Näytetään tekstit, joissa on tunniste kulmat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kulmat. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 22. heinäkuuta 2015

The Power of Makeup - nosto maaliskuulta

En ole aiemmin nostanut esiin vanhoja postauksia uudelleenjulkaisemalla niitä, mutta nyt kun vähän joka toisessa blogissa tämä vain kasvojen toisen puolen meikkaamisen haaste kiertää, nostetaanpa tästä sellaisenaan maaliskuinen juttuni siitä, mitä meikkaaminen minulle on. Tämä juttu oli aikanaan blogissani vähän monimuotoisena tuote-esittely/kauneuspohdintakombinaationa, mutta se näyttää vastaavan aika pitkälti haastetta. Siispä, kerran vielä, puolinaamameikki.

IMG_9087

Pohdin aika ajoin suhdettani meikkaamiseen. Se on muuttunut vuosi vuodelta ja muuttuu yhä, iän muuttuessa, ihon muuttuessa ja itsetunnon muuttuessa. Nykyään se on - hauskanpidon lisäksi - noita kumpaakin otsikossa mainittua, sekä toisaalta myös häivyttämistä ja uuden luomista.

Yllä oleva kuva ei ole leikattu kahdesta palasta vaan olen meikannut vain toisen puolen, puhdistanut toisen. Ihossani ei tuon kuvan mukaan hirveämmin nyt peitettävää ole, mutta tarkemmasta kuvasta huomaisi, että nenänpielet punottavat hieman ja sävy on muutenkin epätasainen.

Pienimmillään meikkaus voisi minulla olla tällaista virheiden korjaamista:

Blogi 22 vuosi 20151
Älkää hämääntykö sävyerosta, johtuu kameran automatiikasta. Räpsin kuvat automatiikalla pimeässä. Varsinainen pointti kuvassa, ihohuokosten häivyttäminen ja kiillon poistaminen. Kyseessä ei edes ole itse asiassa meikkituote, vaan Samparin Cosmakeup-sarja.

IMG_9091

Sain nämä testiin jo silloin, kun sarja lanseerattiin Viking Linen laivoilla, mutta ei ole tullut aiemmin kirjoitettua. Tähän postaukseen ne sopivat hyvin. Cosmakeup-sarjan tarkoitus on olla tuotteita meikittömiin päiviin, jotain ihonhoidon ja meikin väliltä. Sellaista sinun ihosi mutta parempi -settiä. Glamour Shot Universal Transparent Foundation lupaa tuoda iholle mattapinnan, tasoittaa ihohuokosia ja vähentää punoitusta. Allekirjoitan kaksi ensimmäistä, ihon sävyä se ei mielestäni tasoita ainakaan merkittävästi. Transparent Mattifying Concealer taas on sama, mutta peitevoideversiona, tarkoitettu siis ihon ongelmakohdille (eli yleensä T-alueelle). En oikeastaan käytännössä näe eroa näiden välillä omalla ihollani, valitsisin siksi tuon kätevämpään pumppupulloon pakatun 30 ml:n meikkivoiteen 15 ml:n peitevoiteen sijaan, jos hinnalla ei olisi väliä. Jos taas haluaa vaan pienemmän määrän ja se riittää, onhan 29 euron peitevoide tietty vähemmän lompakkoa kirpaiseva kuin 45 euron meikkivoide, vaikka litrahinta on ensin mainitussa edullisempi. Tämä muuten on tuote, jonka minä lanseeraisin myös miehille. Voisin uskoa tämän kiinnostavan värillisiä meikkivoiteita enemmän. Tuotteen ongelma on kuitenkin se, että en varsinaisesti näe, mikä tässä on ero mattapintaisiin meikinpohjustusvoiteisiin, paitsi hoitavat ainesosat. Lopputulos on mielestäni hyvin samankaltainen. Hoitavuudenhan saa meikkituotteisiin laittamalla alle sen kosteusvoiteen. Rehellisyyden nimissä sanottakoon tätä hieman turhakkeeksi naisilla, mutta, jos joku tällaista pientä korjausta tarvitsee, mikäs siinä. Itse en ole oikein löytänyt käyttöä, samassa ajassa levitän jonkun nopean meikkipohjankin.

Noin pieneen korjailuun en tosiaan lähde meikatessani, tuossa kuvassani minulla on Oriflamen IlluSkin -meikkivoide sävyssä Light Ivory, Make Up Foreverin High Definition -irtopuuteri, Narsin poskipuna sävyssä Orgasm sekä aavistus varjostusta Bobby Brownin Blonde-luomivärillä, jota en kyllä kuvasta erota. Meikkipohja on minulle ensisijaisesti virheiden peittämistä ja häivyttämistä, omien puutteideni korjailua. Jos olisin taitavampi ja viitseliäämpi, muokkaisin kasvojeni muotoa varjostuksin ja korostuksin, mutta niitä en ole vieläkään oppinut. Nykyään iholleni riittää aika kevyt ja kuulas meikkipohja, aiemmin tarvittiin paksumpaa ihon työntäessä epäpuhtauksia enemmän.

Blogi 22 vuosi 20152

Silmämeikissä pääpointti on korostamisessa, mutta tässä tulee sotkettua eri tyylejä. Virheiden peittämistä se ei ole, tosin aavistuksen korjailen silmieni ja kulmieni epäsymmetrisyyttä. Tämä kuvan meikki on perusmeikkini tyyli, olivat värit mitkä tahansa.

Kulmieni muotoon tai paksuuteen en juuri koske, annan sen olla juuri sellainen kuin se on. Korostan toki sitä, terävöitän kulmakarvojen kulmaa siinä kohdassa, mihin se luonnostaan tulee. Sävy on minulla entuudestaan tumma, joten arkena en välttämättä tee niille mitään, jos minulla on pelkkä ripsiväri. 99 % meikeistäni teen Diorin Diorcils Poudre -kulmakynällä, se taas tässäkin käytössä.

Luomivärin painopiste on minulla ulkonurkassa. Tämä on vähän väärä tapa minulle, sillä oikeasti haluaisin, että silmäni eivät ainakaan olisi kauempana toisistaan ja painopiste ulkonurkassa tekee juuri sitä. Tässä kohtaankin sen, että tykkään meikata johonkin tiettyyn tyyliin myös ihan siksi, että tykkään siitä tyylistä - vaikkei se välttämättä olisi minulle paras. Voimakkaampi 3D-meikkaus olisi ehkä parempi, siis niin, että varjostus on paksu sekä luomen sisä- että ulkonurkassa, mutta en vaan millään saa rohkeutta tehdä sitä tyyliä voimakkaasti. Olen yrittänyt siirtää painopistettä yhä lähemmäksi sisänurkkaa, tuoden varjostuksen entistä voimakkaampana sisänurkkaan, mutta kunnon 3D-varjostuksen hyväksymiseen menee vielä kauan.

Alaluomen sisärajaus vaalealla (minulla IsaDoran kajal sävyssä Blonde) sekä suurentaa silmää että avaa katsetta. En koe, että silmäni olisivat liian pienet, minusta minulle käy tummakin sisärajaus ihan hyvin. Kuitenkin, tämäkin on ihan passeli, olen tottunut. Aiemmin kartoin tätä juuri siksi, etten kokenut tarvetta suurentaa silmiäni. Kokeiltuani totuin ja aloin pitämään kokonaiskuvasta sitten kuitenkin. Yleensä siis näemmä korostan silmän kokoa vähän tahtomattani sen sijaan, että yrittäisin tietoisesti saada niistä suuremman näköiset.

Ripset ovat minulla niitä asioita, mistä olen ylpeä. Saan hyvin helposti lähes millä vaan ripsivärillä niistä näyttävät, mikään ripsiväri ei varise, ei tarvitse taivuttaa ripsiä. Niitä korostan mielelläni - tai pikemminkin, ylikorostan. Tässä ripsillä Lancômen Grandiôse.

Luomivärin valinta ei minulla todellakaan aina noudata sitä, mikä korostaisi vihreitä silmiä. Tässä meikissä se tosin niin tekee ja aika usein muutenkin, koska violetista tykkään. Valitsen kyllä luomivärini ihan sen perusteella, mikä väri on mielestäni kiva.

IMG_9101

Tässä meikissä luomiväreinä Masters Colorsin duopaletti sävyssä 33, kulmaluulla Lorkun Golden Beige ja rajauksena Jane Iredalen geelirajaus sävyssä Purple. Masters Colors ja Jane Iredale saatu blogin kautta.

Blogi 22 vuosi 20153

Huulteni amorinkaaren muodon pidän aika sellaisenaan. Korjaisin mielelläni ylähuulta ylirajaamalla sen hieman suuremmaksi, mutta toisaalta ylirajaus huulissa näkyy mielestäni vähän liikaa enkä halua, että huulistani suoraan näkee, että muotoa on radikaalisti korjailtu meikillä. Lisäksi huulipunan kuluessa päivän mittaan ylirajaus näkyy vielä ärsyttävämmin. Alahuulen rajaan vähän pienemmäksi kuin mitä se on. Tässä kuvassa ei nyt itse asiassa tullut tehtyä kovin paljoa niin, mutta yleensä rajaan hitusen vielä alahuulta pienemmäksi tasapainottaakseni sitä ylähuulen kanssa. En halua suurempia huulia, pienemmätkin kävisivät, mutta tuosta epätasapainosta en pidä ja sitä haluaisin fiksailla. Olen muuten saanut blogissa kommentin joskus siitä, että rajaan alahuuleni "väärin." No, ei se kyllä väärin ole. Niin kuin ei olisi ylähuulen ylirajaaminenkaan. Mutta näin minä sen kuitenkin kompromissina teen. Huulilla tässä Chanelin Rouge Coco sävyssä Gabrielle. Voisi taas muistaa huulirasvan käytön...

Jos valitsen, kumman teen, näyttävämmän silmämeikin vaiko huulet, valitsen aina silmämeikin. Viime aikoina on tullut asiaan poikkeus: töihin mennessä en ole ehtinyt laittamaan kuin meikkipohjan ja ripsiväriä, mutta olen siti halunnut jotain vähän lisää. Huulikiiltoja ja kevyitä punia on mennyt paljon enemmän kuin ennen.

Niin mikä se meikkaamisen tarkoitus minulle on? Kaikkea tuota. Piilotan ja häivytän virheitä tai asioita, joista en pidä, korostan puolia, joista pidän, sekä meikkaan ihan meikkaamisen itsensä takia. Kivojen luomivärien, hauskan väristen rajausten, nättien punien takia. Minä nyt vaan näytän paremmalta meikissä kuin ilman, ja monesti itsetunto tarvitsee sen, että sille antaa vähän lisäbuustia.

Miksi te meikkaatte?


Jane Iredale, Masters Colors sekä Samparin tuotteet saatu blogiin testiin.

maanantai 22. kesäkuuta 2015

Kevyt arkimeikki kokonaan Dr. Hauschkalla

Kävin toukokuussa Annalassa bloggaajille järjestetyssä tapahtumassa, jossa oli esillä koko Dr. Hauschkan valikoima. Vuonna 1967 Dr. Hauschka julkaisi ensimmäiset tuotteensa - ruusuvoiteen, puhdistusvoiteen ja puhdistusmaidon sekä kasvoveden. 80-luvulla sarja tuli Suomeen. Päivämme oli mukava, teimme erilaisia rastitehtäviä ja söimme kasvisruokaa. Aloitimme kasvojen puhdistuksella ja kosteutuksella, kävimme hemmottelemassa käsiä ja jalkoja, tutustuimme koko ihonhoidon sarjaan ja lopuksi vielä pääsimme kokeilemaan meikkejä itse. Hauschkan ihonhoito on tuttua, mutta meikit olivat minulle vieraita, ja tuo oli reissun paras anti: yllätyin erityisesti silmämeikkien laadusta, vaikken niiltä kovin paljoa odottanut. Kerta toisensa jälkeen olen pettynyt luonnonkosmetiikan meikkeihin, mutta näissä oli ihan oikeasti potentiaalia. Kun minulta kysyttiin, kiinnostaisiko testata jotain kotioloissakin, vastaus oli selvä - silmämeikit. Uusi meikkipohja ei oikein sytyttänyt, en saanut sitä levittymään nätisti. Usittu meikkivoidekoostumus liittyy itse asiassa salvian määrään vanhassa reseptissä. Se luokiteltaisiin jatkossa lääkeaineeksi salvian määrän perusteella, joten koostumusta oli pakko muuttaa. Noh, se uusi koostumus ei ainakaan napannut. Sen sijaan muut meikkituotteet olivat yllättävän hyviä. Jopa se luonnonkosmetiikan suurin kompastuskivi, ripsiväri.

IMG_9029

Tässä tämän aamun väkerrelmässäni ei ole pohjustetta lainkaan. Luomivärit ovat siis ihan normaalin meikkipohjan päällä, demotakseni sitä, miten yllättävän paljon sain näistä pigmenttiä irti. Kulmissa on myös luomiväriä, sillä kulmatuotteita ei sarjaan erikseen kuulu. Rajauskynää ei testiin saamiini tuotteisiin kuulunut, joten rajasin kevyesti luomivärillä ulkonurkan. En ole täysin tyytyväinen lopputulokseen, siitä lisää kohta, mutta ehdottomasti tämä on paras ja ainoa meikki, jonka olen vääntänyt pelkällä luonnonkosmetiikalla. Katsotaanpa tuotteita lähemmin.

IMG_8755

IMG_8732

Kulmakarvoihin käytin ruskeasävyisen luomiväripaletin toiseksi tumminta väriä. Se oli vähän haastavaa, kauempaa katsoessa kulmat ovat ok mutta lähikuvassa näkee, miten kerrostaminen oli vähän hankalaa. Alempi kerros lähti vähän karkuun kun uutta laittoi päälle, ja siksi tuo meikkikuvani kulman angle-kohta on aivan liian vaalea. En saanut sitä enää korjattua. Normaalikäyttöön kuitenkin jees, ei kukaan muu kuin bloggaaja tutki omia kulmiaan näin suurista kuvista. Kulmaluulle ja häivyttelyyn käytin tuota paletin vaaleinta väriä.

IMG_8741

IMG_8750

Silmämeikissä minulla oli Hauschkan violeteimmat vaihtoehdot, vaalea 08 ja tummempi 07. Molemmissa reippaasti pigmenttiä. Hieman variseva koostumus kuten nelikkopaletissakin, mutta tämä ongelma hoituu näpäyttämällä liian luomivärit siveltimestä pois ennen luomelle vientiä. Sen jälkeen luomiväri levittyy pehmeänä, mutta jotenkin häivyttelyssä ja kerrostamisessa epäonnistuin. Pistän enemmänkin väsymyksen ja kiireen piikkiin, tai sitten tällä luomivärilaadulla on tapana kasaantua helposti vähänkin märempään kohtaan luomella erityisen tiukkaan. Totta kai olin puuteroinut luomet ennen luomiväriä, mutta ilmeisesti jossain oli kuitenkin vähän kosteampia kohtia, joiden kanssa oli ongelmia. Silti, pigmenttisyys hyvä, koostumus ei yhtään niin jauhoinen kuin joissain kokeilemissani luonnonkosmetiikan luomiväreissä.

IMG_8795

Ja sitten tämä ripsiväri! Tämähän oli yllättäjä kanssa! Ei se missään nimessä pääse normaalin kosmetiikan ripsivärien tasolle, mutta tämä on nyt Laveran Butterfly-ripsarin lisäksi ainoa, joka on saanut aikaan selkeästi jotain muutakin kuin vain ripsieni värjäämisen. Volume Mascara on kokeilemisen arvoinen, jos haluaa pitäytyä luonnonkosmetiikassa. Harja oli makuuni vähän iso, mutta tottumiskysymys.


All in all, tyylikkäitä pakkauksia, yllättävän hyvä laatu. Vaikka tässä rutisenkin siitä, että nämä eivät vedä vertoja tavallisen kosmetiikan tuotteille, nämä ovat jo oikein hyviä luonnonkosmetiikan meikkituotteita. Siitä napsahtaa hyväksi havaitut -tunniste postaukselle. Alan uskoa, että luonnonkosmetiikalla on oikeasti tulevaisuutta perinteisen haastajana myös meikkipuolella, vaikka juuri tuossa on ollut mielestäni luonnonkosmetiikan yksi heikoimpia alueita. Ei vielä, mutta pikku hiljaa.


Tuotteet saatu testiin blogia varten maahantuojalta.

tiistai 14. huhtikuuta 2015

L'Oréal Brow Artist Plumper

IMG_0213

En olisi uskonut, että kirjoitan tästä tuotteesta. Kulmageeliä jaksan käyttää aika harvoin, värillistä sellaista en ollut kokeillutkaan. Mutta kappas, aikansa nurkassa pyörittyään kokeilin lopulta L'Oréalin Brow Artist Plumper -kulmageelejä - ja lopputulos testauksessa oli täysin päinvastainen kuin odotukset. Värillinen versio jää arkikäyttöön!

Brow Artist Plumperin idea on siinä, että sen luvataan paikkaavan kulmien tyhjiä kohtia kuiduilla. Tällaista en kyllä huomannut, minusta värillinen versio vain värjää kulmia (ja toki asettaa ne haluttuun muotoon) ja väritön toimii kuten normaali kulmageeli. Mutta ei se mitään! Tuo värillinen, medium/dark sävyltään, on juuri sopiva minulle. Se värjää kulmakarvoja aivan aavistuksen. Tasan sen verran, että ne näyttävät paremmilta kuin ilman, mutteivät kuitenkaan näytä meikatuilta. Täytyy ottaa huomioon, että pohjavärini on aika tumma luonnostaan.

Se, mihin tässä tykästyin, on nopeus. Kiireessä työmeikkini sisältää yleensä meikkipohjan, ripsivärin ja huulipunan. Kulmat laittaisin, jos ehtisin. Kynällä tai siveltimellä tehden aikaa menee kuitenkin liikaa. Tämä sen sijaan toimii.

Oikeastaan siis ihastuin elämäni ensimmäiseen värilliseen kulmageeliin, jonka sävy ja sävyn intensiteetti sattui olemaan sopiva, eli tuote olisi voinut olla joku muukin kuin tuo Brow Artist Plumper. Ei kyllä ole vertailukohtaa, joten en voi olla varma. Hinta ei ole paha, noin 7,90-8,90 euroa.

Tässä vielä linkki Kahvia ja kosmetiikkaa -blogiin, jossa Pirjolla on postauksessa sama tuote testissä. Pirjolla ero on huomattavan selkeä, omissa paksummissa ja tummemmissa kulmissani ero ei ole noin havaittava. Linkitän kuitenkin siksi, että kokemukset ovat vähän erilaiset eri tyyppisillä kulmilla ja tykkään myös tuosta Pirjon lopputuloksesta.

IMG_0573

EDIT: Lisäsin kuvan, kun en näköjään laiskana ollut tästä kuvaa in action ottanut.


Tuotteet saatu testiin blogimiitin goodie bagistä.

tiistai 24. maaliskuuta 2015

Meikkaus - korostamista vai piilottamista?

IMG_9087

Pohdin aika ajoin suhdettani meikkaamiseen. Se on muuttunut vuosi vuodelta ja muuttuu yhä, iän muuttuessa, ihon muuttuessa ja itsetunnon muuttuessa. Nykyään se on - hauskanpidon lisäksi - noita kumpaakin otsikossa mainittua, sekä toisaalta myös häivyttämistä ja uuden luomista.

Yllä oleva kuva ei ole leikattu kahdesta palasta vaan olen meikannut vain toisen puolen, puhdistanut toisen. Ihossani ei tuon kuvan mukaan hirveämmin nyt peitettävää ole, mutta tarkemmasta kuvasta huomaisi, että nenänpielet punottavat hieman ja sävy on muutenkin epätasainen.

Pienimmillään meikkaus voisi minulla olla tällaista virheiden korjaamista:

Blogi 22 vuosi 20151

Älkää hämääntykö sävyerosta, johtuu kameran automatiikasta. Räpsin kuvat automatiikalla pimeässä. Varsinainen pointti kuvassa, ihohuokosten häivyttäminen ja kiillon poistaminen. Kyseessä ei edes ole itse asiassa meikkituote, vaan Samparin Cosmakeup-sarja.

IMG_9091

Sain nämä testiin jo silloin, kun sarja lanseerattiin Viking Linen laivoilla, mutta ei ole tullut aiemmin kirjoitettua. Tähän postaukseen ne sopivat hyvin. Cosmakeup-sarjan tarkoitus on olla tuotteita meikittömiin päiviin, jotain ihonhoidon ja meikin väliltä. Sellaista sinun ihosi mutta parempi -settiä. Glamour Shot Universal Transparent Foundation lupaa tuoda iholle mattapinnan, tasoittaa ihohuokosia ja vähentää punoitusta. Allekirjoitan kaksi ensimmäistä, ihon sävyä se ei mielestäni tasoita ainakaan merkittävästi. Transparent Mattifying Concealer taas on sama, mutta peitevoideversiona, tarkoitettu siis ihon ongelmakohdille (eli yleensä T-alueelle). En oikeastaan käytännössä näe eroa näiden välillä omalla ihollani, valitsisin siksi tuon kätevämpään pumppupulloon pakatun 30 ml:n meikkivoiteen 15 ml:n peitevoiteen sijaan, jos hinnalla ei olisi väliä. Jos taas haluaa vaan pienemmän määrän ja se riittää, onhan 29 euron peitevoide tietty vähemmän lompakkoa kirpaiseva kuin 45 euron meikkivoide, vaikka litrahinta on ensin mainitussa edullisempi. Tämä muuten on tuote, jonka minä lanseeraisin myös miehille. Voisin uskoa tämän kiinnostavan värillisiä meikkivoiteita enemmän. Tuotteen ongelma on kuitenkin se, että en varsinaisesti näe, mikä tässä on ero mattapintaisiin meikinpohjustusvoiteisiin, paitsi hoitavat ainesosat. Lopputulos on mielestäni hyvin samankaltainen. Hoitavuudenhan saa meikkituotteisiin laittamalla alle sen kosteusvoiteen. Rehellisyyden nimissä sanottakoon tätä hieman turhakkeeksi naisilla, mutta, jos joku tällaista pientä korjausta tarvitsee, mikäs siinä. Itse en ole oikein löytänyt käyttöä, samassa ajassa levitän jonkun nopean meikkipohjankin.

Noin pieneen korjailuun en tosiaan lähde meikatessani, tuossa kuvassani minulla on Oriflamen IlluSkin -meikkivoide sävyssä Light Ivory, Make Up Foreverin High Definition -irtopuuteri, Narsin poskipuna sävyssä Orgasm sekä aavistus varjostusta Bobby Brownin Blonde-luomivärillä, jota en kyllä kuvasta erota. Meikkipohja on minulle ensisijaisesti virheiden peittämistä ja häivyttämistä, omien puutteideni korjailua. Jos olisin taitavampi ja viitseliäämpi, muokkaisin kasvojeni muotoa varjostuksin ja korostuksin, mutta niitä en ole vieläkään oppinut. Nykyään iholleni riittää aika kevyt ja kuulas meikkipohja, aiemmin tarvittiin paksumpaa ihon työntäessä epäpuhtauksia enemmän.

Blogi 22 vuosi 20152

Silmämeikissä pääpointti on korostamisessa, mutta tässä tulee sotkettua eri tyylejä. Virheiden peittämistä se ei ole, tosin aavistuksen korjailen silmieni ja kulmieni epäsymmetrisyyttä. Tämä kuvan meikki on perusmeikkini tyyli, olivat värit mitkä tahansa.

Kulmieni muotoon tai paksuuteen en juuri koske, annan sen olla juuri sellainen kuin se on. Korostan toki sitä, terävöitän kulmakarvojen kulmaa siinä kohdassa, mihin se luonnostaan tulee. Sävy on minulla entuudestaan tumma, joten arkena en välttämättä tee niille mitään, jos minulla on pelkkä ripsiväri. 99 % meikeistäni teen Diorin Diorcils Poudre -kulmakynällä, se taas tässäkin käytössä.

Luomivärin painopiste on minulla ulkonurkassa. Tämä on vähän väärä tapa minulle, sillä oikeasti haluaisin, että silmäni eivät ainakaan olisi kauempana toisistaan ja painopiste ulkonurkassa tekee juuri sitä. Tässä kohtaankin sen, että tykkään meikata johonkin tiettyyn tyyliin myös ihan siksi, että tykkään siitä tyylistä - vaikkei se välttämättä olisi minulle paras. Voimakkaampi 3D-meikkaus olisi ehkä parempi, siis niin, että varjostus on paksu sekä luomen sisä- että ulkonurkassa, mutta en vaan millään saa rohkeutta tehdä sitä tyyliä voimakkaasti. Olen yrittänyt siirtää painopistettä yhä lähemmäksi sisänurkkaa, tuoden varjostuksen entistä voimakkaampana sisänurkkaan, mutta kunnon 3D-varjostuksen hyväksymiseen menee vielä kauan.

Alaluomen sisärajaus vaalealla (minulla IsaDoran kajal sävyssä Blonde) sekä suurentaa silmää että avaa katsetta. En koe, että silmäni olisivat liian pienet, minusta minulle käy tummakin sisärajaus ihan hyvin. Kuitenkin, tämäkin on ihan passeli, olen tottunut. Aiemmin kartoin tätä juuri siksi, etten kokenut tarvetta suurentaa silmiäni. Kokeiltuani totuin ja aloin pitämään kokonaiskuvasta sitten kuitenkin. Yleensä siis näemmä korostan silmän kokoa vähän tahtomattani sen sijaan, että yrittäisin tietoisesti saada niistä suuremman näköiset.

Ripset ovat minulla niitä asioita, mistä olen ylpeä. Saan hyvin helposti lähes millä vaan ripsivärillä niistä näyttävät, mikään ripsiväri ei varise, ei tarvitse taivuttaa ripsiä. Niitä korostan mielelläni - tai pikemminkin, ylikorostan. Tässä ripsillä Lancômen Grandiôse.

Luomivärin valinta ei minulla todellakaan aina noudata sitä, mikä korostaisi vihreitä silmiä. Tässä meikissä se tosin niin tekee ja aika usein muutenkin, koska violetista tykkään. Valitsen kyllä luomivärini ihan sen perusteella, mikä väri on mielestäni kiva.

IMG_9101

Tässä meikissä luomiväreinä Masters Colorsin duopaletti sävyssä 33, kulmaluulla Lorkun Golden Beige ja rajauksena Jane Iredalen geelirajaus sävyssä Purple. Masters Colors ja Jane Iredale saatu blogin kautta.

Blogi 22 vuosi 20153

Huulteni amorinkaaren muodon pidän aika sellaisenaan. Korjaisin mielelläni ylähuulta ylirajaamalla sen hieman suuremmaksi, mutta toisaalta ylirajaus huulissa näkyy mielestäni vähän liikaa enkä halua, että huulistani suoraan näkee, että muotoa on radikaalisti korjailtu meikillä. Lisäksi huulipunan kuluessa päivän mittaan ylirajaus näkyy vielä ärsyttävämmin. Alahuulen rajaan vähän pienemmäksi kuin mitä se on. Tässä kuvassa ei nyt itse asiassa tullut tehtyä kovin paljoa niin, mutta yleensä rajaan hitusen vielä alahuulta pienemmäksi tasapainottaakseni sitä ylähuulen kanssa. En halua suurempia huulia, pienemmätkin kävisivät, mutta tuosta epätasapainosta en pidä ja sitä haluaisin fiksailla. Olen muuten saanut blogissa kommentin joskus siitä, että rajaan alahuuleni "väärin." No, ei se kyllä väärin ole. Niin kuin ei olisi ylähuulen ylirajaaminenkaan. Mutta näin minä sen kuitenkin kompromissina teen. Huulilla tässä Chanelin Rouge Coco sävyssä Gabrielle. Voisi taas muistaa huulirasvan käytön...

Jos valitsen, kumman teen, näyttävämmän silmämeikin vaiko huulet, valitsen aina silmämeikin. Viime aikoina on tullut asiaan poikkeus: töihin mennessä en ole ehtinyt laittamaan kuin meikkipohjan ja ripsiväriä, mutta olen siti halunnut jotain vähän lisää. Huulikiiltoja ja kevyitä punia on mennyt paljon enemmän kuin ennen.

Niin mikä se meikkaamisen tarkoitus minulle on? Kaikkea tuota. Piilotan ja häivytän virheitä tai asioita, joista en pidä, korostan puolia, joista pidän, sekä meikkaan ihan meikkaamisen itsensä takia. Kivojen luomivärien, hauskan väristen rajausten, nättien punien takia. Minä nyt vaan näytän paremmalta meikissä kuin ilman, ja monesti itsetunto tarvitsee sen, että sille antaa vähän lisäbuustia.

Miksi te meikkaatte?


Jane Iredale, Masters Colors sekä Samparin tuotteet saatu blogiin testiin.

keskiviikko 22. toukokuuta 2013

Aila Airon Kauneuslinnan tuotteista: ArtDeco ja Dr. R. A. Eckstein

Kuten jo aiemmin kerroin, kävin tutustumassa Aila Airo Kauneuspalveluiden Kauneuslinnaan Kauniaisissa.



Saksalainen Dr. R. A. Eckstein ei pyri olemaan varsinaista luonnonkosmetiikkaa, vaan keskittymään luonnollisiin raaka-aineisiin. Merkiltä löytyy kattavasti kaikkea laidasta laitaan: puhdistustuotteita, kasvovesiä, päivä- ja hoitovoiteita, naamioita, vaikutusainetiivisteitä, erikoistuotteita ja jokunen meikkipohjatuotekin. Minulla oli aiemmin tämän saman merkin käsivoide testauksessa. Nyt pääsin testaamaan myös lesitiiniöljyyn perustuvaa kynsinauhaöljyä, Lecithin Nail Oilia. Itse tuote on sellainen, että sitä käyttää mieluiten iltaisin ja antaa imeytyä rauhassa. Koostumus kynsiöljyssä on aika paksua ja riittoisaa, tuoksu ei ole mikään herkku. Käsivoiteen tuoksusta sen sijaan tykkäsin. Tuhtia tavaraa tämä kynsiöljy, todellakin parhaiten iltakäyttöön tai manikyyrin yhteyteen. Tämä on ollut kuulemma valikoimassa jo melkein merkin 50-vuotisen historian alusta asti.




Saksalaisella linjalla jatketaan: Aila Airon perheyrityksen meikkituotteet ovat pääosin Artdecoa. Artdeco julkaisee uuden kausilookin 4 kertaa vuodessa (syksy, holiday/talvi, kevät, kesä). Tämän kesän kokoelma on Tribal Sunset.

Artdeco on pyritty pitämään Suomessa sellaisena sarjana, joka ei lähde markettilevitykseen, vaan sitä myyvät kosmetologit ja meikkaaja-maskeeraajat. Virossa tilanne on toinen, siellä Artdecoa löytää suuremmista kauppakeskuksista, ainakin Kaubamajasta havaitakseni. Palveluhan on heillä tietysti eri luokkaa kuin kiireettömässä kahdenkeskisemmässä asiakaspalvelutilanteessa. Toisaalta, saatavuus on helpompi ja tuotteita on helpompi mennä vain kiertelemään, hypistelemään ja katselemaan. Suomessa Artdecoa myy siis tosiaan maahantuoja Aila Airon lisäksi toki jälleenmyyjätkin, kannattaa kysellä jälleenmyyjistä sieltä. Itselleni lähin paikka on Iso-Roballa sijaitseva Meikkipussi. Sori, Pumpulipupu, muistin kerran silloin tavatessamme väärin väittäessäni liikkeen olevan Mannerheimintiellä, Roballa se onkin. :) Meikkipussi avattiin vuonna 1973 ja se oli Aila Airon yrityksen omistuksessa vuoteen 1995.

Minusta parasta sarjassa on se, että siinä on magneeteilla toimivia paletteja, joihin voi kerätä haluamaansa tavaraa. Mosaiikkipaletit toimivat siis vähän samalla idealla kuin Malu Wilzin tai Inglotin paletit. Paletteja tulee eri kokoisina ja niihin voi valikoida poskipunaa, luomivärejä, kulmavärejä tai muuta hauskaa. Paleteissa on myös keräilykappaleita, meikkilookkien yhteydessä tulee uusia limited edition -paletteja.


Dita Von Teese on burleskitähti, joka teki viime vuonna yhteistyössä Artdecon kanssa kokoelmia. Vaikka en burleski-ihmisiä olekaan vaan pysyn vastarinnassa kaikkien goottielämäänsä jo tarpeeksi nähneiden hurahtaessa burleskiin ja pin upiin, kyllähän minulle uppoaa oikein hyvin punainen huulipuna ja mustat rajaukset. Sarjassa oli aivan upeita huulipunia ihanissa väreissä, todella minun makuuni sopivia kynsilakkavärejä sekä hassutuksena vielä jopa paikalleen liimattavia kauneuspilkkutarroja. Kaikkea sitä! Myös Dita Von Teese -sarjaan kuuluu oma magneettipohjainen keräilykappale Beauty Box Quadrat -mosaiikkirasiasta.

Itselläni on ollut testissä Dita Von Teesen viime joulun kokoelman huulilakka Golden Vintage Lip Laquer sävyssä 70 sekä Golden Vintage Eyelights -paletti, joka on ajateltu sekä koko silmämeikille että kasvoille highlighteriksi.



Kultaiseen hylsyyn pakatussa huulilakassa on mieto vaniljainen tuoksu.


Sävy 70 on tämän näköinen. Kiiltää niin paljon, että huulista heijastuu ikkunasta näkyvät vastapäiset talot!


Huulilakkaa saa kyllä hieman korjailla koko ajan, mutta kaikessa näyttävyydessään se on kyllä ihan sellaista valokuvausmeikkiä.



Golden Vintage Eyelights jatkaa kultaista pakkausteemaa.



Vähän itkettää kyllä kun joutuu tällaisia kohokuvioita särkemään. Noh, meikkiä se vain on ja suunniteltu käytettäväksi!


Eyelights-paletin sävyt on tässä kuvattu luomivärinpohjustajan päällä. Alaosassa kuvaa ei ole pohjustajaa. Todella hileistä tavaraa, eli minusta tämä on kasvoille käytettynä ennemmin johonkin kimaltavaan iltameikkiin kuin arkeen sopivaa.

Ditan Golden Vintage -kokoelman tuotteita saa toistaiseksi yhä ostettua.



Saimme valita goodiebagien lisäksi vielä yhdet omavalintaiset tuotteet valikoimista. Aika moni otti nudevärisen (käytännössä siis värittömän) huulterajauskynän, Invisible Lip Contourin. Minä valitsin kulmavärin - ja aika nappiin valitsin, tuo on aika tarkkaan hyvä sävy mieltymyksiini. Nappeja ei myydä yksittäin, joten omani tuli tällaisessa kahden napin rasiassa, johon voin laittaa toisenkin, fiiliksen mukaan.



Kuvassa sävy näyttää kovin paljon vaaleammalta napissa, luonnossa se on aika tumma harmaanruskea.


Olen tylsä bloggaaja ja pyöritän samoja kuvia blogissani - tämä kuva on jo aiemmin Chanelin ripsivärin esittelyn yhteydessä ollut, mutta siinä tosiaan tuo kulmavärin sävy in action. :D



Glam Couture Eyeshadow -napin sain jo aikaisemmin blogin kautta. Se muistuttaa simpukkaa, mutta minulle tulee kohokuviosta mieleen myös Lumenen napit ja jossain määrin uudehkot MAC:in Dimension-luomivärinapit. Glam Couturet taisivat tulla viime joulukokoelman myötä.


Nappini on hopeinen, sävyssä 14.


Mielestäni myös Glam Couturen hopeinen tarvitsee ehdottomasti pohjustajan alleen: kuvassa alaosassa ei luomenpohjustetta, yläosassa on. Toisaalta ilman pohjustajaa siitä saa myös muuhun kuin iltameikkiin sopivan hopean.





Häpeäkseni tunnustan, etten ole ikinä aiemmin omistanut puuteripaperia. Art Couture Oil Control Paper on siis ensimmäinen kokeilemani! Paperissa on kaksi puolta, mattaista puolta käytetään kiillon poistamiseen. Tarkoitus on taputella, ei hinkata. Hieromalla lähtee meikki irti. Puuteripaperi toimii myös meikittömissä oloissa, se jättää mattapinnan mutta ei tietenkään peitä mitään. En ole fanaattinen puuteroija, mutta tämä saa kyllä kulkea käsilaukussa mukana sitten, kun saadaan vähän lisää aurinkoa ja lämpöä. Kiiltoa se poistaa minun mielestäni oikein hyvin. Käytetty puuteripaperi on ehkä ällöintä ikinä, se saa tuntemaan pakkomiellettä tarkistaa kasvojen kiillottomuus vähän väliä. :D


Artdecon muut meikkituotteet kattavat kaiken pohjasta viimeistelyyn. Kynsilakkoja löytyy myös erikoisemmissa sävyissä. Mukana on myös kattava mineraaleihin perustuva alasarja, jossa raaka-aineet ovat 98 % puhtaista luonnollisista mineraalipigmenteistä.

Artdecosta minulla oli tätä ennen vain vähän aiempaa kokemusta. Ostin aikanaan ripsivärin, violetin, mutta toiveeni ja ripsiväri eivät kohdanneet. Se ei tuonut sellaista shokkiviolettia, mitä harjan perusteella olisin odottanut. En olisi välttämättä lähtenyt sen perusteella sarjaa ostamaan enempää. Onneksi tuon yhden huonon kokemuksen jälkeen tuli lisää kokemusta sarjasta. :)
 
Vielä olisi lisää kirjoitettavaa, mutta alkaa mennä jo lievästi sanottuna pidemmän puoleiseksi tämä postaus. Lisää siis jatkossa. :)

keskiviikko 17. elokuuta 2011

Kivuttomat kulmat

En tykkää kulmien nyppimisestä sitten lainkaan. Nenän puoleisesta reunasta kulmien nyppiminen on kohtuullisen kivutonta, mutta muualta nyppiminen sattuu - vaikka mulla on korkea kipukynnys. En usko, että olen ongelmani kanssa yksin, joten jaanpa teillekin vinkkini, vaikken mikään kulmaekspertti olekaan. Päin vastoin, vihaan silmämeikkikuvissani kulmiani aina, en vaan millään saa niistä tarpeeksi nättejä.


Mutta se vinkkini, se on kivuton härveli. Kulmakarvaterä, jollaisia myy mm. Make Up Store ja Duroy. MUS:in terä ei ollut edes aluksi tarpeeksi terävä, jotenkin se tuntuin nyhtävän karvoja ikävästi. Duroyn myymä terä sen sijaan on oikein passeli vehje, vaikka halvan ja kiinalaisvalmisteisen näköinen onkin (ja ihan salettiin valmistettu siellä päin). Se huono puoli terällä työskentelyssä on, että karvat kasvavat nopeasti takaisin. Duroyn terä on tuollainen taitettava, joten sen voi ottaa helposti mukaan, jotta kulmia voi siistiä reissun päälläkin.

Vuoden verran rohkeutta kerättyäni uskaltaudun nyt näyttämään vähän kuviakin siitä, mitä kulmilleni teen. On aika tylsä postata kulmakarvaterästä ilman kuvia kulmakarvoista...


Lähtötilanne. Lyhyitä ja vähän pidempiäkin karvoja kasvaa siellä sun täällä.


"Nypityt" eli siis terällä siistityt kulmat muotoonsa harjattuna, ilman mitään meikkiä missään.

Minulla on luonnostaan tummat kulmat, ja vielä ihan viime vuosiin asti vierastin niiden meikkaamista - oli meikkaajana sitten minä tai kuka tahansa muu. En ollut tottunut lainkaan siihen, että kulmiani meikataan, ja hillitystikin meikatut kulmat pomppasivat ikävästi silmille peilistä kurkistaessa. Lopulta uskaltauduin totuttamaan itseni kulmien meikkaamiseen, ja nykyään tuo meikkaamaton kulma näyttää aika alastomalta. Tuon näköiset ne kulmani tosin ovat yleensä työpäivinä, useimmiten en jaksa laittaa muuta silmämeikkiä kuin ripsiväriä.


Meikatut kulmat, Diorin kynällä. Kulmakarvageelin ei tietenkään voi antaa kuivua ennen kuvan ottamista... Kuvassa myös ripsiväri yläripsissä (bareMinerals Flawless Definition) ja pikainen huitaus meikkipuuteria ihoni kosteusvoidekiillon häivyttämiseksi.


Vertailun vuoksi tein toiselle puolelle kulmakarvan meikkauksen Make Up Storen Tri-Brow-paletilla, eli siis siveltimellä ilman kyniä. Kestää kauemmin, mutta välttyy ylimeikkaamiselta helpommin.

Kovin suurta muutosta en kulmien laittamisella hae, kulman muodon annan esimerkiksi olla ihan oma luonnollinen muotoni. Ei se ero kuitenkaan ihan huomaamaton ole, kuten seuraava ennen-jälkeen-yhteenvetokuva osoittaa:


Kulmakarvojen ehostamisesta tutorialeja ovat parempia tekemään muut kuin minä, siispä suunnatkaa esim. Minnan tai Terhenin tutorialeihin.


Tässä kimppakuvassa vielä muut tässä postauksessa käytetyt kulmatuotteet: Tweezerman Brow Mousse, Duroyn kulmakarvasivellin, Dior Sourcils Poudre sävy Sable/Sand ja MUS:n Tri-Brow.

keskiviikko 19. tammikuuta 2011

Helppoa kulmakarvoille

Ollakseen kynä, Diorin Sourcils Poudre jättää uskomattoman pehmeän jäljen. Kynä on kuin puuterimainen, ja tulosta voi pehmentää vielä toisen pään harjalla. Alunperin ostin juuri tällaisen kynän vain siksi, että se oli oikeastaan ainoa, josta löytyi sopiva harmaanruskea sävy (453 Sable - Sand). Aivan identtinen tämä ei omien kulmieni värin kanssa ole, mutta lähemmäksi on hankala päästä. Mitä enemmän tätä olen nyt käyttänyt, sitä tyytyväisempi olen. Tässä siis vinkkinä teille, jotka ette jaksa panostaa kulmiin niin paljoa, että jaksaisi leikitellä kulmaväreillä, luomiväreillä tai siveltimillä, mutta ette myöskään halua kynän piirtävän tarkkaa, luonnotonta viivaa. Toki tälläkin saa tarkkaa viivaa, kunhan kynän teroittaa ensin ja painaa lujempaa. Muuten tämä kynä levittyy hyvin kevyellä painamisella - toisin kuin monet kulmakynät, joita olen tuossa shoppailureissuilla kokeillut. Pysyvyyden kanssakaan ei ole ollut mitään ongelmia, kulmia ei koskaan tarvitse korjailla päivän mittaan.

Minulla tällainen kestää käytössä vuoden, pehmokoostumuksestaan huolimatta. Mukana tulee myös oma teroitin.

perjantai 20. elokuuta 2010

Hankintoja

Virve vakuutti blogissaan tämän olevan hyvä hankinta, joten tilasinpa tällaisen Clarinsin Roll-On Deodorantin Feeluniquelta. Ei pitäisi jättää niitä inhottavia valkoisia jälkiä vaatteisiin.

Toistaiseksi en ole havainnut valkoisia jälkiä jääneen mihinkään, ja deo itseasiassa on aivan väritöntä levitettäessäkin. Kummallista kyllä, koko pakkauksessa tai tuotteen lehtisessä ei mainosteta tuota tahraamattomuutta, luulin jo jonkin aikaa ostaneeni väärän tuotteen, mutta sama tuo näyttäisi olevan. Tuoksu on neutraali, voi huoletta käyttää hajuvesiä ilman, että yhdistelmänä syntyisi deo+hajuvesi -sekamelska. Ja toimii ihan siinä tarkoituksessaankin, eli deodoranttina. Antiperspiranttihan tämä on, mutta vielä en ole törmännyt yhteenkään, joka täysin estäisi hikoilun, vähentämään ne kyllä kykenevät - kuten tämäkin. Teholtaan tämä on mielestäni siis sitä ihan normaalia antiperspiranttitasoa. Jos näen epämääräisiä valkoisia läikkiä, lähetän paitani Virvelle pesuun. :) Pakkauksesta saa vähän noottia tämä tuote, sekä pahvipaketti että itse tuote vähän rumia, kuten Clarinsilla yleensäkin.

Samaan tilaukseen tuli mukaan Tweezermanin BrowMousse, ihan ensimmäinen kulmakarvageelini. Kun oli niin halpa, ja tarjouksessa. En ole ihan vielä vakuuttunut siitä tarvitsenko ehdottomasti kulmakarvageeliä, mutta tässähän sitä harjoitellaan kulmien laittamista sitten. Tummat kulmakarvat omistavana olen ollut aina sitä mieltä, ettei niille mitään tarvitse tehdä muuta kuin nyppiä muotoon. Koin kuitenkin valaistumisen joskus viime keväänä, tajusin kulmakarvojeni olevan liian harvat sisänurkasta ja ryhdyin opettelemaan. Sillä tiellä ollaan vieläkin. Vertailukohdetta minulla ei tälle ole, mutta ainakin oli helppo levittää, väritön ja näkymätön.
Ostoharkinta meni kutakuinkin näin: tarvitsisinkohan kulmageelin -> internetistä voisi katsoa -> jaa tää on Tweezermanin, eihän tää voi olla huono kun kaikki niiden pinsettejäkin kehuvat -> oho, tää on tarjouksessa -> tarvitsen tämän. Mitä lie alle kympin oli postikuluineen.


Vielä arkinen ja simppeli keskiviikkoillan silmämeikki.

Clarinsin lähes valkoinen Pure Color Eyeshadow 01 Pink Ice, Clinique Color Surge Eyeshadow 304 Crystal berry sekä väreistä tummimpana Urban Decayn Deluxe Eyeshadow sävyssä Fishnet. Viimeksi mainitun muuten ostin taannoin interraililta melkein pakkauksen takia. Kaupassa näytti ihan violetilta, mutta kotona selvisi, että onkin metallihohtoinen violettiin taittava vaaleanpunainen. No eipä siinä mitään, violetteja mulla olisi muutenkin ollut jo liikaakin.
Rajaus Sensai Liquid Eyeliner LE01 sekä Lancôme Le Crayon Khôl Noir.
Ripsiväri Lancôme L'Extrême, kuten lähes aina.
Pinkin ja punaisen kanssa tuo musta kajal on aika välttämätön, muuten näyttää mun silmääni siltä, että silmät verestävät - ainakin jos meikin toteuttaa tällä tavalla ei niin räväkkänä.