Näytetään tekstit, joissa on tunniste kirjat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kirjat. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 24. kesäkuuta 2015

EXCLSV

IMG_9166

Sain taannoin kutsun Maryam Razavin EXCLSV-kirjan julkaisutilaisuuteen, mutta sairastin sitä flunssaani silloin. Sain kuitenkin kirjan arvioitavakseni. Jossain matkalla postiluukulta sohvalle onnistuin tahraamaan kannen, jollei se ollut jo valmiiksi likainen. Epäilen ensimmäistä, matka sohvalle on yllättävän pitkä ja täällä asuu myös kaksi kissaa ja mies... Joten kansikuvaa ei minulla tähän ole, mennään ilman.

Kun minä luen kirjaa blogia varten, ilmestyy siihen tuollaisia muistilappuja. :D Ei ole ensimmäinen kerta. Kun jotain sanottavaa tulee mieleen, lappu merkiksi.

IMG_9173

Maryam on malli ja stylisti, jonka esikkoteos kirja on. Tyylikirjaan on kerätty 39 julkisuuden henkilön mietteitä tyylistä ja muodista. Haastateltavina ovat olleet mm. Anna Abreu, VilleGalle, Jaana Pelkonen, Teri Niitti, Claudia Cifu - ja Tigimies! Mikko Vainio siis. Kirjassa pääsee kurkistamaan haastateltavien koteihin ja vaatekaappeihin, kirjassa on huimasti kuvia. Tyylejä näkee erilaisia: Mikko Vainio Mikki Hiiri -korvat päässä, Mia Frilander neuleessa ja nilkkamittaisissa housuissa, VilleGalle neonvärisissä Adidaksissa.

IMG_9225

Eläinihmisenä tietysti vähän puistatutti kirjan turkikset, mutta toisaalta haastateltiin myös eettistä muotia kannattavia. Muotia käsiteltiin myös kriittisesti, eikä kirja ollut vain ihanan muodin ihanaa hehkuttamista, joskin kyllähän tyyli on ja saa ollakin ilo elämässä.

IMG_9222

Kirja on näyttävä, mutta käsinkirjoitetut tekstit olisin jättänyt pois. Ei niitä paljoa ollut, mutta esimerkiksi tämä aukeama kävi liian raskaaksi lukea.

Kosmetiikkabloggaajan silmään osui myös kommentti, jossa haastateltava kertoi, ettei käytä puhdistusvoiteita, kasvovesiä, seerumeita tai kosteusvoiteita, joskin pesee meikit kasvoiltansa kasvosaippualla. Olisi ollut mielenkiintoista lukea tarkemmin, miksi näin.

Haastattelut olivat eri mittaisia ja eri aiheista. Osa kertoi pidemmän selostuksen oman tyylinsä löytämisestä, suhteestaan muotiin tai ajatuksia muodista ylipäätään, osalla jutut olivat muutaman kappaleen mittaisia. Ihan hyvä näin, tekstiä ei ollut niin paljoa, ettäkö kaikkea ei olisi jaksanut lukea. Luinkin kirjan itse asiassa tuota käsinkirjoitettua sivua lukuunottamatta kertaistumalta.

Kaiken kaikkiaan mukava lukupaketti, hintaa sillä on noin 29 euron verran. Kustantaja on Cozy Publishing.

keskiviikko 2. huhtikuuta 2014

Mariela Sarkima Hair Bible


Olimme muutaman muun bloggaajan kanssa Mariela Sarkiman uuden Hair Bible -kirjan bloggaajatilaisuudessa perjantaina Lostarissa legendaarisen ja rakkaan Lostarin paikalla sijaitsevassa Tres Bonesissa. Hair Bible on jatkoa Marielan parin vuoden takaiselle Make Up Biblelle - nimet kertonevat kirjojen aiheet.




Hair Bible, kuten edeltävä kirjakin, on suunniteltu ihan jokaiselle naiselle, eli siis käytännössä kuluttajille. Ammattikirjallisuus on kalliimpaa ja ehkä monelle vähän vaikeammin lähestyttävää. Kuulemma Make Up Bible myi odotettua huomattavasti paremmin, eli tilausta tällaisille on.

Hair Bible tuli näin aluksi kahdeksi viikoksi yksinmyyntiin Sokokselle, josta sitä saa 13.4. asti. Sen jälkeen se tulee kirjakauppoihinkin ja muualle kirjoja myyviin paikkoihin. Hintaa kirjalla on 25,90 euroa ja sen löytää ihan kosmetiikkaosastolta tämän ajan, ei tarvitse rymytä kirjapuolelle.


Pakolliset "raamattupiirin" tapahtumafiilistelykuvat. Entisen baarimikon sydäntä lämmittivät hienot drinkit ja ammattitaitoinen henkilökunta.


Alkudrinkit koristeltiin kukkasin...


...ja minähän tietysti valitsin kirjan värimaailmaan ja omaan värimaailmaani sopivan violettikukkaisen juoman.


Mariela teki muutamia kampauksia malleille, tässä Krista Siegfrids.


Sanoinko jo jotain mun värimaailmastani? Kristallakin oli teemaan sopivaa väriä päällä. :)


Tapahtuman päätteeksi Marielan Beauty Team teki mm. pikakampauksia ja lakkauksia kynsille. Tässä tyttö ja helmikorvakoru, Virve. :)


Make Up Biblen ostin aikanaan itse, tämän sain kotiinviemisinä tilaisuudesta. Koko kirjaa en ole ehtinyt vielä suurennuslasilla lukea, mutta pariin kertaan läpikahlattuani voin todeta sen olevan huomattavasti kattavampi paketti kuin Make Up Bible. Sivumäärä on kuulemma sama, mutta tekstiä on enemmän - kuulemma siitäkin syystä, että hiuksissa virheet ovat kohtalokkaampia kuin meikissä. Meikin voi pestä pois, hiuksensa pilaa helposti vähän pidemmäksi aikaa.

Vaikka en olekaan niin kätevä käsistäni ja taiteellista silmää ei oikein löydy tarpeeksi, Make Up Bible ei sinänsä tuonut hirvittävästi mitään aivan uutta tietoa. Hair Biblen kanssa asia on toisin - hiusten kanssa olen aivan tumpelo, sillä mielenkiintoni ei ole riittänyt niihin. Olen jotenkin jumiutunut kokemaan hiukseni lähinnä vain ärsyttäväksi, elämää vaikeuttavaksi pehkoksi, jolle ei voi tehdä mitään, ainakaan ilman hirveää määrää rahaa. Ehkä tämän kirjan myötä saan innostusta hiusten kanssa pelaamiseenkin! Ainakin saman tien tuli jo hieman himoa kampaajalle...

Kampaajista puheenollen, kirja korostaa useassa otteessa luottamaan kampaajaan. Siinä on toisaalta kirjan miinuspuoli minulle. Koska rahaa ei ole käytettävissä älyttömiä määriä, priorisoin sen - ja minulle nyt vaan ne rakennekynnet tai meikit ovat tärkeämpiä kuin hiukset tai vaikkapa vaatteet. Lisäksi, sori nyt vaan kaikki kampaajat, yleensä poistun kampaajalta lompakko paljon köyhtyneenä ja pettyneenä tulokseen. Tähän tosin kirja antaa vinkkejä paljon. En tarkoita loukata tällä kampaajia, sillä vika on minussakin. Ehkä ensi kerralla osaan kertoa tarkemmin, että voimakkaasti kerrostettu latva ei sovi minulle, kun seuraavan kerran hiukseni leikkaa kuitenkin joku kaveri ja tasan suoraan. Ehkä osaan paremmin kertoa, että en tykkää volyymistä, lainkaan, ja jopa pelkän värjäysreissun jälkeen hiusten kuohkeaksi föönaaminen kampaajalla saa minut mielestäni näyttämään Simpsonien Selmalta tai vastaavalta ja poistun kampaajalta mielestäni rumilla hiuksilla. Otsatukkaa leikauttaessani minun olisi pitänyt kertoa, että en todellakaan ehdi pesemään ja suoristamaan sitä joka päivä - se oli aika hirveä, koska mitä lyhyempi hius minulla on, sitä enemmän se kihartuu. Kerroin kihartumisesta kyllä kampaajalle, mutta en tainnut kertoa, että en sitten todellakaan halua alkaa laittamaan otsatukkaani joka aamu, eli se ei ole minulle vaihtoehto enää ikinä. Shokkivärit taas... noh, ehkä on uskottava, että hiusteni kunnon nähdessään yksikään kampaaja ei vaan suostu tekemään niille sitä samaa raiskausta, minkä itse teen sitten kotona. Ei ole kiva laittaa 160 euroa siihen, että saan jotain minun näkemykseni mukaan lähinnä punaruskeaa, kun tavoitteena on jotain yhtä voimakkaan väristä kuin tässä kuvassani. Huonoimmassa kokemuksessani hiusteni väri ei kampaajalla blondatessa muuttunut lainkaan, vaikka kotona olen useasti saanut vaihettua mustasta shokkiväriin. Tuosta kuvasta muuten näkyy myös se, mitä hiuksissani eniten vihaan - tuo sekava laineikkuus ja pörröisyys, joka on ollut niissä jo ennen kuin aloin hiuksiani millään kotiväreillä käsittelemään. Eikä ole kiva kampaamoita harvoin käyttävänä tajuta, että hinnasta olisi pudonnut osa pois, jos olisin sanonut leikkaavani sen kaksi senttiä latvoista kotona... Tai saada juhlakampaukseksi sotkuinen kiharanuttura, kun haen ennemmin tiukkaa korkkiruuvia. Omia virheitäni suurin osa ja näkemyseroja kampaajan, minun ja yleisen trendin välillä. Onneksi tuon kirjan avulla osaan toivottavasti listata kaiken haluamani kampaajalle ensi kerralla. Ja ehkä poistun sillä kertaa poikkeuksellisesti hyvillä mielin.

Mitä mä sitten ensi kerralta haluaisin? Jos rahaa olisi, haluaisin raidoituksen, joka pehmentäisi tätä mustan värin kasvattamista pois. Tämä on meinaan aika karmea, kun olen vaan vaihtanut tyvikasvuni värjäämisen mustan sijasta violetinsekaiseen / punaviolettiin / luumuun. Ihan vaan blondatut raidat, joihin voin vaikka itse heittää sitten sen haluamani punavioletin tyven värisen hiusvärin päälle, jollei kampaaja vanno, että hänellä on tarpeeksi violettia väriä minun makuuni. Sitä olisi helppo pitää yllä jatkossakin kotona tätä mustaa pois kasvattaessa. Ainakin niin kauan, kunnes keksin palata taas mustaan. :D

Edellisessä kirjassa oli paljon tuotteita, joiden merkit tunnistin, vaikka merkkejä ei siinä näkynytkään. Hiusraamatusta tunnistin vähemmän. Kertonee sekä kuvituksesta noin yleensä että siitä, että tunnistan paremmin kosmetiikkatuotemerkit. Tässä kirjassa kampaukset on toteutettu Cutrinin väreillä ja muotoilutuotteilla sekä Remingtonin laitteilla. Hiuskuvia on paljon, todella paljon. 483 tarkalleen.

Kirjassa on paljon ohjeita siihen, miten perinteiset, suomalaiset lättänät hiukset saa näyttämään suuremmilta ja muultakin kuin hiirenhännältä. Kaikki minut tuntevat tietävät, että minä kaipaan juuri päinvastaisia ohjeita, mutta nuo ohjeet ovat todellakin peruskuluttajaa ajatellen enemmän kuin tarpeen. Suomalaiset haluavat käsittääkseni eniten kahta asiaa: pörröisyyden/katkeilun/huonokuntoisuuden piilottamista ja volyymiä. Minä haluan ensimmäistä, mutta en missään nimessä jälkimmäistä.

Hiusraamatusta löytyy eri osoita: omat osiot löytyvät mm. leikkauksille ja eri ihmisille sopiville malleille, värjäykseen, muotoiluun, kampauksiin ja hiuksen rakenteeseen. Hauskana mausteena kirjassa on testejä ja mm. tuorehiusnaamioiden ohjeita. Koko kirjan yleisilme on iloinen, eikä kirjaa ole kirjoitettu otsa kurtussa. Tulen palaamaan kirjan pariin vielä monesti ja suosittelen sitä lämpimästi erityisesti kaikille kaltaisilleni, joiden jokainen hiuspäivä on bad hair day.


Hair Bible saatu blogin kautta, Make Up Bible ostettu itse.

tiistai 21. toukokuuta 2013

Malliksi Mariela Sarkiman uuteen kirjaan?


Sain mailissa jaettavakseni tällaisen ilmoituksen. Marielan Make Up Bible saa jatkoa, tällä kertaa keskitytään hiuksiin. Kuten viimeksikin, mallit haetaan ihan tavallisista ihmisistä.

Siispä, jos kiinnostaa, toimi ohjeiden mukaan ja saavu koekuvauksiin Forumiin Apollo Café -ravintolaan 29.5.2013 hyvissä ajoin ennen klo 14!

Ikäraja on 14+, aikaisempaa kokemusta mallina olemisesta ei tarvita saati mallin mittoja. Mariela hakee eri näköisiä ja ikäisiä naisia, jotta kirjaan saadaan mahdollisimman paljon eri esimerkkejä.



Tässä vielä Marielan omat, tarkemmat ohjeet:

- Hair Bible -mallicasting pidetään yhdessä Olivia-lehden kanssa, Olivian nimpparit-tapahtuman etkoilla keskiviikkona 29.5. klo 14-18


- Koekuvauspaikka: Apollo Café, Kauppakeskus Forumin sisäpiha, Mannerheimintie 16, Helsinki
- Mikko Rasila kuvaa malliksi halajavat paikallesaapumisjärjestyksessä (eli kannattaa tulla ajoissa!!!)

- Koekuvaukseen on hyvä tulla mahdollisimman luonnollisella meikillä ja hiuksilla

- Mun oma Beauty Team sukii kaikkien halukkaiden hiukset ja puuteroi nenänpäät koekuvauskuntoon :)

- Koekuvaustilanteessa kaikista otetaan samanlaiset, hyvin simppelit ja nopeat casting -kasvokuvat edestä ja sivulta, jotta näen kunkin malliksi haluavan hiukset ja kasvonpiirteet kunnolla

- Kukin koekuvattava täyttää koekuvauksissa kaavakkeen, jossa kysytään yhetystideot, ja minkälaisissa kuvissa on kiinnostunut olemaan mukana
(Esim. a) Täydellinen muodonmuutos, b) Värinmuutos, ei leikkausta, c) Leikkauksen muutos, ei värjäystä, d) Leikkaus ja/tai väri, joka ei muuutu paljon nykyisestä, e) Kampaus/ muotikuva.)

- Valitsen kirjan kuvaajien ja graafikon kanssa mallit ennen juhannusta

(Mikot Rasila ja Puttonen kuvaavat. Rakas aviomieheni Oskari Sarkima kuvaa myös + vastaa kirjan ulkoasusta ja grafiikoista)

- Kaikille kokuvaukseen osallistuneille ilmoitetaan ennen juhannusta sähköpostitse onko valittu mukaan

- Varsinainen kuvauspäivä, tai kuvauspäivät sovitaan kunkin mallin kanssa henkilökohtaisesti sen jälkeen, kun olen saanut "mallipalapelin" kasattua.



FB-linkki
Marielan oma blogi
Tunnelmia edellisen kirjan kuvauksista
Aiemman kirjan sivusto

  Rohkeasti mukaan, edellisessä kirjassa loistavaa oli juuri se, miten eri näköisiä naisia mukaan oli saatu!

tiistai 6. syyskuuta 2011

Mariela Sarkima: Make Up Bible


En ole tehnyt yhtä ainutta oikeaa step by step -tutoriaalia blogiini. Miksi? Ensinnäkään en ole ammattilainen, enkä usko, että minulla olisi paljoakaan vinkkejä, joita muilla ei ole. Toisekseen, sitä varten tosiaan on niitä muita blogeja - ja kirjoja.

Mariela Sarkiman pitkäaikainen haave, Make Up Bible, julkaistiin samana päivänä, kun olimme Pumpulipupun kanssa Sokoksella Lancôme-kauneusillassa. Mariela oli Lancôme-illassa meikkaamassa, joten oman kirjani sain signeerattuna. Ihan hauska lisä, ottaen huomioon, että olin jo etukäteen päättänyt ostavani kirjan. Tammen kustantama Marielan kirja on saatavissa nyt ensin Sokoksilta, mutta myöhemmin myös kirjakaupoista.

Mikä Make Up Bible sitten on? Minusta se on kattava perusteos meikkauksesta ihan jokaiselle asiasta enemmän tai vähemmän kiinnostuneelle naiselle, ikään katsomatta. Alkupuoli kirjasta käsittelee meikkaamisen perusasioita, loppuosa taas on vapaampaa ja soveltavampaa. Kirjaa ei ole kirjoitettu ammattilaisille vaan ihan tavallisille tallaajille, mutta toisaalta perusteet käydään niin huolella läpi ja mennään myös edistyneempiin vinkkeihin, että uskoisin tämän kirjan riittävän itsessään monen naisen ainoaksi meikkausoppaaksi.

Vaikka en ole ammattilainen, tokihan intohimoinen kiinnostukseni on saanut minut lukemaan meikkausjuttuja pienestä pitäen: alkuun lehdistä, myöhemmin kirjoista, netistä ja blogeista. Sinänsä mitään mullistavaa uutta ei meikkauksen perusteos minulle tarjoa tällä pohjatiedolla, mutta jos en itseäni enempää haluaisi sivistää, tarkoittaisi se varmaan sitä, että olisin jo ammattilaistasolla. Ja sitä en ole. Siispä tihrustin tämänkin kirjan kannesta kanteen, samalla intohimolla. Pikkukikkoja löytää aina, ja vähintäänkin pääsee näkemään eri ammattilaisten erilaisia painotusarvoja ja meikkaustyylejä.

Make Up Bible on tosiaan suunnattu ihan kaikille, ja siksi hinta ei ole päätähuimaava - Sokoksella tämä maksoi 30 euroa. Se on aika vähän verrattuna edelliseen suomalaiseen meikkikirjaan, jonka olen huomannut julkaistun - viime vuonna julkaistu Riitta Vaaran Meikki itselle ja ammatiksi kun tosiaan on nimensä mukaisesti myös ihan oppikirjakäyttöön, ja ei irtoa ihan tähän hintaan kirjakaupasta. Jos joku tietää tässä välissä julkaistun jotain muutakin suomalaista kuin hieman eri vinkkelistä kirjoitettu Noora Shinglerin kirja, saa mielellään vinkata. Minä en ole huomannut.


Erityisen mielissäni olin siitä, että kirjassa oli käytetty aitoja kasvoja kuvastamaan erilaisia ihonvärejä, kasvojen muotoa, silmien muotoa ja muuta: usein näistä on kirjoissa vain piirroksia. Pystyn helpommin vertailemaan näitä kuvia itseeni kuin pelkkiä piirroksia: esim. pääni muoto on mielestäni aina ollutkin aika pyöreä, mutta itse asiassa minulla taitaa kyllä olla sinänsä kapea otsa, että taidan olla pyöreän sijaan päärynä, jota harvemmin tarjotaan vaihtoehdoksi (kuten ei tässäkään kirjassa). Kuvien perusteella pystyn kuitenkin helposti näkemään eniten lähinnä minua olevaksi juurikin tuon pyöreän. Samoin ihonvärikuvista pystyn vertaamaan aitoa kuvaa itseeni ja lähtisin väittämään, että olen talvisin kirjan tarkoittama keskivaalea (kuitenkaan ihoni ei ole silloin selkeän keltapohjainen, enemmän neutraali ja saattaa olla hyvinkin vaalea keskellä talvea) ja kesällä vaalea oliivi (enkä silloinkaan ihan niin keltapohjainen, kuin moni muu vaalea oliivi voisi olla). Oman ihotyyppinsä määrittäminen on aivan yhtä vaikeaa kuin kasvojen värin tai muodonkaan, ihmiset tuppaavat olemaan niin yksilöllisiä. Silti minusta nämä suuntalinjat auttavat, kuten ihotyypit auttavat ihonhoitotuotteiden valinnassa. Jostain joskus kuulin sellaisenkin vinkin, että meille pallopäille sopisi paremmin, jos kulmakarvoihin on tehty aika terävä kulma - ja kuinka ollakaan, minä olen viimeistään siitä lähtien siihen kohtuullisen terävään kulmakarvan kulmaan mieltynyt.


Suomalaisessa meikkauskirjassa on monia etuja verrattuna ulkomaisiin, vaikka kielitaitoni riittääkin kyllä ihan hyvin englanninkielisiinkin kirjoihin. Eduista esimerkkinä vaikkapa se, että suomalaiset ovat niin vaaleita, että ihonväreissä täytyy huomioida kalmankalpeankin eri sävyt. Lisäksi Mariela pystyy kirjoittamaan ajan hermoilla seuraten Suomessa tällä hetkellä olevia trendejä: mineraalimeikki on saavuttanut Suomen nyt siinä mittakaavassa, että sitä ei voi olla mainitsematta enää perusteoksessakaan - vaikka ohjeet ovatkin suunnattu meikkipohjan osalta enemmän perinteisen meikkipohjan puoleen. Olisin ehkä jopa lisännyt ihan oman aukeaman mineraalipohjasta, koska siitä olisi aika paljon lisää kerrottavaa. Toisaalta, mineraalimeikki ei silti ole vielä ihan hirvittävän yleistä, aika suuri osa meikkaavasta ikäluokasta käyttää sitä perinteisempää meikkipohjaa.


Kirjassa ei suoraan mainosteta tuotteita, joten kuvatut tuotteet ovat perinteiseen kosmetiikkaopastyyliin yritetty tehdä anonyymeiksi. Tarkkasilmäinen kyllä löytää varmasti tuttuja tuotteita, minä huomasin tuttuja ainakin IsaDoralta, YSL:lta, Lancômelta ja We Care Iconilta. Lopussa on toki listakin siitä, miltä merkeiltä tuotteita on saatu kuvaustarkoituksiin. Tuo valokynä kuvassa lienee aika tutun näköinen vähän kaikille... We Care Iconia oli ehkä omaan makuuni kirjassa vähän liikaakin, mutta onhan se kuitenkin sinänsä kotimaisuutensa (ja Marielan työhommien) takia ymmärrettävää.

Mitä varsinaisesti jäin kaipaamaan? No, itse asiassa jatko-osaa.

lauantai 25. kesäkuuta 2011

Nyt iltalukemisena


Tämä nuhruinen kirjavanhus on ilmestynyt vuonna 1976 (toinen painos). Harri Willamon Kosmetiikan kemia on tarkoitettu kosmetologien, kampaajien, kosmetiikkamyyjien ja muiden kauneudenhoitoalan ihmisten oppikirjaksi.

Peruskemiahan ei ihan noin nopeasti muutu, mutta pääasiassa tähän kirjaan suhtaudun vain viihdelukemisena. Muutama mieleenpainuva kohta kirjassa kyllä oli, seuraaviin väitteisiin en ollutkaan vielä törmännyt lainkaan:
- Vanhemman ihmisen iholla imeytymisaika voiteilla on huomattavasti suurempi.
- Kostutettu sarveiskerros läpäisee helpommin aineita kuin kuiva iho, ja voiteet täten imeytyvät paremmin kostealle iholle. Mututunteella sanoisin toisin - kuiva jalkapohja oikein imaisee kaiken kosteusvoiteen itseensä! Mutta onko se sittenkin vain ihon pintakerros, mikä tuntuu ottavan voiteen vastaan?

Loogiselta vaikuttavia väitteitä oli joitain, nämä voin uskoa helpostikin:
- Puristettaessa pigmenttihiukkaset tarttuvat yhteen, joten kivipuuteri ei levity yhtä hienojakoisesti kuin irtopuuteri. Saman olen huomannut käytännössä, mutta en ole koskaan sen kummemmin ajatellut asiaa - suosinut vaan irtopuuteria kivipuuterin sijaan, nyt kun olen hyvällä annostelijalla toimivia sellaisia löytänyt.
- Kuivahtaneen kynsilakan ohennusaineena tulisi käyttää samaa ainetta, kuin itse lakassa on ohentajana. Siksi olisi hyvä käyttää kunkin lakan valmistajan omaa ohennetta.

Useita tuttuja juttuja kirjassa oli tietysti mainittu: Silmänympärysvoide on periaatteessa samaa kamaa kuin kosteusvoiteet yleensä, mutta niissä on vältetty silmiä ärsyttäviä aineita. Kuivashampoosta ja sen toimintaperiaatteesta kerrottiin opuksessa myös, vaikka kuivashampoo vähän jäikin unholaan kai melkein vuosikymmeniksi ja teki comebackin vasta viimeisenä parina vuotena.

Aiemmin olin mieltänyt eteeriset öljyt luonnon omiksi öljyiksi, ei synteettisiksi. Tämä kirja opetti toisin. Eteerinen öljy on kirjan mukaan haihtuva öljy, ja hajusteissa käytetäänkin useimmiten synteettisiä eteerisiä öljyjä. Yritin googlettaa, mutta kyllä Wikipediankin mukaan eteeriset öljyt ovat suoraan luonnosta. Liekö kirjan kirjoittamisen jälkeen sanan merkitys muuttunut?

Ajat muuttuvat - tuskin nykyään saisi oppikirjassa käyttää enää tällaista tekstiä (sivulta 154): "Hiusten ulkonäkö, varsinkin paksuus ja läpileikkauksen muoto vaihtelee suuresti eri henkilöillä ja eri roduilla. Neekereillä hius on kihara ja läpileikkaus soikiomainen." Saisi Harri Willamo nyt kyllä rasistileiman, jos uudelleen yrittäisi samaa tarjota ammattikoululaisten kirjaan...

Ketään kemistejä sivistämään minua näissä asioissa?

tiistai 8. helmikuuta 2011

Riitta Vaara - Meikki itselle ja ammatiksi

Tällainen ilmestyi minulle luettavakseni. Mielenkiinnolla olen lukenut, ja luettavaa tässä riittää vieläkin. Riitta Vaaran kirja Meikki itselle ja ammatiksi on tarkoitettu myös opiskelukäyttöön, ja tässä setvitäänkin asioita perinpohjaisesti värioppien, ihon rakenteen, kasvojen muoto-opin, työasennon ja muun sellaisen kautta.

Sanoisin, että aika suolaisen hintansa takia kirja on ehkä liiankin perusteellinen sellaiselle, joka haluaa vain niitä perinteisiä varjostusvinkkejä - mutta taas oivallinen, jos perusasiat on nähty ja kuultu jo moneen kertaan mutta tiedon lisääminen kiinnostaa. Kirjassa ei käydä kosmetiikkaa niinkään raaka-aineiden kannalta läpi, vaan ennemminkin käytön ja tarkoituksen kannalta - siis ei kosmetiikkakirja, vaan meikkauskirja, kuten nimikin antaa ymmärtää.

Kirjan alussa on mielenkiintoinen johdatus kosmetiikan historiaan, tämä oli ehkä kirjan parasta antia minulle. Meikkauksen tekniikkaohjeita on runsaasti, kerrotaan kuvausmeikeistä ja asioista, joihin vain itseään meikkaava ei juuri törmääkään. Kirjassa on myös ikääntyvän ihon meikkauksesta, ongelmaihon meikkauksesta, häämeikistä, silmälasimeikistä...

Meikkaamisesta kiinnostuneen kannattaa kurkistaa, jos tällainen löytyisi kirjastosta, jollei itse halua kirjaan sijoittaa. Kotimaiset kirjat tietenkin ovat muutenkin kalliita, kun niillä on pienempi levikki kuin englanninkielisillä.

Kirjaa mukana on ollut tekemässä myös Riitan oppilas Tintti Alanko, jonka blogiin pääset tästä.

Ja niin, Nealla on arvonta, osallistumaan pääset tästä. Kivoja, ulkomaisia palkintoja!

lauantai 22. tammikuuta 2011

Paula Begoun: Don't Go to the Cosmetics Counter Without Me


Paula Begoun on kerännyt jo jonkin verran mainetta kosmetiikkablogien parissa, ja osa tietääkin, mistä on kyse: Don't Go to the Cosmetics Counter Without Me on opaskirja kosmetiikan ostamiseen. Kirjassa annetaan läjäpäin tuotekohtaisia arvioita, ja siksi tästä kirjasta kannattaakin olla mahdollisimman uusi painos (uusin on tämä kahdeksas). Nimihirviön sijaan käytän tässä postauksessa vain lyhyesti "Paula sanoo...", "Paulan mukaan..." jne. vaikka kirjakin on useamman kuin yhden ihmisen tuotosta.

Kirja sisältää johdanto-osan ja varsinaisen tuotearvio-osan. Tuotteet on arvioitu symbolein sekä sanallisesti, symbolit on selostettu kirjassa ja samassa on myös kerrottu arvostelukriteerit.

Tähän kirjaan on jokaisella lukijalla asenteensa. Tämän tyyppiset teokset saavat yleensä aikaan kasan kauhureaktioita: "Mitä?! Eikö mansikanmakuinen kääretorttu sisälläkään aitoa mansikkaa?" (vrt. Totuus Lautasella ja siitä syntynyt kohu sekä muut vastaavat ravinto-kohukirjat). Osa Paulan tietoiskuista on itsestäänselvyyksiä vähänkään järkeville kuluttajille - mutta näin ei ole aina. Kuluttajan typeryyttä ei voi koskaan aliarvioida. Joku ihan oikeasti uskoo kaikki mainoskikat. Joku ei haista mitään palaneen käryä, kun tuote ei olekaan nimeltään mansikkakeittoa, vaan mansikanmakuista keittoa.

Osa Paulan tietoiskuista tulee itselleni aivan uutena tietona, esimerkiksi Paulan mukaan SPF 15 tuotteen kyljessä ei tarkoitakaan välttämättä minkäänlaista riittävää suojaa - ainakaan Paulan selvitystyön pohjana olevien tutkimusten mukaan. Osasta väitteitä joudun sanomaan, että en tiedä, onko väite oikeassa - jos Paula toteaa, ettei ole löytänyt yhtään tutkimusta, joka varmasti todistaisi kosmetiikkateollisuuden väitteen raaka-aineesta tai raaka-ainekombinaatiosta, se ei silti tarkoita, etteikö näin voisi olla. Se, ettei todisteita ole, ei ole sama asia kuin että väite olisi varmasti epätosi. Tämän syvällisemmin en jaksa pureutua kirjan tieteelliseen pohjaan, koska minä otan kosmetiikan harrastuksen kannalta, en niin vakavasti. Joka tapauksessa on hyvä tietää, että asiasta X on ollut erimielistä spekulaatiota. En kyllä yhtyisi Paulan näkemykseen siitä, että meikkifirmoja ei saa rakastaa, niihin ei pidä suhtautua tunteella vaan kylmällä järjellä. Relatkaa vähän!

Kirjaan tarttuvan ei ole syytä ryhtyä hysteerisenä heittämään kaikkea kosmetiikkaansa pois. Jos minä heittäisin pois kaikki sellaiset tuotteeni, joille Paula antaa suruhymiön, ei minulle jäisi juuri mitään jäljelle. Kriteerit ovat nimittäin niin tiukat, että vain harvat tuotteet saavat hymynaamoja, suurin osa tuotteista saa suruhymiöitä ja viivasuisia ei-hyvä-muttei-haitallinen-hymiöitä. Erityisen tiukka Paula on mahdollisesta ihoärsytyksestä. Kaikki vähänkään kenelläkään ihoa mahdollisesti ärsyttävää on bannilistalla. Siksi tämä opas olisi itse asiassa loistava herkkäihoiselle - Paula kun tyrmää suuren osan herkkäihoisille tarkotetuistakin tuotteista ihoa todellisuudessa mahdollisesti ärsyttävinä. Meikkipuolella arvostelu on väljempää, parempia arvosanoja on helpompi saada, mutta toisaalta taas kriteerit sillä puolella ovat monin tavoin mielestäni vajavaiset, kun minulle lieviä pettymyksiä aiheuttaneet tuotteet arvostellaan yhtä toimiviksi käytännössä kuin suuret suosikkituotteeni. Meikkipuoli on ehkä niin subjektiivinen asia, että tarvitset ison kasan arvioita kanssaihmisiltä, ja olet silti eri mieltä.

Ilmeisesti ihoni ei ole kovin herkkä. Yksi kosmetologi sanoi toista, mutta toinen toista. Oma tulkintani on aina ollut, ettei se herkkä ole. Käytänhän kuitenkin (joskin nykyään epäsäännöllisesti) sitä pahamaineista Cliniquen Clarifying Lotion 2:ta, joka kylvää kauhua ympäri maan, kun se vähintäänkin tuhoaa ihosi lopullisesti jollei jo aiheuta syöpää tai tapa välittömästi (mutta joka kuitenkin säilyy vuosikymmenet myynnissä, koska se toimii). Itse en omalla kohdallani ainakaan tule jatkossakaan siirtymään mihinkään pumpulikosmetiikkaan Paulan ohjeiden mukaisesti kieltäytyen kaikista hajusteista sun muista, ei se olisi enää hauskaa. Asenteeni koko kosmetiikkateollisuutta kohtaan on sinänsä kevyen leppoisa, että harrastusmielessä tykkään kokeilla, läträtä purkeilla, ostaa välillä hutiostoksia, löytää omia suosikkeja... Mansikanmakuista torttua saa ostaa, jos siitä tykkää, vaikka tietäisikin, ettei siinä ole aitoa mansikkaa, mutta se on muuten jotenkin ostamisen arvoista.

Tiedostan myös maksavani brändistä - koska hinta ja laatu kuitenkaan eivät aina korreloi - mutta mitä sitten? Ikuinen vertauskuvani hienoista alusvaatteista, jotka eivät kenellekään näy mutta jotka saavat olosi tuntumaan sisäisesti hieman paremmaksi on paikallaan tässäkin. Paula kritisoi kovasti myös selekosmetiikan ylihinnoittelua, mutta minä sanoisin, että brändistä saa veloittaa. Markkinatalous nyt vaan toimii näin, kukin silti ostakoon mitä haluaa. Paulan kirjasta saa kyllä loistavan säästöoppaankin: esimerkiksi Armanin huulipuna kehutaan loistavaksi, mutta samaan arvioon lisätään myös, että vastaavan saa kyllä Lorkulta ja Max Factoriltakin.



Muutamia esimerkkejä tuotearvioista poimin tähänkin, minulle tutuista sarjoista ja tässäkin blogissa vilahdelleista.

Dermalogican ihonhoito tyrmätään lähes kokonaan ihoa ärsyttävänä, kuten myös The Body Shopin ihonhoito, iso osa Cliniquesta (ihon varsinainen puhdistus), joka kuitenkin on kohtuullisen hyvin siedetty sarja. Lush saa myös lähes pelkkiä surunaamoja - vain kaksi tuotteista saa viivahymiön. Tyrmätään siis aivan lyttyyn, Lushissa ei ole Paulan mukaan mitään muuta hyvää kuin raaka-ainelistojen ilmoittaminen mainoslehdessä. Elisabeth Ardenin klassikko 8 Hour Cream variaatioineen tyrmätään yliarvostettuna vaseliinina. Minulla toimii kyllä hyvin, ja iho on voinut hyvin sitä päivävoiteena käyttäessäkin.

Entinen suosikkimeikkivoiteeni Lancômen Color Ideal on kirjan mukaan erinomainen, mutta minusta käytössä täysin vastaava sen korvannut Teint Miracle on beautypedia.comin (lisää arvioita kirjan lisäksi löytyy sieltä) mukaan vältettävien listalla, surunaamalla varustettuna - koska siinä on alkoholia eikä kunnollista aurinkosuojaa, toisin kuin edeltäjässään. Teint Miraclessa kyllä komeasti seisoo kyljessä SPF 15. Tämä oli hauska tietää, vaikken itse asiassa edes edellytä meikkivoiteeltani suojakerrointa.

Lancômen La Base Pro on tuote, jota ilman en voi elää. Kirjassa: "you're simply not getting your money's worth."

Olemme me jostain samaa mieltäkin:

Lancômen ylivoimaisen hyvät ripsivärit kyllä saavat hymynaamoja Paulaltakin. Samoin MUFE:n ja MAC:in luomivärit (molemmat merkit saavat ihan kivasti hyviä arvosteluja muistakin tuotteista). Jotain hyvää löytyy Cliniquen ihonhoidostakin, kuten Redness Relief -sarja ja Take the Day Off Cleansing Balm. Lempikuorintani Chanelilta on myös hymiöllä, samoin YSL:n Touche Eclat -valokynä ja UDEPP.

Lempirajauskynäni Lancôme Le Crayon Kohl saa vain viivahymiön: ainoana puutteena tosin mainitaan se, että kynä pitää teroittaa. Paulan kirja suosii automaattikyniä, minä teroitettavia. Saman asian Paula toistaa myös Diorin Sourcils Poudre -kulmakynästä: hyvä muuten, mutta teroitettava.

Yhteneväisesti Paulan kanssa jätän suosiolla jatkossa hyllyyn Urban Decayn Big Fatty Colored Mascaran ja Clarinsin silmänrajauskynät ja Beauty Flash Balmin. Paula taas suositteli Maybellinen Colossal Volum'ia, minusta se oli huono Lancômen tapaiseen tottuneena.



Halpojen ja hyvien tuotteiden etsijöiden onneksi kirjassa on arvioita myös esim. Avonista, Rimmelistä, NYX:istä, ELF:istä, Maybellinestä (todella yllättävän paljon hymynaamoja) ja Lorkusta, muutamia mainitakseni.



Kaikenkaikkiaan suosittelen siis jos vaikka minkälaisille ihmisille:
- Niille, jotka sensaatiohakuisesti haluavat paljastaa kaikki kohdat, missä kuluttajaa mahdollisesti saatetaan viilata linssiin
- Herkkäihoisille tai muuten ongelmaihosta kärsiville tuotteiden valikoimiseen
- Ostosvinkkeinä hyvien tuotteiden etsijöille
- Niille, jotka haluavat tietää ylipäätään lisää kosmetiikan vaikuttavista aineista tai lukea tuotteesta enemmän kuin mitä siitä kyljestä irti saa
- Nippelitiedon kartuttamiseen

Itse tulen varmasti palaamaan tämän kirjan ääreen vielä useasti, erityisesti ostaessani sikaa säkissä eli merkkejä, joita ei Suomessa myydä, sekä etsiessäni uusia kokeiltavia sellaisissa tuotetyypeissä, joissa sitä lempparia ei ole vielä löytynyt.

Muistakaa kuitenkin: ottakaa iisisti tämän kirjan kanssa. Ei tarvitse jeesustella täydellisen ihonhoidon kanssa - et ole huono ihminen, jos käytät ehkä mahdollisesti ihoasi ärsyttävää (tai jonkun ihoa ärsyttävää) tuotetta, yhtään sen enempää kuin et ole huono ihminen syödessäsi korvapuustin, vaikka tiedät, ettei se terveellistä olekaan. Älä aseta tätä itsellesi Raamatuksi, hulluksihan siinä tulisi. Kirjassa on silti keskeinen teema ja tärkeä asia tiedostaa: ihonsa liiallinen ärsyttäminen ei ole hyväksi.

Ja että oli muuten ihan surkea idea kirjoittaa ajatuksenvirtana ja yrittää jälkeenpäin kyhäillä väliotsikoita boldaamalla tekstinpätkiä, kuten nyt tein. Onneksi olkoon, jos luit loppuun asti, ja anteeksi. :)