Näytetään tekstit, joissa on tunniste kissat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kissat. Näytä kaikki tekstit

torstai 30. huhtikuuta 2015

Neonväristä vappua!

IMG_0697

Maybellinen Baby Lips -huulivoiteet tuskin ovat jääneet keneltäkään viime vuonna huomaamatta. Lapsenomaisen pakkaustyyliin ihastuivat ihmiset pikkutytöistä mummoihin, toisaalta moni pettyi hypetykseen: eivät ne ole sen ihmeempää kuin erinomaisesti brändättyjä huulirasvoja. Välissä ilmestyi myös Dr. Rescue -sarjaan kuuluva kolmikko, joita en ole testannut, sekä nyt uusimpina nämä viisi Baby Lips Electro -sävyä. No näissä on jo jotain erikoisempaa! Olin ensin hieman notta blah, kun sain yllätyspaketin postissa - taas näitä, edellisistäkin on vielä kaikki paitsi yksi jäljellä - mutta sitten huomasin, että nämä ovat kaikki sävytettyjä. Eikä siis mitään perusvärejä, vaan neonvärejä, rohkeampia. Myös pakkauksen ulkoasu mustapohjaisena on paljon kivempi, vaikka vieläkin vähän vierastan tuota ala-astemaista logoa.

IMG_0668

Baby Lipsit maksavat noin 3,90 euroa ja sävyt ovat jo saatavilla. Piti ilmestyä toukokuussa 2015, mutta kuten Baby Lipsien ensimmäisen lanseerauksenkin aikaan, näitä oli kaupoista kuulemma haalittu lehdistötiedotteen päivämäärää ennen.

IMG_0686

Minun suosikkini olivat nämä kolme, erityisesti shokkipinkki ja violetti. Vaikka huulivoiteet ovat neonvärisiä, huulille jäävä väri on mielestäni kuitenkin loppujen lopuksi aika hento - tai sitten omat huuleni ovat tummat. En nimittäin millään saa tuollaista jälkeä kuin vaikka Minnalla. Tai sitten kuvat on otettu jossain valaistuksessa, jota minulla ei kotona ole. Vaikka menisin ulos kylmään valoon, lopputulos on ihan sellainen aavistus sävyä. Minulle tuo on ihan fine, en nyt kuitenkaan ehkä välttämättä lähtisi ulos arkena niin räväkässä violetissa, kuin mitä tuo violetti puikossa on. :)

Violetti on nimeltään Berry Bomb. Sen revin auki ennen kuvien ottamista heti paketin saatuani, halusin testata heti. Erinomainen marjaisa tuoksu. Neonpinkki Pink Shock tuoksuu niin ikään hyvältä ja karkkisen makealta ja sävy on mukava kylmistä sävyistä pitävälle ihmiselle, kuten minulle. Punainen Strike A Rose on tuoksultaan kirpeä, juuri sellainen kirpeä sokeripäällysteinen karkki. Sävy on minulle hieman liian oranssi puikossa, mutta se on huulillani pinkimpi. Neonoranssi Oh Orange on tuoksultaan aivan selkeä appelsiini, ihanan voimakas, mutta sävy ei ole minua. Jää kotikäyttöön - on näissä kuitenkin sen verran sävyä, että ihan noin oranssina en halua liikkua ulkona. Ei sovi vaatteisiini eikä sävymaailmaani. Neonkeltainen Fierce N Tangy näyttää hurjalta puikossa, mutta ei huulilla. Tuoksuu sitruksiselle, sellaiselle vohvelikeksien sitruunatäytteelle. Huulilla sävyä ei kyllä näy juuri nimeksikään, aivan hitusen löytää etsimällä.

Baby Lips Electroille luvataan 8 tunnin kosteutusteho. Ihan noin pitkään kosteutettu tunne ei minulla säily, aamulla ei todellakaan ole mitään jäljellä jos nukkumaan mennessä laitan. Kolmisen tuntia nämä kestävät minun mielestäni, mutta toisaalta lipittelen epäterveellisesti limua ja höyrytän sähkötupakkaa tuona aikana. Tuntuma on silti huulilla hyvä, mukavan liukuva. Ei liian labellomainen, öljyisempi. Meikäläisen kaltaiselle ihmiselle huulirasvan aito 8 tunnin pysyvyys olisi jo vähän turhankin tuhtia ja vain yökäyttöön sopivaa.


Niin, hyvää vappua kaikille! Minä vietän oman vappuaattoni maksellen laskuja, käyden kynsistudiossa, nukkuen ja lopulta töissä. Blogin kuvat ovat toistaiseksi vähän hankalia ottaa, sillä menossa on eilisyönä aloitettu uudelleensisustusprojekti ja ikkunalauta on täynnä tavaraa, joka on roudattu pois uusien kalusteiden tieltä. Ensimmäisenä tietty se tärkein, kaksi ihmistä tarvitsee aika paljon tilaa tietokoneille. Eikä tämä uusi dataustila edes oikeasti riitä meille kahdelle. No, sillä mennään mitä on. Pikkuhiljaa tuodaan tavaroita, poikaystävän nurkka on tällä hetkellä varustettu vain baarijakkaralla, kun tuoli on vielä hakematta.

Tästä lähdettiin keskiviikkoiltana ennen töihin menoani. Minä hoidin romujeni tyhjentämisen hyllystä, kotiin jäänyt poikaystävä sai purkaa tuon osiin ja kasata uudet pöydät. Pahoittelen kuvanlaatua, siinä ei paljoa räpsitty mitään kun oli kiire napata kuva ennen Ikea-lastin saapumista ja töihin lähtöä:

IMG_0650

Sisu ja Anis tarkistivat, että kaikki tavarat tuli tyhjennettyä. Lähes jokaisella hyllyllä piti käydä. Jos ne päättäisivät, kirjahylly olisi jätetty tuollaisena tuohon. Tältä näytti aamuviideltä keskiviikon ja torstain välisenä yönä, kun pääsin töistä ja olin saanut muutaman tavaran itsekin aseteltua työpöydälleni:

IMG_0657

Vielä on pelkässä datauskeskuksessa paljon tehtävänä, saatikka sitten muussa asunnossa... Vanha kirjahyllyni sai lähteä, koska siihen ei mahdu 50 tuuman televisio. En ole vielä täysin ymmärtänyt, miksi meillä pitää olla 50 tuuman televisio, mutta kaipa minä sitä joskus opin rakastamaan. ;D


Baby Lipsit saatu blogiin testiin.

sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

Niin hyvä vartalovoide, että annan sen pois

IMG_7580

Ostin edullisessa setissä Bernerin ystävämyynnistä kokeiluun Clarinsin Moisture-Rich Body Lotionin. Sen kokeilemiseen riitti kerta. Se imeytyy erinomaisesti, kosteuttaa tehokkaasti. Se kosteuttaa jopa enemmän kuin tarvitsisin, minulla ei ole kuiva iho. Miinuspuolena sanottakoon, että tässä ei ole mitään jännää. Tuote on erinomainen, mutta ei tuoksu millekään erityisen jännälle tai kivalle, vaan ihan sille, mille ajattelinkin. Pakkaus ei ole mitenkään erityinen, perus-Clarins. Mutta kun tuote on näin hyvä, se pitää ehdottomasti antaa käyttöön sellaiselle, joka sitä arvostaa varmasti enemmän - äidilleni. Äiti on kuivaihoinen vartaloltaan, tykkää selektiivisistä tuotteista ja erityisen paljon varmasti arvostaa sitä, että Clarins imeytyi erinomaisesti jättäen silti todella kosteutetun tunteen. Hän arvostaa tätä enemmän kuin minä, siispä jatkan jännempien ja pienempien purkkien kanssa ja annan tämän erinomaisuuden lahjaksi. Äiti kuluttaa vartalovoiteita litratolkulla, arviolta noin 15 kertaa sen verran kuin minä. Tosin olen tänä kesänä kunnostautunut vartaloni rasvaamisessa, siitä lisää ihan tuossa tuota pikaa blogissa.

Behind the scenes:

IMG_7583
Tätä tämä aina on. Nosta kissa pois, nosta kissa pois uudestaan, toista, toista.

IMG_7596
Mitä? Minä syyllinen? Ja mitä annat pois? Minut?

torstai 15. toukokuuta 2014

Kuvausassistenttien kuulumisia

Hieman vajaa neljä viikkoa on kulunut siitä, kun hain Sisu-kissalleni egyptinmau-vauvan kaveriksi. Alku oli vähän jännittävää, mutta tässä mennään nyt:


Sisu ja Anis tulevat toimeen nyt oikein hyvin. Joka päivä kyllä painitaan, mutta paini on enemmänkin leikkimielistä ja harvemmin menee tappelemisen puolelle. Molemmat käyvät häiriköimässä toista: Sisu yrittää yhä tehdä kissavauvoja Aniksen kanssa, Anis taas vaanii välillä vaikkapa Sisun heiluvaa häntää ja nappaa kiinni. Silti pussaillaan myös ja pestään toista.


Sisun häiriökäyttäytyminen minua kohtaan on loppunut tyystin. Aiemmin Sisu haki selvästi huomiota nappaamalla kiinni ja välillä hyökkäilemällä päälle, vesisuihkepulloa täytyi käyttää usein. Nyt Sisulla on muuta ajateltavaa, kissoista on selvästi seuraa toisilleen ja ratkaisuni ottaa toinen kissa näyttää olleen erittäin fiksu teko.



Kahden kissan kanssa nukkuminen on välillä haastavaa. Totta kai ne molemmat vievät mun peittoni.


Anis on kasvanut hurjasti, mutta niin on Sisukin hieman tukevoitunut. Sisu kun tietysti syö Aniksen ruokia ja kasvavan Aniksen ehdoilla mennään - penturaksuja ja penturuokaa. Karvakaverit syövät yleensä samalta lautaselta, samaan aikaan. Kummankin lempiruuat ovat samoja, eli ei oikein ole toivoakaan, että antaisin Sisulle jotain toista ruokaa toiselle lautaselle ja toivoisin, ettei se mene syömään Aniksen penturuokia.

Kuvausassistentteina kissoista on kyllä vähän enemmän haittaa kuin hyötyä:


Anis on osoittanut rakkautta kaikkiin pahveihin, papereihin ja tietysti myös kuvaustaustapaperiini...


...mutta kun katsoo tätä ilmettä, eihän sille voi olla vihainen.


Kaikki ikkunalaudalla kuvattava on nuuhkittava. Tässä äitienpäivälahja äidilleni.


Anis jätti sen lopulta rauhaan, koska nosturi pihalla oli kiinnostavampi, mutta sitten tuli toinen nuuskija:


Ota tässä nyt sitten kuvia yhtään mistään. Kaiken lisäksi, kun sain kuvat napattua, havaitsin, että äitienpäivälahjan pahvilaatikolle oli ehtinyt käydä jo näin:


Nuo ovat aivan varmasti Aniksen tekosia, vaikken tilannetta ehtinyt näkemäänkään, mutta Sisukin on erittäin taitava kuvaushäirikkö yhä edelleen.


Sisun mielestä etukäpälällä on hyvä pitää purkkeja paikallaan. Nehän voisivat vaikka liikkua huonoon asentoon itsestään muuten.


Vaikka Anis onkin rotukissa, tässä talossa molemmat ovat yhtä rakkaita. Aniksella on hienot paperit, Sisulla ei. Sisu syntyi navetassa ja oli villikissa pentuna, mutta paperittomuudesta huolimatta Sisulla on erityisiä kohteliaita piirteitä - se esimerkiksi osaa pysyä pois näppäimistöltä. Aniksen kanssa tietokone on laitettava kiinni, koska poistuessani koneelta siihen yritetään syöttää kaikkia mahdollisia salasanoja, Caps Lock laitetaan päälle, langaton verkkoyhteys sammutetaan ja pahimmassa tapauksessa koko helkutin kone sammutetaan puolestani. "Is made of warm!" sanoi poikaystävä. Se ymmärtää selvästi Anista. Onhan se niinkin. Ei se ole Aniksen vika, että läppärin näppäimistö on lämmin.


Sisu ja Anis lähettävät terveisiä kaikille lukijoille! Tämä ei ole muuttumassa kissablogiksi, mutta kun ne kaikkiin kuviin tunkevat, pakkohan niille on antaa palstatilaa.

sunnuntai 27. huhtikuuta 2014

Zoya Pixie Dust Vega ja uusi kuvausassistentti


Tässä on Zoyan kevään uutuuslakka Pixie Dust -koostumuksella, sävynimeltään Vega. Taustalla on uusi kuvausassistentti, rodultaan egyptinmau, nimeltään FI* Chai-lai Jawharah Aqakuktuq, tuttavallisemmin Anis. Anis halusi samaan postaukseen Vegan kanssa, joten saamansa pitää.


Egyptinmaulla on rodulle ominaisesti huolestunut ilme. Se ei ole huolestunut kynsilakasta. Kynsilakka oli Aniksen mielestä itse asiassa oikein kiva:


Mutta hetkeksi siihen kynsilakkaan. Vega on siis hiekkalakka. Aiempiin Pixie Dusteihin verrattuna tässä on isommat glitterhileet ja ne ovat hologrammisia. Lakka on siis tekstuurisempi kuin aiemmat, karkeampi toisin sanoen.



Vega kynsillä auringonvalossa. Koska koostumus on aika paksua suurten hileiden vuoksi, suosittelen levittämään ennemmin kolme ohutta kerrosta tasaisemman lopputuloksen saamiseksi. Itselläni on kuvassa kaksi paksua kerrosta. Kuva ei tietenkään anna taas kimallukselle täyttä oikeutta, kuten ei hiekkalakoissa koskaan.


Maahantuojan sivuilta löytyvät Suomen jälleenmyyntipaikat. Suoraan maahantuojaltakin ostaminen onnistuu laittamalla mailia osoitteeseen info@nailcity.fi, lakkojen kappalehinta on 15,50 euroa. Laajat valikoimat niin vanhaa kuin tuoreempaakin Zoyaa löytyy Pretty Nailsiltä Espoosta ja ainakin Helsingin Ruoholahteen Calytte-kauneushoitolaan tulevat myös aina kaikki uusimmat kokoelmat heti Suomeen saavuttuaan.


Mutta siihen kissa-asiaan! Kuten jo aiemmin kerroin, hankin Sisulle kaverin. Anis tuli taloon pääsiäislauantaina. Ihan kohtuullisen hyvin on mennyt. Molemminpuolista härnäystä on ilmassa, leikattu Sisu-kolli yrittää välillä tehdä kissavauvoja Aniksen kanssa ja Anis taas yrittää imeä Sisun nännejä. Välillä mennään takaa-ajoa, välillä muristaan, välillä painitaan, mutta toisaalta välillä myös putsataan toista nuolemalla. Kyllä näistä vielä kaverit tulee. Sisu on rauhoitunut huomattavasti minun suhteeni - se ei enää kerjää koko ajan huomiota minulta, vaan ennemminkin minun täytyy kerjätä huomiota Sisulta, jos haluan sen huomaavan muutakin kuin pennun.

Sitten kuvatulvaa!




Niin huolestunut!

Sisu Paksuhäntä ekana iltana

Omituinen, jännä otus nukkuu raapimapuussa!


Kynsilakka saatu testiin blogin kautta. Kissa ostettu itse. Maksoi tonnin, mutta arvoltaan on korvaamaton.