COW Parfymerissä meikkien ja muun kosmetiikan seassa. Ja tulihan sieltä Livboxistakin jo kahteen kertaan hammastahnaa.

Marvis on italialainen merkki, jonka hammastahnoja on mainostettu myös suuparfyymeiksi. Makuja on erilaisia ja vähän erikoisempia - jasmiini-mintun lisäksi myös esim. inkivääri-minttu, kaneli-minttu ja lakritsi. Tällainen iso 75 ml:n tuubi on noin 8,90 euroa, pienempi 25 ml:n matkakoko 4,55 euroa. Myyntipaikkoina Suomessa toimivat ainakin Moko, Cleopatra's Secret ja muut maahantuojan listalta löytyvät jälleenmyyjät. Suomessa jälleenmyyjät ovat lähinnä sisustuspuolen liikkeitä.


Ja niin, en vieläkään erota violettia ja lilaa. Sama ne mulle ovat, violetin miellän perusmuodoksi ja lilan vaaleammaksi, useimmiten pastellisemmaksi versioksi siitä. Mutta kumpikin käy, violetti paremmin. :)


Marvis-tahna saatu blogiin testiin PR-toimiston kautta.

sunnuntai 8. toukokuuta 2011

Hampaiden laservalkaisu

Ei, ei ole ennen-jälkeen-kuvia, koska tupakan, päivittäisten energiajuomien, Pepsi Maxin ja kaiken muun mahdollisen värjäävän ylikäytön tuloksena ennen-kuva olisi ollut karmea.

Mutta tosiaan. Tämä on taas näitä juttuja, joista itse tykkäisin lukea kokemuksia, joten postaan tästä vähän pidemmän sepustuksen. Ei liity suoranaisesti kosmetiikkaan sinänsä, mutta samaan sarjaan minä lasken hampaiden laservalkaisun kuin hiustenpidennykset, ripsien pidennykset, rakennekynnet - ja plastiikkakirurgian. Oman kehonsa muokkaamista vastaamaan paremmin omia (tai valitettavan usein ympäristön) toiveita. Jotenkin luontevasti tämä mielestäni silti sopii tänne kosmetiikkablogiinkin.

Sain laservalkaisuni puoleen hintaan Megaklinikalta, joka on halpa yksityinen tuossa Kampissa. Oikea hinta oli 300 euroa, tämä oli 150 euroa. Operaatio vei puolitoista tuntia. Ennen valkaisua hampaat pitää hoidattaa kuntoon: ei saa olla plakkikertymiä, hammaskiveä, reikiä tai repsottavia paikkoja. Tuo esivalmistelu viekin sitten yksilöllisen ajan, omat hampaani sain valkaisukuntoon yhdellä käynnillä puolessatoista tunnissa.

Operaatio aloitettiin hampaiden putsauksella, minulla se tarkoitti nopeaa hammaslankausta ja etuhampaiden läpikäymistä jollain kummallisella villatyynyllä, jollaista en ollut ennen nähnytkään. Tietenkin tuo alkupuhdistuksen tarve (ja samalla se, paljonko se vie aikaa) riippuu siitä, miten hyvin on pessyt juuri ennen valkaisua - jos olisin ollut tulossa syömästä, olisi hampaat puhdistettu sen mukaisesti.

Etuhampaissani (joskin aika piilossa välissä) olevaa paikkaa myös rapsuteltiin pinnasta vähän, sillä valkaisu ei valkaise paikkoja. Jos paikkoja on näkyvillä kohdilla, voidaan ne tietenkin vaihtaa eri käynnillä uusiin ja vaaleampiin.

Seuraavaksi suuhun asetettiin aukipitäjä, jota vasten hampaita täytyy kevyesti purra koko seuraavan reilun tunnin ajan. Yllättäen tuo muovihärveli ei tuntunut ollenkaan pahalta, kun se lopulta oikealle kohdalleen saatiin ja löydettiin oikea koko. Paikalleen asettaminen oli jotenkin ihan käsittämättömän hankalan näköistä äherrystä. Kielikoruani pyydettiin ottamaan pois, mutta sanoin, että se menee umpeen, ja pidin sen operaation ajan. Kyllä se sinne hyvin mahtui aukipitäjän kanssakin, tuotti vaan vähän hankaluutta sitä aukipitäjää aseteltaessa.

Ikenet suojataan ensin jollain kovetettavalla muovigeelillä. Sitten alkoi itse valkaisu: ensin vetyperoksidia levitettiin pinnoille, sitten käytiin läpi sen laservalon kanssa, annettiin vaikuttaa hetki ja pestiin pois. Tämä toistettiin kolme kertaa. Hieman vihloi joissain kohdissa, mutta ei niin paljoa, ettäkö se olisi häirinnyt. Olin kuulemma aika helppo potilas, ei minun tehnyt mieli nieleskelläkään silloin, kun nieleminen oli kielletty.

Valkaisun jälkeen iensuojat otettiin irti, aukipitäjä myös ja levitettiin hampaille jokin fluoraustöhnä, joka pestiin hetken päästä pois.

Alunperin pelkäsin sitä, että aukipitäjä rasittaa naksuvia leukaniveliäni niin paljon, että se käy tuskaliaaksi. No, suuta ei loppujen lopuksi kovin auki tarvinnut pitää, ja hampaat saavat ikään kuin levätä vasten aukipitäjää, kun niitä purraan yhteen. Pelkäsin myös sitä, että tuosta nielemis- ja liikkumiskiellosta tulisi ongelmaa, mutta loppujen lopuksi hyvin siinä paikallaan pysyi, välillä täytyi vähän heilutella käsiä ja jalkoja. Kieli on pidettävä takana, koska siihen ei saa mennä sitä vetyperoksidia, ja näin ollen nieleskely on tehtävä kieli takana. Onnistui ainakin minulta, ja muuten nielemiskieltoa ei ollutkaan kuin valkaisuainetta pois pestäessä ja levitettäessä.

No se tulos sitten? Luonnollisen vaalea on ilmeisesti se, mitä monet haluavat. Sitä nämä ovat. Vaalenivat selkeästi siitä, mitä olivat ennen valkaisua. Mutta ei tästä mikään jenkkihymy tullut, eikä tuloksia varmaan huomaa kukaan muu kuin minä itse ja mahdollisesti poikaystävä. (EDIT: Poikaystävä huomasi kyllä eron selvästi.) Eniten itseäni häiritsee se, että hampaat eivät ole tasaväriset. 150 euroa tästä on oikein kohtuullinen hinta, mutta 300 euroa olisi aika paljon. Odotin liikaa, sillä luin, että monet valitsevat kevytvalkaisun (tuota valkaisua ei toisteta yhtä monta kertaa kuin minun valkaisussani), koska eivät halua liian radikaalia muutosta. No, minä olisin kyllä voinut ottaa melkein sellaisen jenkkihymyn. Ilmeisesti sellaista ei muulla saa kuin posliinikuorilla.

Vihlooko? Riippuu ihmisestä. Minulla on korkea kipukynnys, eivätkä hampaani juuri koskaan vihlo yhtä tiettyä hammasta lukuunottamatta. Nyt kyllä vihloi operaation aikana ja jälkeenkin, joskin siedettävästi, mutta vihloi kuitenkin. Tämä, kuten hampaiden vihlominen yleensäkin, on ilmeisesti yhteydessä siihen, kuinka paljon hampaiden kaulat (normaalisti ikenen sisälle jäävät osat) ovat näkyvillä ja ienraja vetäytynyt. Hyvin mä tässä parhaillaankin kiskon jäätelöä, vaikka kylmähän yleensä vihloo pahiten. Vihlominen loppui kokonaan parin tunnin päästä operaatiosta.

Vihlominen ei ole ongelma, vaan haastavinta tässä kaikessa on kahden vuorokauden pidättäytyminen kaikesta hampaita värjäävästä. Nikotiinipurukumi ei ole lainkaan sama asia kuin tupakka, ei se nikotiini sitä tapatupakointia ja varsinaisen tupakan himoa vie mihinkään. Parin päivän elämä ilman kofeiinia saattaa mennä jossain vaiheessa niin tuskaliaaksi, että etsin kofeiinipillereitä jostain kaappini pohjilta.

Toivoin valkoisempaa lopputulosta, mutta kyllä tämäkin tuohon hintaan riittää. Eipä minulla ole lapsenakaan aivan valkoiset hampaat olleet, ja näin valkoiset ne eivät ole olleet kyllä vuosikausiin. Hampaani vaalenivat tämän hammashoitolan taulukossa muistaakseni arvosta B3 arvoon A3 tai jotain sellaista, syyhygienisti laskeskeli, että siinä olisi 6 astetta. Googlauksen tuloksena päättelisin, että sitä ei voi ihan noin laskea, kun A ja B kuvaavat hampaan pohjasävyä, ja B1 on vaaleampi kuin A3. Asteiden määrä nyt ei sinänsä ole oleellinen, koska käsittääkseni näille ei ole yhtä ainoaa standardia - ainakaan kukaan ei estä valkaisuja tekevää klinikkaa luomasta omaa värimallikarttaansa. Jos tehdään taulukko, jossa sävyjen väriset erot ovat minimaaliset, vaalennus on vaikka parikymmentä astetta. Vitapan-taulukko näyttäisi kuitenkin olevan hammaslääkäreillä myös hampaiden paikkauksessa värinmäärittelyssä yleisimmin käytössä, mutta eipä tullut katsottua, mikä Megaklinikalla oli. Joka tapauksessa, kun asetti vierekkäin alkuperäisen lähtötilanteeni värimallin ja hampaani nyt, ero oli huomattava kyllä. Kuitenkaan tämä ei nyt hirveästi vakuuttanut: keltaisten hampaiden sijaan sain siedettävät hampaat, en valkoisia hampaita.

En kovasti usko eri paikkojen välillä olevan suuriakaan eroja, samanlaista valkaisumenetelmää laservalkaisussa käytetään, oli se sitten minkä brändin tahansa, enemmän uskon tuloksen olevan joka tapauksessa yksilöllistä. Kuitenkin jäin pohtimaan, olisiko hampaita voinut rääkätä enemmänkin, pistää valkaisuaineen niihin vaikka kuuteen kertaan kolmen sijasta vai olisiko tästä ollut jotain haittaa hampaille.

Jossain väitetään, että vielä näiden seuraavan kahden päivän aikana valkaisutulos voimistuisi. En tiedä, onko tässä perää, sillä sellaisesta ei suuhygienisti puhunut (joskaan ei mitenkään liian hyvin puhunut suomea muutenkaan).

Muita valkaisukokemuksia?