Näytetään tekstit, joissa on tunniste huulet. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste huulet. Näytä kaikki tekstit

torstai 10. syyskuuta 2015

Vegaanikosmetiikkaviikko: huulivoiteet

Huulirasvojen suhteen vegaaneilla on helppoa. Parikin vegaanista huulirasvamerkkiä on viime aikoina noussut huippusuosioon sosiaalisessa mediassa, ihan muidenkin kuin vegaanien keskuudessa: Hurraw ja Crazy Rumors ovat molemmat kokonaan vegaanisia, kummatkin merkit ovat saaneet myös Leaping Bunny -sertifikaatin eläinkokeettomuudesta. Saatavuus on hyvä, tuoksuvaihtoehtoja ja myös sävyvaihtoehtoja on paljon. Hintakaan ei päätä huimaa.

IMG_0088

Hurraw!-huulivoiteet ovat vegaanisen lisäksi mahdollisimman pitkälti luomua, luonnonkosmetiikkaa ja lisäksi raakoja, gluteenittomia ja soijattomia. Olen kirjoittanut näistä aiemmin ja tarkemmin täällä.

IMG_8770

Crazy Rumorsit eivät ole soijattomia ja näissä on karitevoita, toisin kuin Hurraw-voiteissa. Näistä olen kirjoittanut aiemmin ja tarkemmin tässä postauksessa. Käytännössä tuotteet ovat hyvin samankaltaisia - jos karitevoilla tai soijalla ei ole väliä, suosittelen ihan kumpaakin. Niissähän ei ole mitään pahaa, on vain huomioitu allergiat eri tavalla.


Huulirasvat saatu blogiin testiin.

lauantai 25. heinäkuuta 2015

80 000 ihmistä eivät voi olla väärässä

...tai sitten voivat. Päättäkää itse. Kun tuotetta markkinoidaan tällaisilla kuvilla, en voi kuin sanoa, että enpä ostaisi - ihan periaatteesta. Photoshop on laulanut niin paljon, että itse asiassa en enää edes tiedä, mikä osa kuvassa on aitoa. En kopioi kuvia tänne, tässä vaan linkit Anastasia Beverly Hillsin muutamaan uusimpaan huulituotekuvaan. Lopetin seuraamasta koko merkkiä, koska olen eri mieltä kuin ylimmän kuvan 80 000 tykkääjää. Turha selata kahta ylempää linkkiä enempää: ne loputkin promokuvat ovat identtisiä, huulten asennosta ja suun avoimuuden millimetrimäärästä lähtien. Ainoa muuttuva on huulipunan väri.

https://instagram.com/p/48KOPaB6Oe/
https://instagram.com/p/5GGiceh6GE/
https://instagram.com/p/5Gk9JmB6JV/
https://instagram.com/p/4-Al8Rh6MK/
https://instagram.com/p/4-heL3B6IJ/

Tarkoitukseni ei ole loukata kuvien mallia - hänellä oikeasti on yliluonnollisen näyttävät huulet jokaisessa omassa kuvassaan. Näyttävät ne ovat, oli sitten omat tai täytetyt. Ja yliluonnollisen anorektinen vartalo. Ja erittäin vaaralliset tavoitteet, kun kuvateksti yhdessäkin järjettömän alipainoisessa kuvassa kertoo, että treenataan, vaikka meinaa pyörtyä, koska tavoite on lähes saavutettu. Tässä toinen syy Anastasia Beverly Hillsin henkilökohtaiseen hetkelliseen välttelyyni, minun puolestani. Ensin otetaan anorektisen laihan näköinen malli ja sitten vielä photaroidaan hänet niin, ettei mallista oikein ole enää mitään jäljellä.

Harmi sinänsä. Merkin kulmatuotteet ovat kiinnostaneet, mutta nuo huulipunakuvat saivat miettimään, kuinka paljon merkin muita mainoskuvia on photaroitu.

keskiviikko 22. heinäkuuta 2015

The Power of Makeup - nosto maaliskuulta

En ole aiemmin nostanut esiin vanhoja postauksia uudelleenjulkaisemalla niitä, mutta nyt kun vähän joka toisessa blogissa tämä vain kasvojen toisen puolen meikkaamisen haaste kiertää, nostetaanpa tästä sellaisenaan maaliskuinen juttuni siitä, mitä meikkaaminen minulle on. Tämä juttu oli aikanaan blogissani vähän monimuotoisena tuote-esittely/kauneuspohdintakombinaationa, mutta se näyttää vastaavan aika pitkälti haastetta. Siispä, kerran vielä, puolinaamameikki.

IMG_9087

Pohdin aika ajoin suhdettani meikkaamiseen. Se on muuttunut vuosi vuodelta ja muuttuu yhä, iän muuttuessa, ihon muuttuessa ja itsetunnon muuttuessa. Nykyään se on - hauskanpidon lisäksi - noita kumpaakin otsikossa mainittua, sekä toisaalta myös häivyttämistä ja uuden luomista.

Yllä oleva kuva ei ole leikattu kahdesta palasta vaan olen meikannut vain toisen puolen, puhdistanut toisen. Ihossani ei tuon kuvan mukaan hirveämmin nyt peitettävää ole, mutta tarkemmasta kuvasta huomaisi, että nenänpielet punottavat hieman ja sävy on muutenkin epätasainen.

Pienimmillään meikkaus voisi minulla olla tällaista virheiden korjaamista:

Blogi 22 vuosi 20151
Älkää hämääntykö sävyerosta, johtuu kameran automatiikasta. Räpsin kuvat automatiikalla pimeässä. Varsinainen pointti kuvassa, ihohuokosten häivyttäminen ja kiillon poistaminen. Kyseessä ei edes ole itse asiassa meikkituote, vaan Samparin Cosmakeup-sarja.

IMG_9091

Sain nämä testiin jo silloin, kun sarja lanseerattiin Viking Linen laivoilla, mutta ei ole tullut aiemmin kirjoitettua. Tähän postaukseen ne sopivat hyvin. Cosmakeup-sarjan tarkoitus on olla tuotteita meikittömiin päiviin, jotain ihonhoidon ja meikin väliltä. Sellaista sinun ihosi mutta parempi -settiä. Glamour Shot Universal Transparent Foundation lupaa tuoda iholle mattapinnan, tasoittaa ihohuokosia ja vähentää punoitusta. Allekirjoitan kaksi ensimmäistä, ihon sävyä se ei mielestäni tasoita ainakaan merkittävästi. Transparent Mattifying Concealer taas on sama, mutta peitevoideversiona, tarkoitettu siis ihon ongelmakohdille (eli yleensä T-alueelle). En oikeastaan käytännössä näe eroa näiden välillä omalla ihollani, valitsisin siksi tuon kätevämpään pumppupulloon pakatun 30 ml:n meikkivoiteen 15 ml:n peitevoiteen sijaan, jos hinnalla ei olisi väliä. Jos taas haluaa vaan pienemmän määrän ja se riittää, onhan 29 euron peitevoide tietty vähemmän lompakkoa kirpaiseva kuin 45 euron meikkivoide, vaikka litrahinta on ensin mainitussa edullisempi. Tämä muuten on tuote, jonka minä lanseeraisin myös miehille. Voisin uskoa tämän kiinnostavan värillisiä meikkivoiteita enemmän. Tuotteen ongelma on kuitenkin se, että en varsinaisesti näe, mikä tässä on ero mattapintaisiin meikinpohjustusvoiteisiin, paitsi hoitavat ainesosat. Lopputulos on mielestäni hyvin samankaltainen. Hoitavuudenhan saa meikkituotteisiin laittamalla alle sen kosteusvoiteen. Rehellisyyden nimissä sanottakoon tätä hieman turhakkeeksi naisilla, mutta, jos joku tällaista pientä korjausta tarvitsee, mikäs siinä. Itse en ole oikein löytänyt käyttöä, samassa ajassa levitän jonkun nopean meikkipohjankin.

Noin pieneen korjailuun en tosiaan lähde meikatessani, tuossa kuvassani minulla on Oriflamen IlluSkin -meikkivoide sävyssä Light Ivory, Make Up Foreverin High Definition -irtopuuteri, Narsin poskipuna sävyssä Orgasm sekä aavistus varjostusta Bobby Brownin Blonde-luomivärillä, jota en kyllä kuvasta erota. Meikkipohja on minulle ensisijaisesti virheiden peittämistä ja häivyttämistä, omien puutteideni korjailua. Jos olisin taitavampi ja viitseliäämpi, muokkaisin kasvojeni muotoa varjostuksin ja korostuksin, mutta niitä en ole vieläkään oppinut. Nykyään iholleni riittää aika kevyt ja kuulas meikkipohja, aiemmin tarvittiin paksumpaa ihon työntäessä epäpuhtauksia enemmän.

Blogi 22 vuosi 20152

Silmämeikissä pääpointti on korostamisessa, mutta tässä tulee sotkettua eri tyylejä. Virheiden peittämistä se ei ole, tosin aavistuksen korjailen silmieni ja kulmieni epäsymmetrisyyttä. Tämä kuvan meikki on perusmeikkini tyyli, olivat värit mitkä tahansa.

Kulmieni muotoon tai paksuuteen en juuri koske, annan sen olla juuri sellainen kuin se on. Korostan toki sitä, terävöitän kulmakarvojen kulmaa siinä kohdassa, mihin se luonnostaan tulee. Sävy on minulla entuudestaan tumma, joten arkena en välttämättä tee niille mitään, jos minulla on pelkkä ripsiväri. 99 % meikeistäni teen Diorin Diorcils Poudre -kulmakynällä, se taas tässäkin käytössä.

Luomivärin painopiste on minulla ulkonurkassa. Tämä on vähän väärä tapa minulle, sillä oikeasti haluaisin, että silmäni eivät ainakaan olisi kauempana toisistaan ja painopiste ulkonurkassa tekee juuri sitä. Tässä kohtaankin sen, että tykkään meikata johonkin tiettyyn tyyliin myös ihan siksi, että tykkään siitä tyylistä - vaikkei se välttämättä olisi minulle paras. Voimakkaampi 3D-meikkaus olisi ehkä parempi, siis niin, että varjostus on paksu sekä luomen sisä- että ulkonurkassa, mutta en vaan millään saa rohkeutta tehdä sitä tyyliä voimakkaasti. Olen yrittänyt siirtää painopistettä yhä lähemmäksi sisänurkkaa, tuoden varjostuksen entistä voimakkaampana sisänurkkaan, mutta kunnon 3D-varjostuksen hyväksymiseen menee vielä kauan.

Alaluomen sisärajaus vaalealla (minulla IsaDoran kajal sävyssä Blonde) sekä suurentaa silmää että avaa katsetta. En koe, että silmäni olisivat liian pienet, minusta minulle käy tummakin sisärajaus ihan hyvin. Kuitenkin, tämäkin on ihan passeli, olen tottunut. Aiemmin kartoin tätä juuri siksi, etten kokenut tarvetta suurentaa silmiäni. Kokeiltuani totuin ja aloin pitämään kokonaiskuvasta sitten kuitenkin. Yleensä siis näemmä korostan silmän kokoa vähän tahtomattani sen sijaan, että yrittäisin tietoisesti saada niistä suuremman näköiset.

Ripset ovat minulla niitä asioita, mistä olen ylpeä. Saan hyvin helposti lähes millä vaan ripsivärillä niistä näyttävät, mikään ripsiväri ei varise, ei tarvitse taivuttaa ripsiä. Niitä korostan mielelläni - tai pikemminkin, ylikorostan. Tässä ripsillä Lancômen Grandiôse.

Luomivärin valinta ei minulla todellakaan aina noudata sitä, mikä korostaisi vihreitä silmiä. Tässä meikissä se tosin niin tekee ja aika usein muutenkin, koska violetista tykkään. Valitsen kyllä luomivärini ihan sen perusteella, mikä väri on mielestäni kiva.

IMG_9101

Tässä meikissä luomiväreinä Masters Colorsin duopaletti sävyssä 33, kulmaluulla Lorkun Golden Beige ja rajauksena Jane Iredalen geelirajaus sävyssä Purple. Masters Colors ja Jane Iredale saatu blogin kautta.

Blogi 22 vuosi 20153

Huulteni amorinkaaren muodon pidän aika sellaisenaan. Korjaisin mielelläni ylähuulta ylirajaamalla sen hieman suuremmaksi, mutta toisaalta ylirajaus huulissa näkyy mielestäni vähän liikaa enkä halua, että huulistani suoraan näkee, että muotoa on radikaalisti korjailtu meikillä. Lisäksi huulipunan kuluessa päivän mittaan ylirajaus näkyy vielä ärsyttävämmin. Alahuulen rajaan vähän pienemmäksi kuin mitä se on. Tässä kuvassa ei nyt itse asiassa tullut tehtyä kovin paljoa niin, mutta yleensä rajaan hitusen vielä alahuulta pienemmäksi tasapainottaakseni sitä ylähuulen kanssa. En halua suurempia huulia, pienemmätkin kävisivät, mutta tuosta epätasapainosta en pidä ja sitä haluaisin fiksailla. Olen muuten saanut blogissa kommentin joskus siitä, että rajaan alahuuleni "väärin." No, ei se kyllä väärin ole. Niin kuin ei olisi ylähuulen ylirajaaminenkaan. Mutta näin minä sen kuitenkin kompromissina teen. Huulilla tässä Chanelin Rouge Coco sävyssä Gabrielle. Voisi taas muistaa huulirasvan käytön...

Jos valitsen, kumman teen, näyttävämmän silmämeikin vaiko huulet, valitsen aina silmämeikin. Viime aikoina on tullut asiaan poikkeus: töihin mennessä en ole ehtinyt laittamaan kuin meikkipohjan ja ripsiväriä, mutta olen siti halunnut jotain vähän lisää. Huulikiiltoja ja kevyitä punia on mennyt paljon enemmän kuin ennen.

Niin mikä se meikkaamisen tarkoitus minulle on? Kaikkea tuota. Piilotan ja häivytän virheitä tai asioita, joista en pidä, korostan puolia, joista pidän, sekä meikkaan ihan meikkaamisen itsensä takia. Kivojen luomivärien, hauskan väristen rajausten, nättien punien takia. Minä nyt vaan näytän paremmalta meikissä kuin ilman, ja monesti itsetunto tarvitsee sen, että sille antaa vähän lisäbuustia.

Miksi te meikkaatte?


Jane Iredale, Masters Colors sekä Samparin tuotteet saatu blogiin testiin.

tiistai 14. heinäkuuta 2015

Clinique Grape Pop

IMG_9198

En sitten koskaan ostanut sitä MAC:in Heroinea, vaan toisen punan (ja hups, yhden vielä päälle). Sen sijaan aika lailla heroinehtava puna tuli lahjaksi veljen vaimolta. Cliniquen Pop-sarjan huulipunissa on primer mukana - tai no, minä sanoisin ennemminkin, että ne eivät tarvitse primeria alleen. En kyllä koskaan käytä huulilla pohjustetta, pitäisi ehkä hankkia kokeiluun.

IMG_9238

Grape Pop -sävyni levittyykin todella kauniisti. Huulissani oli vähän kuivuneita kohtia, jotka olin yrittänyt kuoria pois tuona päivänä Diorin punan kuvaamista varten. Hieman epätasainen Diorin punasta silloin tuli, joskin vain lähietäisyydeltä katsottuna, sillä tuoreeseen, kuivan ihon alta paljastuneeseen pintaan huulipuna ei tarrannut kunnolla. Tämän Grape Popin testasin samana päivänä, ja peitto sekä levittyvyys olivat paremmat kuin Diorilla.

IMG_9195

Tykkäsin oikein kovasti laadusta, tämän perusteella uskaltaisin jonkun toisenkin sävyn sarjasta hankkia (kun mulla ei niitä huulipunia vielä ole). Pysyvyys on perusjees, täytyy lisäillä jos syö/juo/tms. mutta pysyy muuten nättinä pitkään.

Kuvat on taas täynnä kuvausassistenttien karvoja ja muuta pölyhöttöä, vaikka pyyhin punan liinalla juuri ennen kuvausta. Epäilen, että meikeissäni on joku sähkövaraus, joka vetää karvoja puoleensa. :D Ehkä alan kuvaamaan pimeässä, ettei mitään näy.

Cliniquen Pop-punat maksavat Sokoksella 26,90 euroa.

sunnuntai 12. heinäkuuta 2015

Max Factor Colour Elixir Giant Pen Stick

IMG_9235

Max Factorin Colour Elixir Giant Pen Stick on kynämallinen, terotettava huulipuna. Näitä tuli jonkin aikaa sitten LivBoxissa, joten tuote on varmasti monelle tuttu. Sain tuon pinkin Vibrant Pink -sävyn Finlandia-talolla järjestetystä kauneusseminaarista, punaisen Passionate Red -sävyn nappasin toiselta bloggaajalta.

IMG_9248

Vibrant Pink huulilla. Kynällä on erinomaisen helppo punata huulet ilman rajaustakin, se on tarpeeksi pieni, kova ja tarkka siihen.

Kesto oli ok. Yhden viinilasin jälkeen punaa ei vielä tarvinnut lisätä, toisen jälkeen tarvitsi.

Mikä tämä juttu muuten on, että huomaan mittaavani huulipunan kestot aina joko sähkötupakalla tai viinillä? :D No, todettakoon, että juokaa mieluummin vain se yksi lasi. Sen ei tarvitse olla samaa mallia kuin mun lasit, Iittala Essence Plus, kokoa 65 cl. Tarvitsen noin ison lasin, jotta voin tyylikkäästi kaataa sinne pohjalle vain aistikkaan lirauksen, kuten ravintoloissa. Pienemmässä viinilasissa liraus pohjalla lähinnä ketuttaa. :D

Mutta se viineistä ja takaisin asiaan. Minulla tuli mukana terotin, mutta en ole aivan varma, tuleeko sellainen myös kaupasta ostettavan mukana vai pitääkö terotin hankkia erikseen. Olen ymmärtänyt, että ei tule mukana, korjatkaa, jos olen väärässä. Terotettavuus on tämän punan sekä hyvä että huono puoli. Terottamalla kynä pysyy nätisti muodossaan ja jatkossakin on helppoa laittaa punaa suoraan kynästä ilman siveltimiä tai rajauksia. Toisaalta taas terottamisen tarve syö vähän kätevyydestä twist-tyyppisiin puikkoihin nähden.

Hintaa punalla on 12,90 euroa. Sävyjä löytyy näiden kahden lisäksi vielä neljä muuta.

perjantai 26. kesäkuuta 2015

Rouge Dior Mauve Mystère

IMG_8642

Siinä hän nyt on. Isoveljen vaimo toi tuliaisiksi himoitsemani huulipunan, Rouge Diorin sävyssä 786 Mauve Mystère. On se vaan kaunis sävy.

IMG_9152


Mauve Mystère on enemmän minua kuin MAC Rebel. Enemmän minua kuin peruspunainen. Todella rohkea, mutta ei sitten yhtään pastellinen - syy, miksi jätin blogimaailmassa hehkutetun MAC Heroinen hankkimatta. Se oli liian pastelli. Tämä on tarpeeksi tumma violetti, ehkä vähän gootti. Tai no, okei, aika paljon gootti.

IMG_8653

Pysyvyys ei ole maailman huippu, kun puna on kaukana matasta ja kosteuttava. Mutta mikäs siinä, tuosta hylsystä on ilo lisätä punaa. Aika nätisti se kuluu pois, vaikkakin turhan nopeasti. Mikään kohta ei jäänyt punattomaksi, mutta koko huulet tulevat kuluessaan läpikuultavammaksi. Poikaystävän mielestä puna näytti hyvältä vielä parin tunnin päästä, minusta taas se oli jo aivan kulunut, kun en ollut pariin tuntiin lisännyt ja olin juonut ja sähkötupakoinut välissä. No, ei ne miehet näköjään kovin tarkkaan katso...

sunnuntai 31. toukokuuta 2015

Crazy Rumors

IMG_8783

Olisiko tässä seuraava Hurraw-buumin kaltainen luonnonkosmetiikan huulirasva?

Sain Ekovistalta testiin jenkkiläisiä Crazy Rumors -huulivoiteita, joiden olemus ja idea on aika lailla Hurraw-huulirasvojen kaltainen. Pirteät pakkaukset, hauskat tuoksut ja aika lailla samanlainen sulavan pehmeä kasviöljykoostumus, 100% luonnollinen tuote. Hurraw-huulivoiteet ovat brittiläisiä ja ovaalin muotoisia, mutta kovin samanlaisia. Vegaanisia kumpikin, Leaping Bunny -logo löytyy. Jenkkisivuilta Crazy Rumorseja löytyy 44 erilaista, lisäksi on huulikiillot. Ekovistan valikoimissa on toistaiseksi 8 eri huulivoidetta. Hurraw-voiteita on 22 erilaista, mutta niistä kaikkia tuodaan Suomeen. Hintaa on suunnilleen saman verran, Biodellyssä nämä maksavat 5,40 euroa ja Hurraw-voiteet 5,60 euroa.

Karitevoi pisti erona ensimmäisenä silmään. Karitevoi noin yleensä ottaen on todettu hyväksi kosteuttajaksi, mutta Hurraw-voiteissa sitä ei ole. Crazy Rumors taas mainostaa sillä ihan pakkauksen kyljessä. Syy karitevoin puuttumiselle on Hurraw'n sivujen mukaan allergiat. Samoin tästä löytyy Glycine Soja (Soybean) Wax, kun taas Hurraw on soijaton. Karitevoiallergisiin en ole törmännyt, soija-allergiaan kyllä useamminkin. Löytyykö lukijoista?

Yhtenä erona on myös maku. Näihin Crazy Rumorseihin on lisätty steviaa, eli maistuvat vähän makeilta. Itselleni tuo on se ja sama, koska en nuole huulirasvaa pois huuliltani. Silloinhan se kääntyy jo tarkoitustaan vastaan. Eipä se silti haittaakaan, että suuhun eksyessään huulirasva maistuu hyvälle.

INCI:t vertailussa:

Hurraw (vaihtelee hieman, mutta noudattaa perusvalikoimassa suunnilleen tätä): Prunus amygdalus dulcis (sweet almond) oil, Euphorbia cerifera (candelilla) wax, Cocos nucifera (coconut) oil, Simmondsia chinensis (jojoba) seed oil, Theobroma cacao (cocoa) seed butter, Ricinus communis (castor) seed oil, Olea europaea (olive) fruit oil, organic flavor, Tocopherols (sunflower)

Crazy Rumors: Macadamia Ternifolia (Macadamia) Oil, Olea Europaea (Olive) Oil, Butyrospermum Parkii (Shea Butter) Fruit, Euphorbia Cerifera (Candelilla) Wax, Glycine Soja (Soybean) Wax, Simmondsia Chinensis (Jojoba) Seed Oil, Copernicia Cerifera (Carnauba) Wax, Natural Flavors &/or Pure Essential Oils, Tocopherol (Vit E), Eupatorium Rebaudianum Bertoni (Stevia)


IMG_8770


Valitsin makuni itse, ensimmäiset kaksi olivat itsestäänselviä: Bubble Gum ja Cola. Tuoksuivat tasan siltä, miltä nimi kuulostaa. Vähän erikoisempana vaihtoehtona otin kolmanneksi Chocolate Strawberryn, oikein ihana sekin.

Crazy Rumorseja saa mm. Ruohonjuuresta ja Biodellystä, jälleenmyyjäverkkoa laajennetaan koko ajan. Toivottavasti myös valikoima laajenee!


Huulivoiteet saatu testiin blogin kautta.

tiistai 26. toukokuuta 2015

Sisley Phyto-Lip Twist ja Huulipunavallankumous

Tänäkin vuonna Sydänliitto ja sen Punainen-kampanja kehottaa teemapäivänä naisia punaamaan huulensa osoittaakseen tukea naisten sydänterveyden puolesta, kannustaakseen naisia pitämään huolta hyvinvoinnistaan pienillä teoilla. Tänä vuonna tuo päivä, Huulipunavallankumous, on tänään. Minä monien muiden bloggaajien mukana osallistun päivään. Tapahtuman Facebook-eventiin pääset tästä. Instagramista kuvia löytyy hashtageillä #huulipunavallankumous ja #punainensuukko.

Tänään olen menossa Finlandia-talolle Kauneusseminaariin. Ajattelin pistää ihan jotain muutakin kuin pelkkää ripsiväriä ja rajaukset, joten silmämeikin ollessa jo vähän enemmän, puna saa olla hillitympi eikä välttämättä se räikein punainen.

IMG_8586

Sisley julkaisi juuri Photo-Eye Twistit, joiden suuri mainos on Helsingin Stockmannin ikkunassakin. En ole varma, tulivatko Phyto-Lip Twistit vasta nyt Suomeen tässä samalla, mutta en ollut niitä ennen nähnyt. Niihin tuli kolme väriä lisää. Phyto-Lip Twist on sävytetty huulivoide, samaan tapaan kuin Cliniquen Chubby Stick. Olin etsinytkin joltain toiseltakin selektiivisemmältä merkiltä tuon tyyppisiä punia, sillä tähän mennessä niitä ei ole oikein ollut vakiona muilla kuin Cliniquella. Sellaiset ovat juuri käteviä töihin. Kätevästi Sisleyllä oli vielä teemapäivät Stockmannilla, joten hinnasta lähti aika iso siivu pois. Mitähän näiden alkuperäinen hinta olisi, jotain 40 euron pintaan? Sisley on selektiivisistä merkeistä vielä kalleimmasta päästä. Tämä ja So Intense -ripsiväri ovatkin ensimmäiset merkin tuotteet minulla.

IMG_8574

Sävyjä on yhdeksän. Minä valitsin niistä kylmimmän sinipunaisen, ne kun minulle sopivat parhaiten. Sävy on numero 5, Berry. Se on kerrostettavissa, kevyemmällä otteella tulee vähemmän sävyä, paksulla kerroksella enemmän. Kevyt se kuitenkin on, mutta ehdottomasti mielestäni enemmän huulimeikkituote kuin vain pelkkä sävytetty huulivoide. Siksi siitä punana puhunkin, normaalisti sävytetyt huulivoiteet eivät tuo kuin aavistuksen väriä, tuskin nimeksikään. Kevyt olikin minulle hyvä lisäys meikkipussiin tähän väliin, viime aikojen vakiotyöpunani Cliniquen Chubby Stick Intense Grandest Grape on tosiaan Chubby Stickien Intense-versiota eli peittävämpää kuin normaali Chubby ja paljon voimakkaampi väriltään kuin tämä. Samassa sävymaailmassa kyllä liikutaan, mutta mitä sitä luottovärejä vaihtamaan.

IMG_8662

Kevyttä, helposti levittyvää punaa on helppo lisätä ilman peiliäkin, eikä se tarvitse rajausta. Huuleni ovat aivan rutikuivat ja kuoriutuvat flunssan jäljiltä, joten kosteutta tuova puna oli sikälikin hyvä valinta tähän päivään. Puna on kynämallinen, mutta sitä ei tarvitse terottaa, vaan punaa tulee kiertämällä hylsystä lisää.

IMG_8577

Sisleyn seeprakuosi ei ihan nappaa ja herättää vähän ristiriitaisia tuntemuksia, mutta onneksi se ei sentään ole leopardi- tai muu kissaeläinkuosi. Ne eivät mielestäni sovi Sisleyn hintaluokan tuotteille. Mustavalkoinen seepra on hillitympi kuin loppuunkulutetut pantterikuviot. Ehkä ihan hyvä, ettei jokaisessa selektiivisessä tuotteessani ole se yksivärinen teema, vaikka sitä vähäeleisyyttä kyllä rakastankin.

Oikein kiva tuote. Halvemmallakin pärjää, mutta kaltaiseni selektiivisen kosmetiikan rakastaja nyt vaan saa siitä jotain enemmän irti, kun levittää huulilleen tätä päivittäiskosmetiikan sijaan. Ostan mieluummin yhden tällaisen kuin kolme-neljä edullisempaa samaan hintaan, vaikka olen siltikin sitä mieltä, että esimerkiksi Lumenen huulikiiltokynät ovat aivan loistavia.


Osallistuitteko Huulipunavallankumoukseen? Oletteko käyneet tutkimassa näitä uutuuksia?

keskiviikko 13. toukokuuta 2015

Rimmel Provocalips - testausta, testausta ja lisää testausta!

IMG_8385

Rimmelin kaksivaiheiset Provocalips-punat tulivat myyntiin maaliskuussa. Niitä on ollut jo LivBoxeissa ja blogeissa, nyt vihdoin täälläkin. Tulen vähän myöhässä, mutta näin mielenkiintoinen tuote oli pakko pyytää testiin.

Olen huulipunien pysyvyyden kannalta aika vaikea tapaus, koska sähkötupakoin jatkuvasti. Samoin juon koko ajan jotain. Työvuoron aikana kiskon yleensä noin puolitoista litraa Pepsi Maxia, vähän väliä hörppien. Kotona istuessakin punat kuluvat nopeammin kuin muilla noista syistä. Jos lähden viettämään iltaa ulos, minulla on kädessäni kyllä aika varmasti lasi, pillillä. Pillillä tietysti, jotta puna säästyisi mahdollisimman paljon. Siksipä halusin aivan ehdottomasti kokeilla Rimmelin Provocalips -huulipunia, joille luvataan 16 tunnin kesto.

IMG_8435

Puna on kaksivaiheinen. Ensin levitetään itse väri punan toisesta päästä, annetaan kuivua, sen jälkeen päälle lisätään toisesta päästä väritön kiilto.

IMG_8433

Levitystavalla on oikeasti aika paljon väliä.

Ensimmäisellä kerralla tein sen virheen, että en antanut huulilakan kuivua kunnolla ennen kakkosvaiheen värittömän kiillon lisäämistä. Lopputuloksena kiilto levitettäessä ikään kuin imi väriä mukaansa applikaattoriin, liu'utti sitä pois huulilta jättäen hieman kaljumpaa kohtaa huulten keskelle, jossa väriä oli eniten. Samoin huulista jäi punajälkiä kyllä heti, kokeilin paperiin. Punajäljet olivat samanlaisia kuin lipstaineillä - niitä tuli alkuun, mutta ei enää sen jälkeen. Sen jälkeen huulipuna kyllä murustui hieman, sähkötupakassa näkyi selkeitä murusia. Sitä virhettä en sentään tehnyt, ettäkö olisin rasvannut huulet alta: tämä pitää nimittäin levittää kuiville huulille, kuulemma muuten kestoa ei tule lainkaan. Ensimmäisellä kerralla sain punan pysymään siedettävänä kolmisen tuntia. Silloin söin pastaa ja tomaattikastiketta, joka liotti värin pois huulten keskiosasta. Arvelin, että tein jotain väärin, koska näitä oli paljon kehuttu. Googlasin muita blogeja ja testasin uudestaan.

Toisella testikerralla opin virheestäni. Levitin punan talouspaperilla pyyhityille huulille, laitoin sitä aika paksun kerroksen. Koska kerros oli paksu, annoin punan kuivua muutaman minuutin. Puna muuttuu mattaiseksi, se selkeästi näyttää sen, missä vaiheessa se on tarpeeksi kuiva. Tuossa vaiheessa levitin kakkosvaiheen kiillon. Eipä enää lähtenyt väri karkaamaan siinä vaiheessa.

IMG_8395

Tässä Provocalips sävyssä 310 Little Minx juuri levitettynä, kakkosvaiheen lakan kera. Kuvan ottamisen jälkeen pussailin taas paperia. Paperiin irtosi nyt enää kiiltoa, jossa on aivan aavistus väriä mukana. Sähkötupakkaan ei irronnut juurikaan hippusia, toisin kuin edelliskerralla kävi. Tunnin päästä levityksestä sähkötupakan tilanne oli tämä:

IMG_8441

En voinut sanoa, etteikö punasta irtoaisi mitään, kuten olen joissain paikoissa kuullut Provocalipsistä väitettävän. Lasin reunaan ilmestyi alkuun tahmaisena jälkenä tuota kiiltoa, sähkötupakkaan noita aivan pieniä murusia sekä sitä tahmaa. Mitättömiähän nuo ovat verrattuna normaaliin punaan. Normaalista punasta jää huulipunajäljet. Tästä ei.

Mitäs sitten huulilla? Tunnin päästä levityksestä puna oli paperin pussailun, vesilasillisen ja sähkötupakoinnin jäljiltä lähes kuin tuore. Kiiltoa oli toki hävinnyt, sitä voisi halutessaan lisätä. Itselleni kiilto ei ole tärkeä, siksi en lisäillyt sitä - ja testimielessä halusin muutenkin pitää punan korjailemattomana. Yhdestä kohdasta sisähuulia oli lähtenyt huomaamattoman pieni murunen punaa irti. Tällaista pysyvyyttä en kyllä normaalisti saa kuin erikoispunilla, kuten tussimaisilla lipstaineillä. Kahden tunnin jälkeen tilanne oli muuten sama, mutta kiilto oli tietysti yhä vaan vaan vähentynyt, puna näytti siis kuivemmalta ja toiselle puolellekin huulten keskiosaan oli ilmestynyt pieni hymyillessä näkyvä halkeama. Yhä edelleenkään ei mitään suurempaa valitettavaa, normaalilta katseluetäisyydeltä oikein hyvän näköinen.

IMG_8443
Puna kahden tunnin jälkeen.

Kahden tunnin jälkeen iski nälkä. Ainoa jääkaapista löytyvä ruuan tapainen juttu oli paahtoleipä. Niillä, juustolla ja tuorejuustolla mentiin. Tämän välipalan jälkeen huulissa alkoi olla sisäpinnalla murenemaa jo niin paljon, että sen näki hymyilemättä. Tuon pelkän syömisen jälkeen olisin vielä voinut olla julkisella paikalla huulipunan kera, mutta selvästi syöminen pitäisi tehdä jotenkin supervarovasti, tai sitten tämä ei vaan kestä kaikkia ruokia. Onhan se raapivaa se paahtoleipä, vaikka öljyinen levite puuttuikin kokonaan. Tuon ruokailun jälkeen niitä murusia alkoikin sitten irrota sähkötupakkaan ja paljon. Huulet myös tuntuivat siltä, että ne murustuvat kuin lohkeillessa.

Kolmannen tunnin kohdalla tilanne oli tämä (ja valaistuskin näköjään eri):

IMG_8446
Puna huulilla kolme tunnin jälkeen.

Huulia ei ole kuvassa hangattu millään. Pidin ne ihan koskemattomina, en uskaltanut edes lipoa huulia kun huomasin murenemisen alkavan. Ne vaan sitten lähtivät murenemaan enemmän ja enemmän. Tässä vaiheessahan näiden kanssa ei ulos menisi. Kolmen ja puolen tunnin kohdalla irtosi sellainen melkein puoli senttiä x puoli senttiä -palanen. Illalla ennen töihin lähtöä puna näytti jo aivan jäätävän kamalalta.

Mutta ei luovuteta. Raportoin Facebookiin tuon kuvan kera. Sain osittain komppausta muilta bloggaajilta ("noinhan nuo tällaiset punat käyttäytyvät"), mutta osa ihmetteli, miten se noin voi käyttäytyä, kun heillä on kestänyt Rimmelin puna kakkukahvit ja ties mitkä mätöt. Siispä, kierros kolme.

Kolmannella kerralla yritin oppia taas jotain lisää. Levitin niin huolella ja kaikkia löytämiäni ohjeita seuraten kuin vain pystyin. Kuivasin huulet vielä tarkemmin talouspaperilla ennen levittämistä. Levitin punaa ohuemman kerroksen huulten sisäosaan, josta se minulla lähti ekoilla kerroilla luikkimaan palasina. Ehkä ohuempi kerros auttaisi, ajattelin. Ehkä paksu kerros lohkeilee helpommin. Huulipunaa kuivattaessa ennen kiillon lisäämistä pidin huulia typerän näköisessä mutta toimivassa superleveässä hymyasennossa, josta olin lukenut jostain blogista ennen näiden testiin saamista. Sellaisessa, että huulten juonteet suoristuvat ja huulen pinta on aivan sileä. Ehkä se ehkäisisi tuon pienen halkeilun, jota toisella testikerralla tuli jo ennen syömistä tunnin kohdalla ja havaittavammin jo kahden tunnin kohdalla. Ja kappas!

IMG_8456
Kolmas testikerta, puna kolmen tunnin kohdalla

Kolmannella kerralla, kolmannen tunnin jälkeen puna oli kuin uusi. En ollut syönyt mitään, koska ajattelin, että nyt testataan tätä sitten sellaiseen tarkoitukseen, että en ole menossa ruokailua sisältävään tapahtumaan. Hörpin vettä kyllä koko ajan, pillillä, ja sähkötupakoin tässäkin testissä, mutta nyt puna pysyi.

IMG_8458
Viidennen tunnin jälkeen

...ja pysyi. Tuo alahuulen epätasaisuus on oma levitysvirheeni, ei punan vika. Se ei karkaile mihinkään huulten ympärille kuivuttuaan.

IMG_8467
Kahdeksan tunnin jälkeen

...ja pysyi! Joku kissankarvakin pyrkimässä suuhun tuossa.Mun vatsalaukku on varmaan täynnä niitä muutenkin. Että mä rakastan näitä kuvia, mitä ei voi ottaa uusiksi, koska tilanne meni jo... No, enivei. Kahdeksannen tunnin jälkeen olin käynyt geokätköilemässä hieman, pienessä tihkusateessa jopa, ja juonut yhden lonkeron, pillillä, mutta en vieläkään ollut syönyt. Tässä vaiheessa puna alkoi kulua pois pikkuisen murustumalla keskeltä, kuten kuvasta näkee. Noita pieniä murusia alkoi taas löytyä sekä huulista että sähkötupakasta. Mutta silti, huh, nyt oli kestoa! Sitten iski kuitenkin se nälkä, ei koko päivää voi olla syömättä. Söin, tällä kertaa salaattia, ja sitten se aiemminkin syömisen takia havaittu murustuminen alkoin kiihtyä ja puna oli poistettava. Laihdutuspuna, ei voi syödä sen kanssa. :D


Siispä, Provocalips näyttää kyllä kestävän minulla jatkuvaa juomista ja sähkötupakkaa ja tuollaista, mutta normaalia syömistä se ei kestä. Levitystapa auttaa kestossa paljon, ehdotan käyttämään kaikkia noita vinkkejäni. Taidan säästää Provocalipsini sellaisiin hetkiin, jolloin en ole syömässä mitään - yökerhoon, ruokailuttomaan työvuoroon, johonkin tuollaiseen. Sen verran rumat ne ensimmäisillä kerroilla repeilleet palaset olivat, että siinä vaiheessa kun mureneminen pääsee vauhtiin, puna on otettava pois kokonaan, ei sitä kestä katsella.


IMG_8387

Sain testiin kolme sävyä. Tuo Little Minx oli se, jota olin jo himoinnut kuvien perusteella. Se on niistä kaikista upein. Toinen kiva sävy on tuo tumma viini, 550 Play With Fire. Kolmanneksi sain ruskean nudepunan 700 Skinny Dipping. Väri on minulle vähän haastava, mutta ainakin jotain, jota minulla ei vielä ole.

Tunne huulilla ei ole kuivattava, vaan ennemmänkin jopa vähän huulikiiltomainen. Jopa tuossa kahden tunnin kuvan kohdalla yhä edelleen huulet tuntuivat kosteutetulta, vaikka ne kuvassa näyttävät ihan kuivilta. Samoin syömistä sisältämättömässä kolmannessa testikierroksessa kosteuttava tunne oli selkeä vielä kolmannenkin tunnin jälkeen. Vasta siinä vaiheessa, kun puna lähtee syömisen jälkeen murustumaan, kosteutettu tunne vaihtuu röpelöiseksi.

Poistaminen on tuottanut joillekin ongelmia. Minulle se ei ollut ongelma. Puna lähti ihan ensimmäisellä aineella, jolla kokeilin: kaksifaasisella silmämeikinpoistoaineella. Sellaisella minä vedenkestävät meikit ja tiukkaan jumahtavat huulimeikit muutenkin poistan. Sitten voi tietysti olla ongelma, jos kotoa ei löydy öljypitoista vedenkestävän meikin poistoainetta. Oikeilla aineilla lähtee aivan vaivatta.

Muut ovat saaneet vielä kestävämpiä tuloksia Provocalipsillä - niin, että kestää syömisenkin. Elintavoista riippunee, juomisen ja tupakoinnin/sähkötupakoinnin määrästä, possuilustakin syödessäni tai tähtien asennosta. Kokeileminen kannattaa, koska kyllä nämä itselläni ainakin käyvät kuitenkin vaikkapa illanviettoon, jossa ei syödä mitään. Juuri mitäänhän tämäkään ei taas maksa, kun Rimmel on kyseessä: suositushinta 9,90 euroa.


Punat saatu testiin maahantuojalta.

torstai 30. huhtikuuta 2015

Neonväristä vappua!

IMG_0697

Maybellinen Baby Lips -huulivoiteet tuskin ovat jääneet keneltäkään viime vuonna huomaamatta. Lapsenomaisen pakkaustyyliin ihastuivat ihmiset pikkutytöistä mummoihin, toisaalta moni pettyi hypetykseen: eivät ne ole sen ihmeempää kuin erinomaisesti brändättyjä huulirasvoja. Välissä ilmestyi myös Dr. Rescue -sarjaan kuuluva kolmikko, joita en ole testannut, sekä nyt uusimpina nämä viisi Baby Lips Electro -sävyä. No näissä on jo jotain erikoisempaa! Olin ensin hieman notta blah, kun sain yllätyspaketin postissa - taas näitä, edellisistäkin on vielä kaikki paitsi yksi jäljellä - mutta sitten huomasin, että nämä ovat kaikki sävytettyjä. Eikä siis mitään perusvärejä, vaan neonvärejä, rohkeampia. Myös pakkauksen ulkoasu mustapohjaisena on paljon kivempi, vaikka vieläkin vähän vierastan tuota ala-astemaista logoa.

IMG_0668

Baby Lipsit maksavat noin 3,90 euroa ja sävyt ovat jo saatavilla. Piti ilmestyä toukokuussa 2015, mutta kuten Baby Lipsien ensimmäisen lanseerauksenkin aikaan, näitä oli kaupoista kuulemma haalittu lehdistötiedotteen päivämäärää ennen.

IMG_0686

Minun suosikkini olivat nämä kolme, erityisesti shokkipinkki ja violetti. Vaikka huulivoiteet ovat neonvärisiä, huulille jäävä väri on mielestäni kuitenkin loppujen lopuksi aika hento - tai sitten omat huuleni ovat tummat. En nimittäin millään saa tuollaista jälkeä kuin vaikka Minnalla. Tai sitten kuvat on otettu jossain valaistuksessa, jota minulla ei kotona ole. Vaikka menisin ulos kylmään valoon, lopputulos on ihan sellainen aavistus sävyä. Minulle tuo on ihan fine, en nyt kuitenkaan ehkä välttämättä lähtisi ulos arkena niin räväkässä violetissa, kuin mitä tuo violetti puikossa on. :)

Violetti on nimeltään Berry Bomb. Sen revin auki ennen kuvien ottamista heti paketin saatuani, halusin testata heti. Erinomainen marjaisa tuoksu. Neonpinkki Pink Shock tuoksuu niin ikään hyvältä ja karkkisen makealta ja sävy on mukava kylmistä sävyistä pitävälle ihmiselle, kuten minulle. Punainen Strike A Rose on tuoksultaan kirpeä, juuri sellainen kirpeä sokeripäällysteinen karkki. Sävy on minulle hieman liian oranssi puikossa, mutta se on huulillani pinkimpi. Neonoranssi Oh Orange on tuoksultaan aivan selkeä appelsiini, ihanan voimakas, mutta sävy ei ole minua. Jää kotikäyttöön - on näissä kuitenkin sen verran sävyä, että ihan noin oranssina en halua liikkua ulkona. Ei sovi vaatteisiini eikä sävymaailmaani. Neonkeltainen Fierce N Tangy näyttää hurjalta puikossa, mutta ei huulilla. Tuoksuu sitruksiselle, sellaiselle vohvelikeksien sitruunatäytteelle. Huulilla sävyä ei kyllä näy juuri nimeksikään, aivan hitusen löytää etsimällä.

Baby Lips Electroille luvataan 8 tunnin kosteutusteho. Ihan noin pitkään kosteutettu tunne ei minulla säily, aamulla ei todellakaan ole mitään jäljellä jos nukkumaan mennessä laitan. Kolmisen tuntia nämä kestävät minun mielestäni, mutta toisaalta lipittelen epäterveellisesti limua ja höyrytän sähkötupakkaa tuona aikana. Tuntuma on silti huulilla hyvä, mukavan liukuva. Ei liian labellomainen, öljyisempi. Meikäläisen kaltaiselle ihmiselle huulirasvan aito 8 tunnin pysyvyys olisi jo vähän turhankin tuhtia ja vain yökäyttöön sopivaa.


Niin, hyvää vappua kaikille! Minä vietän oman vappuaattoni maksellen laskuja, käyden kynsistudiossa, nukkuen ja lopulta töissä. Blogin kuvat ovat toistaiseksi vähän hankalia ottaa, sillä menossa on eilisyönä aloitettu uudelleensisustusprojekti ja ikkunalauta on täynnä tavaraa, joka on roudattu pois uusien kalusteiden tieltä. Ensimmäisenä tietty se tärkein, kaksi ihmistä tarvitsee aika paljon tilaa tietokoneille. Eikä tämä uusi dataustila edes oikeasti riitä meille kahdelle. No, sillä mennään mitä on. Pikkuhiljaa tuodaan tavaroita, poikaystävän nurkka on tällä hetkellä varustettu vain baarijakkaralla, kun tuoli on vielä hakematta.

Tästä lähdettiin keskiviikkoiltana ennen töihin menoani. Minä hoidin romujeni tyhjentämisen hyllystä, kotiin jäänyt poikaystävä sai purkaa tuon osiin ja kasata uudet pöydät. Pahoittelen kuvanlaatua, siinä ei paljoa räpsitty mitään kun oli kiire napata kuva ennen Ikea-lastin saapumista ja töihin lähtöä:

IMG_0650

Sisu ja Anis tarkistivat, että kaikki tavarat tuli tyhjennettyä. Lähes jokaisella hyllyllä piti käydä. Jos ne päättäisivät, kirjahylly olisi jätetty tuollaisena tuohon. Tältä näytti aamuviideltä keskiviikon ja torstain välisenä yönä, kun pääsin töistä ja olin saanut muutaman tavaran itsekin aseteltua työpöydälleni:

IMG_0657

Vielä on pelkässä datauskeskuksessa paljon tehtävänä, saatikka sitten muussa asunnossa... Vanha kirjahyllyni sai lähteä, koska siihen ei mahdu 50 tuuman televisio. En ole vielä täysin ymmärtänyt, miksi meillä pitää olla 50 tuuman televisio, mutta kaipa minä sitä joskus opin rakastamaan. ;D


Baby Lipsit saatu blogiin testiin.

perjantai 17. huhtikuuta 2015

L'Oréal Color Riche - 30 vuotta huulipunia

IMG_9850

Toki L'Oréalin Color Riche -huulipunat olivat minulle tuttuja, omistanutkin olen aikaisemmin pari, mutta lehdistötiedotteen saatuani sain vasta tietää, että Color Riche on jo 30-vuotias sarja! Sarja lanseerattiin vuonna 1985, siis kolme vuotta ennen syntymääni.

IMG_9868

30 vuoden aikana sävyjä on luotu yli 350. Juhlavuoden kunniaksi Color Riche -perheeseen tuotiin taas uusia sävyjä, 10 uutta. Sain testiin sekä jo valikoimassa olevia että noita uutuussävyjä.

IMG_9892

Lempisävyni koko testiin saamastani kavalkadista oli jo vanhempaa valikoimaa. Sävy 288 Intense Fuchsia on upea pinkki, sävy, joka käy myös minulle, vaikka pinkki ei se kaikista omin juttu olekaan.

IMG_0071
Intense Fuchsia

Muotoilunsa ansiosta Color Riche -punia on helppo levittää ilman sivellintä tai rajauskynää. Näissä kuvissa huulipunat on levitetty suoraan puikosta, ilman rajausta. Rohkenisin väittää, että aika iso osa tavallisista suomalaisista naisista käyttää huulipunia juuri niin.

IMG_0081
Mistinguette

Tänä keväänä mattapunia on näkynyt eri merkeillä. Mattapinkki uutuussävy 131 Mistinguette on mielestäni niin kevät 2015 kuin olla voi. Myös perinteisestä ferrarinpunaisesta tuli mattaversio, 330 Cocorino. Mattaoranssi tuli myös, sävy 227 Hype. Mattapunat ovat olleet mieleeni jo vuosia, lipstain-tusseihin tutustumisesta lähtien. Mattaiset ja puolimatat sävyt myös pysyvät yleensä kuin tauti, tämä on oikein hyvä trendi.

IMG_0082
Fuchsia Declaration

Sävy 431 Fuchsia Declaration on myös näitä uutuuksia. Mielestäni se on vähän sellainen vanha roosa, hohtava sellainen, ja oikein nätti sävy myös. Ei pysy ihan yhtä hyvin kuin nuo kaksi ylempää, koska on tuollainen hohtava koostumus.

IMG_9888

Uutuussävyt tulivat kauppoihin viime kuussa. Color Riche -punien suositushinta on noin 10,50 euroa ja näitähän löytää vähän joka paikasta. Sokoksen verkkokaupassa näyttivät olevan 12,50 euroa. Uutuussävyjä löytyy sieltäkin, Intense Fuchsiaa tosin ei verkkokaupan puolelta.


Punat on saatu testiin blogiin L'Oréalilta.

keskiviikko 15. huhtikuuta 2015

Hurraw!

Hurraw-huulivoiteen ympärillä on ollut erinomaista sosiaalisen median markkinointia. Eihän näiltä ole syksyllä ja talvella voinut välttyä. Pyysin maahantuojalta itsekin testiin näitä brittien vegaanisia, eläinkokeettomia luonnonkosmetiikan raakahuulivoiteita. Sain valita jokusen maun, valitsin sarjan kosteuttavimman Moon Balmin, väriä tuovan Black Cherryn, Root Beerin sekä Coconutin.

IMG_0088

INCI noudattaa Hurraw-huulivoiteissa suunnilleen tätä:

Prunus amygdalus dulcis (sweet almond) oil, Euphorbia cerifera (candelilla) wax, Cocos nucifera (coconut) oil, Simmondsia chinensis (jojoba) seed oil, Theobroma cacao (cocoa) seed butter, Ricinus communis (castor) seed oil, Olea europaea (olive) fruit oil, organic flavor, Tocopherols (sunflower)

Yksinkertainen INCI, ei säilöntäaineita, ei höpöhöpöä, ei väriaineita. Luonnon öljyjä ja vahoja. Moon Balmissa on vähän laajempi INCI:

Persea gratissima (avocado) oil, Prunus amygdalus dulcis (sweet almond) oil, Euphorbia cerifera (candelilla) wax, Theobroma cacao (cocoa) seed butter, Cocos nucifera (coconut) oil,Ricinus communis (castor) seed oil, Olea europaea (olive) fruit oil, Argania spinosa (argan) kernel oil, Rosa rubiginosa (rosehip) seed oil, Limnanthes alba (meadowfoam) seed oil, Tocopherols (sunflower), Vanilla planifolia (vanilla) bean, Myroxylon balsamum (peru balsam) oil, Matricaria recutita (blue chamomile) flower extract

Tuntuma huulilla on oikein miellyttävä, ei mitenkään kalvomainen tai kerrosmainen vaan öljyisempi. Hyvin liukuva. Minulla on testissä myös toisen luonnonkosmetiikkamerkin huulivoide, INCI on hyvin samanlainen ja tuntuma sama.

Kookos tuoksui aivan aidolta kookokselta, ihan sellaiselta kookoslastumaiselta. Kirsikka tuoksui aivan Dr. Pepperille. Se olisi saanut antaa enemmän sävyä tosin, sävy on aivan hento eikä sitä juuri huomaa. Root Beer tuoksui jännälle. Se meni testiin kihlatulle, sitä kun erityisesti mainostettiin miehillekin. Minusta se tuoksui aavistuksen kanelipullalta. Moon Balmissa on vaniljainen tuoksu. Sen koostumus on hieman paksumpi kuin muiden, mutta silti hyvin samantyyppinen.

Tykkäsin näistä Hurraw-huulivoiteista aika paljon. Edellinen erinomainen loppuunkulutettu huulivoide oli L'Occitanen karitevoihuulirasva, se oli erilainen tuntumaltaan ja voidemaisempi kun nämä ovat öljyisen liukuvampia. Molempia kuitenkin yhdistää se, että niistä tuntuu jäävän huulille muutakin kuin kalvo, puikosta tuntuu ihan kunnolla irtoavan tavaraa. Litteä, ovaalin muotoinen pakkaus on joukosta erottuva, toimii huulilla oikein hyvin. Pakkaussuunnittelu vähän retro mutta kiva. Ja se teho? Päivän aktiivirasvauksella sain huulet jonkin verran rumasti kuivuneista sellaiseen kuntoon, että niissä ei ollut merkkejä kuivuudesta ja pystyin ottamaan huulipunakuvia blogiin.

Hurraw-huulivoiteita myydään muun muassa luontaistuotekaupoissa ja Sokoksella. Hintaa on jonkun vitosen verran. Koko tuotevalikoiman näkee tästä.


Tuotteet saatu testiin blogin kautta.

sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

Rohkeampaa viiniä: Rouge d'Armani

Tänään ruoditaan, miksi en hankkinut MAC:in Heroinea, miksi kuitenkin koin sen tarvitsevani - ja mitä lopulta ostin.

IMG_9845

Olen seuraillut vierestä, kuinka vähän räväkämmät huulipunat ovat kaikkien blogikollegoiden huulilla. Tokihan minäkin seuraan noita, olen tietoinen esimerkiksi siitä, että MAC:in Heroinelle tuli juuri vähän aikaa sitten sopiva rajauskynäkin MAC:iltä. En ole kuitenkaan katsonut tarvitsevani tuota jokaisen bloggaajan must have -punaa, koska onhan minulla jo mielestäni rohkeita värejä. Kuvissani sävyt eivät ihan pääse täysiin oikeuksiinsa, kaikki violettiin menevä on aina vaikea minulle kuvata todenmukaisena.

IMG_9720

Illamasquan Atomic. Tämä on minulle jo aika rohkea. En pistäisi ikipävänä mihinkään konservatiiviseen työpaikkaan, itse asiassa olen tainnut käyttää tätä kodin ulkopuolella vain kerran. Mutta nyt kun katsoo... Eihän se edes ole kovin räväkkä. Onhan se pinkki, eikä mitenkään hillitty kiva tyttöpinkki, vaan rohkea pinkki, puolimatta, tietyssä valossa upeasti sinertävä. Hei, miksi mä en käytä tätä useammin? Varmaan siksi, että yleensä punani on joku hillitty, koska panostan enemmän silmämeikkiin, ja toisaalta siksi, että kun menen vahvemman iltameikin vaativiin juhiin, etiketti yleensä mielestäni edellyttää ennemmin "konservatiivista" ferrarinpunaista punaa tällaisen sijaan. Hitto, nyt jätetään tämä ikuinen pelkkään silmämeikkiin panostaminen, lupaan käyttää tätä useammin jatkossa. Jättää välillä ulos lähtiessä silmämeikin pelkästään mustiin rajauksiin, vaikkapa. Sopivaa rajauskynää Atomicille en omista, siksi menen ilman.

IMG_9737

Rimmelin Apocalips-huulilakka sävyssä 303 Apocaliptic. Ihastuin tähän Heidin huulilla ja ostin oman. Kesto on uskomaton. Kuvassa huulilakkaa on reippaasti, koska nyt haettiin rohkeutta, mutta tosissaankin se on tuollainen todella kiiltävä, huomiota herättävä, rohkea kirkas pinkki. Normaalilevityksellä toki kuivuu luonnollisemmaksi. Kummallista kyllä, tämä pysyy huulilla ikuisuuden nättinä. Vinyylikiiltoisuus tosin vähenee, ensin kuivumisen ja sitten kulumisen myötä, mutta sävy pysyy kuin tauti. Minulle on jo aika rohkeaa käyttää jotain noin kiiltävää, mutta jotenkin tämä on vaan minusta kiva. Rajauskynän se kyllä tarvitsisi. No en omista sopivaa.

IMG_9708

Ai ei tarpeeksi rohkeita? No miten olisi tämä Milani Haute Flash Full Coverage Shimmer Lipgloss, sävyssä 103 In A Flash? Tämä menee jo minulla niin yli, että tätä voisin käyttää vain jossain teemabileissä tai muuten erikoisessa tilanteessa, kun kahta edellistä voisin käyttää baari-iltana. Valitettavasti tämän laatu ei ole kovin hyvä. Sen omalla applikaattorilla saan epätasaista jälkeä, ellen laita todella paksua kerrosta. Applikaattori annostelee niin vähän tuotetta kerrallaan, että siitä siveltimeen siirtäminen on tuskaa ja käytän sitten sitä applikaattoria ennemmin. Kulumat näyttävät rumilta. Ja jos edellinen vaatisi rajauskynää, niin tämä se vasta sitä ehdottomasti vaatisikin. Apocalipsin reunojen epätasaisuutta ei huomaa normaalikäytössä, ei kukaan katso huuliani noin suurena ja tarkkana kuin nämä blogikuvat. Sen sijaan Milanin levittäminenkin on tuskaa ilman rajauskynää ja korjailu samoin. Tulos myös näyttää epätasaiselta vähän kauempaakin.


Niin. Siis minulla on mielestäni muutama rohkea väri. Mutta, Illamasqua on saisi olla violetimpi, Apocalips on liian pinkki ja saisi olla... helkutisti violetimpi. Ja vähemmän vinyylikiiltoinen. Milani on överidiskopallo, epätasainen, vaikea ylläpitää ja mahdoton ilman rajauskynää. Eli ajattelin, että tarvitsisin sen MAC:in Heroinen rajauskynineen. Hitto.

No, astelin Stockalle. Tutkin huulipunia, ensiksi sitä Heroinea.

IMG_9768

Kuvassa nuo kolme saman sävymaailman punaa ovat vasemmalla rajauskynien alapuolella Rouge Dior 786 Mauve Mystere, oikealla ylhäällä MAC Violetta ja sen alla MAC Heroine. Heroine oli kuin olikin aivan liian pastellinen minulle, ei jatkoon. Sen sijaan tuo Dior oli upea! Epäilen, että se täytyy hankkia vielä.

Siinä punia tutkiessani minulle ehdotettiin kuitenkin jotain aivan muuta enemmän minun näköistä - ja sehän ihastutti. Sitä se teettää, kun sävymaailmasi tunnetaan liikkeessä entuudestaan... ;) Saatava. Ei se nyt ollut Heroinea nähnytkään, eikä edes samaa sävymaailmaa, mutta minun näköinen ja sopivan rohkea!

IMG_9834

IMG_9793

Puikossa Rouge d'Armani Lasting Lip Color sävyssä 604 Plum näyttää tylsältä rusehtavalta viiniltä. Iholla onkin jo toinen totuus:

IMG_9808

Oho, tämähän on kaunis viini! Vieressä myös huultenrajauskynä - pitihän punalle kynäkin etsiä. Kynän löytäminen oli yllättävän vaikeaa, mutta lopulta Forumin Kicksin myyjä keksi sopivan: bareMinerals Marvelous Moxie -automaattikynä sävyssä Electrified. En olisi ihan äkkiseltään lähtenyt tutkimaan bareMineralsin valikoimaa, kun kaikkien muiden merkkien kynät olivat liian ruskeita tai liian punaisia. Electrified on täysi nappi.

IMG_9839

Kynä levittyy oikein pehmeästi ja nätisti, tykkäsin. En pidä liian kovista kynistä. Uskomattoman hyvin löytyi täysin sopiva kynä, yleensä huultenrajauskynät ovat vain vähän sinne päin, jos eivät ole juuri kyseiselle punalle tehtyjä tai ferrarinpunaisia.

IMG_0058

Tämmöinen puna. Ja vieläpä myös harvinainen naamakuva meikäläisestä blogissa. Siinä vaan toistuu sävy ainakin minun näytölläni tasan oikeana, joten pakko oli laittaa, vaikka ujostutti.

IMG_0069

Vähän täytyy valittaakin. Kesto ei ole niin hyvä, kuin tuon hintaluokan punalta odottaisin, ja koostumus on hieman läpikuultava. Ongelma poistuu värittämällä huulet alta pidemmältä matkalta rajauskynällä, mutta hieman kyllä miinusta tulee tästä syystä. Lähikuvasta näkyy tuo epätasaisuus.

IMG_9822

Armanin punat maksavat jonkun vähän reilun 40 euroa, niitä myy Suomessa vain Stockmann ja Stockmanneistakin vain jotkut - viime tsekkauksella Itis, Helsingin keskusta, Tampere ja Oulu. BareMineralsin kynä maksoi Kicksissä vähän yli 20 euroa, myydään niitä Stockallakin.