Näytetään tekstit, joissa on tunniste lävistykset. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste lävistykset. Näytä kaikki tekstit

maanantai 14. lokakuuta 2013

I love me -messut 2013 - osa 3: maskeerauksen SM ja tuotekassien kiinnostavimmat

Sunnuntaina kilpailtiin maskeerauksen SM 2013 -titteleistä sekä ammatilais- että oppilassarjassa. Ammattilaissarjan voitti Jasmiina Korhonen, oppilassarjan Berit-Anne Juuso.

Teemana oppilassarjassa oli Cirque du Soleil. Osallistujia oli ihan jäätävän paljon.

Oppilassarjan voittajatyö ja voittaja


Ammatilaissarjan teemana oli Sirkus kautta aikojen. Myös tässä oli osallistujia todella paljon, 20 kilpailijaa. Jos en ihan väärin kuullut, niin osallistujia oli tässä nyt enemmän kuin koskaan.

Ammattilaissarjan voittajatyö ja voittaja


Kuvauspaikkana Messukeskuksen amfiteatteri oli haasteellinen. Aiemmin voittajatyöt on julkistettu ihan siellä messualueen kauneuspuolen lavalla, jossa on ehtinyt siihen mennessä jo ottaa kuvia ties mistä esityksistä. Nyt voittajat julkistettiin samassa paikassa, jossa pidettiin muotinäytökset - eri valaistuksessa tietysti. Valaistus räpsäistiin kirkkaammalle voittajien julkistamisen lopuksi, toisin kuin edellisen iltapäivän bodypaintingin SM-finalisteja kuvatessani. Olin olettanut, että valaistusolosuhteet ovat suunnilleen samat, mutta eiväthän ne tietenkään olleet. Jo edellisenä päivänä huomasin, että täysautomatiikka ylivalottaa kuvat tuolla amfissa, joten päädyin räpeltämään manuaaliasetuksia mutu-tuntumalla. Tällaista sitä sitten sai amatöörikuvaaja kuitenkin aikaiseksi ilman salamaa Canonin halvimmalla objektiivilla ja EOS 600D:llä. Kyllä tämä tästä, joka vuosi tulee lisää harjoitusta. :) Ja ei, kamera ei ole Canonin sponssaama. Sain sen lahjaksi elämäni hieman raskaampana hetkenä. Canon järjestää kyllä pieniä kurssi-iltoja bloggaajille ja lainaa kameroita, mutta canonistiksi ryhdyin ihan siksi, että IXUS-pokkarit tulivat tutuiksi isän vanhojen pokkareiden kautta ja ensimmäinen kokeilemani ja opettelemani järkkäri oli Canon EOS 400D.


Niin tosiaan. Osallistuin sellaiseen juttuun Bloggers' Loungessa, kuten edellisessä messupostauksessa kerroin. Siinä käskettiin bloggaajien jättää yhteystietonsa, osallistui tuotekassiarvontaan. Lauantaina bodypaintingin SM:ää kuvatessani sain puhelun, jossa minulle kerrottiin, että olin voittanut. Kassit olivat ehkä vähän liian painavat, mutta muuten erittäin mukava yllätys! :D Siellä oli vähän kaikkea mukana messujen näytteilleasettajilta, tässä niistä näin alkuun mielenkiintoisimpia poimintoja.


Paperselfin paperiripset. En olisi koskaan ostanut tällaisia koko ripsen mittaisia omilla rahoillani, ainoastaan niitä hillitympiä. Tuleepahan testattua! Sopivia bileitä odotellessa. Maahantuojan sivuille tästä. Hiemanko yllätyin aikoinaan, kun katsoin Hunger Gamesin ensimmäisen kerran. Yleensä ihmisille tulee varmaan Paperselfin ripset ensimmäisenä vastaan siellä, minulle kävi toisin päin.


Nimuen Glyco Mask. Tämä kiinnitti ensin huomiota hienolla pakkauksella, vasta sitten kiinnostuin itse sisällöstä. Se osoittautuikin juuri minulle passeliksi. En ehtinyt tutkia tuotteen mukana tulleita esitteitä kotona, kävin sunnuntaina Nimuen pisteellä kysymässä tuotteesta. Se on siis AHA-naamio, heleyttävä. Savipohjainen, savipohjaiset yleensä toimivat minulla aika tehokkaasti mustapäihin. AHA- ja BHA-kuorinnat ovat ylipäätään aika tehokkaiksi havaittuja, odotan tältä aika paljon. Nuo hassut pienet valkoiset pampulat ovat vedessä turpoavia kertakäyttöliinoja, joilla naamio pyyhitään pois. Mukana tuli myös sivellin naamion levitykseen.


M. Micallefin tuoksuminiatyyri. Ensimmäinen haaste oli saada selville tuoksun nimi. P. Picallef se ei ollut, vaikka niin tuosta kovasti luin. Heidi tulkkasi sen M. Micallefiksi. Googlatessa selvisi, että kaikki miniatyyrit tulevat samanlaisissa pulloissa. Minähän en tietysti tajunnut, että pohjassa lukeva Parfum Couture on tuoksun nimi... Tiesin kyllä, mistä kysyä - niche-tuoksuja oli tasan yhdellä pisteellä messuilla. Hölmönä kävin kyselemässä Osmantuksen pisteellä, mikähän tuoksu tämä on, väittäen kiven kovaan, että pohjassa luki vain jotain parfyymistä... No, kyseessä on siis miniatyyri tästä Le Parfum Couturesta. Että näin. Tuli ihan fiksu olo. Mutta katsokaa tuota alkuperäistä pulloa! Huh! Onneksi tämä tuoksu ei ole mitenkään helppo minulle, sillä ison pullon hinta lienee Mohnilta kuulemani arvion mukaan Suomessa jotain 150 euron pintaan. Flunssaisena en lähde edes arvioimaan tätä vielä, sillä nokka on nyt aivan tukossa. Lauantai-illan pullonsuunuuhkinnan perusteella ei paha, mutta ei minuinta tuoksumaailmaa. Katsotaan, miltä tuoksu iholla tuntuu!


Moroccanoil on erittäin tuttu merkki blogin kautta. Tuotekassissa tuli mukana kaksi sellaista, mitä en ollut vielä kokeillut sekä täysikokoinen versio itse öljystä. Toinen niistä, mitä en ole kokeillut, on tämä kiiltosuihke. Ihan juuri minun hiuslaadulleni varmasti omimmillaan, vaikkakin kaikille hiustyypeille soveltuu.


Jo ennen messuja heitin tämän merkin tärpiksi yhdestä minua kiinnostavista merkeistä. V 10 Plus -sarjan vesikuorintaa kokeilin käden iholle messuilla jo ennen tämän tuotteen paljastumista tuotekassista. Se muodosti iholla hierottaessa sellaista samanlaista juttua kuin esimerkiksi Clarinsin Gentle Peeling. En vielä tiedä yhtään, mitä tästä sanoa, enkä tätä ole kasvoille vielä kokeillutkaan. Sen ei nimittäin pitäisi toimia kai samalla periaatteella kuin vaikkapa Clarins, mutta en ole vielä hirvittävän paljoa perehtynyt. Aivan varmasti tämä tuottaa hieman normaalitestausta enemmän työtä ainesosien ja vaikutusmekanismien selvittelytyön muodossa.


Biozellin Color Maskeja tuli mukana... öö, kai joka ainoassa sävyssä, joita niitä on olemassa. Niistä yksi oli onneksi minun hiusvärini mukainen. Monien rakastamat KC Professionalin Color Maskit eivät minua vakuuttaneet, katsotaan, miten tämän käy.


Tässä myös yksi merkki, josta olen vain kuullut. Ikinä en ole mitään Rich-tuotteita testannut. Argan-sarjaa värjätyille hiuksille, pitäisi vastata siis minun hiustyyppiäni.


Skagenin korvakorut. En olisi ostanut tällaisia koskaan, vaikka ne ovatkin ihan nätit. Minulla roikkuvien korviksien ongelmana on se, että joudun käymään lävistysliikkeessä laitatuttamassa koruni takaisin, jos otan ne pois. En nimittäin saa etummaisissa kaksissa rei'issä olevia pallolukkokoruja takaisin itse. Toisaalta joku kaverikin voisi kyllä auttaa. Tykkään ihan hulluna kaikista lävistyksistä, joissa yksi koru menee kahdesta reiästä. Ylärustossa minulla on orbital, alhaalla korvalehdessä ihan vain koru käännettynä menemään kahdesta reiästä. Tuossa joku vuosia vanha kuva:


Sain idean tuohon joskus 17-vuotiaana, nyhräsin ensimmäiset tällaiset koruni ihan tavallisista rengaskorviksista kääntämällä ne sivuttain. Myöhemmin kävin ostamassa pienimmän mahdollisen halkaisijan 1,2-milliset pallolukkokorut tuohon. Ne laitettiin siellä liikkeessä paikalleen, sillä normaali ammuttu ikivanha korvakoru ei ole 1,2-millinen vaan se jouduttiin aavistuksen venyttämään siihen mittaan. Siitä lähtien eli 9 vuotta (oho! :O) minulla on ollut tällaiset korvikset etummaisissa rei'issä. Lävistyshistoriastani kertova postaukseni on muuten blogin kaikkien aikojen kolmanneksi luetuin teksti.

No, vaikka näistä en luovukaan, aina toisinaan joissain juhlatilanteissa voisin käyttää jotain muutakin kuin lävistyskoruilta näyttäviä koruja. Nyt minulla on neutraalit juhlakorvakorut tuohon tarkoitukseen, enkä ajatellut laittaa niitä kiertoon.


Ja ei, messupostaukset eivät loppuneet vielä tähänkään.

torstai 19. toukokuuta 2011

Lävistyksiä ja (ulos)kasvutarinoita

Lävistykset ovat myös yksi niitä juttuja, joiden myötä jengiä blogiini päätyy. Tämä postaus ei sovi heikkohermoisille, jotka saavat lävistyksistä oksennusrefleksin.

Mennään ikäjärjestyksessä. Korviksia en laske lävistyksiksi, niitä on neljät kummallakin puolella, kahdeksan yhteensä. Mutta sanotaan niistäkin nyt muutama sana. Taisin ottaa ne ikävuosina 10-13. Ne ammuttiin korupyssyllä äidin liikkeessä. Älkää tehkö sitä. Ammutut korvikset menevät usein vinoon. Lisäksi pyssyä ei saa kokonaisuutenaan desinfioitua. Neula on parempi, tarkempi. Omat kahdeksan reikääni ovat kaikki vähän eri kohdilla ja osa vinoja. Kahta ensimmäistä reikää olen joutunut hieman venyttämään, jotta niihin mahtuu 1,2-millinen lävistyskorurengas - korviksethan eivät juuri koskaan ole niin paksuja. Venytyksistä en pidä, ainakaan suurista sellaisista. Pienet ovat kivat.

Ensimmäisenä varsinaisena lävistyksenä otin napakorun, 17-vuotiaana. Olin sitä mieltä, että lävistykset eivät ole mitenkään kovin kiva juttu, mutta kokeilunhalusta yksi piti saada. Napakorusta ei löydy kuvaa tähän hätään, koska jostain syystä en ole koskaan ottanut siitä kuvaa, eikä tuo maha ole enään ihan kuvauskunnossa. No eihän se viimeiseksi lävistykseksi jäänyt, muita lävistyskokemuksia kertyi tuon jälkeen vielä 10. Napakoru parani puolessatoista vuodessa. Otin sen Harnessissa Yazkalla, mutta sen taisi tehdä muistaakseni Baawo. Napakorun paraneminen kesti kauemmin kuin normaalisti, ja kuten sain myöhemmin huomata, surface-tyyppiset lävistykset eivät minulla helposti parane. Se myös asettui lopulta hieman vinoon parantuessaan, mutta tuota vinoutta ei kyllä huomaa kukaan muu kuin minä.

No eihän se oikeastaan sattunut. Sen voi päätellä siitä, että seuraavat lävistykset hankin melkein heti perään. Koska tätä lukee myös isä, äiti, pari tätiä ja ties vaikka kuka muu, en ehkä haluaisi aihetta huudella, mutta seuraavaksi lävistettiin nännit. (Moikka isi ja äiti, tän takia en koskaan käynyt saunassa sukulaisten tai teidän kanssa enää tuon ikäisenä.) Sattui, mutta eipä ainakaan merkittävästi sen enempää kuin napakaan. Toinen parani heikommin, sen otin pois joskus kun lähti kasvamaan ulos ja lävistytin parannuttua uudestaan.

Vielä saman vuoden sisällä ehdin ottamaan kielikorun, labretin ja kulmat. En muista tarkkaa järjestystä. Kaikki otin samassa paikassa kuin napakorunkin.

Labret siis on alahuulessa. Älkää vaivautuko ihmettelemään noita järkyttäviä hiustupsuja, kuva on otettu sellaiseen aikaan, kun kasvatin otsatukkaa pois. Labret parani täydellisesti noin parissa viikossa. Laittaminen sattui suunnilleen saman verran kuin edeltävätkin. Huulikoru pysyi pitkään, otin sen pois vasta ihan äskettäin, kun en enää jaksanut pitää häivekorua siinä. Töiden takia pidin häivekorua, mutta kun on 5 päivää viikosta työssä, ei sitä korua jaksa viikonlopuiksi takaisin laittaa. Lähti siis kokonaan, vaikka tuosta pidinkin kovasti. Huulikoru laitettiin alkuun metallitapilla, mutta minä vaihdoin sen reiän parannuttua bioplastiin/muuhun muoviin, ja tämä koru ei koko 6 vuoden aikana tehnyt mitään vahinkoa ikenilleni.

Huulikorun kanssa samaan aikaan otin kielikorun. Se on yhä edelleen kaikista lävistyksistäni ollut helpoin. Laittaminen ei sattunut lainkaan. Lävistyksissä eniten sattuu se hetki, kun neula menee ihon läpi ja tulee ulos ihosta, kielessä ei ole samanlaista ihoa eikä myöskään samaa kipua. Tunsin neulan koko sen ajan, kun se meni läpi, mutta se tuntui lähinnä hassulta. Kieli myös paranee nopeasti: turvotus on alkuun paha, mutta se laskee pian ja koru päästään vaihtamaan lyhyempään. Kokonaan se oli terve alle kuukaudessa, meniköhän paria viikkoa kauempaakaan. Kielikoru laitettiin minulle hyvin ammattitaitoiseen paikkaan: se ei jää hampaiden väliin, vaikka yrittäisin. Koru tulee pysymään tuolla suussani ikuisuuden, en edes yleensä muista sen olemassaoloa. Hankaluutta se ei ole aiheuttanut koskaan missään muussa, paitsi tikkarin syömisessä. Viisaudenhampaiden röntgenkuvauskin onnistui kielikorusta huolimatta, en joutunut ottamaan sitä pois.

Kulmakoruista minulla ei ole kuin vanhoja kännykkäkuvia. Tässäkin kuvassa on se hassu juttu, että mulla on tuossa jotkut lasit, eikä mulla tuohon aikaan ollut vielä lukulaseja. :D Kulmat laitettiin alkuun renkailla, joista en pitänyt lainkaan. Yazkan mukaan kuitenkin ne paranevat helpommin siten. No, myöhemmin vaihdettiin banaaneihin. Nämä kaksi eivät parantuneet koskaan. Pidin niitä kai suunnilleen vajaan puoli vuotta, kunnes kyllästyin ja otin pois. Paranemisen vaikeuteen vaikuttaa suuresti varmaan se, että nukun kyljelläni/mahallani, en osaa nukkua selällään.

Industrialin otin Harnessin sijaan Modified Bodypiercingissä, jota nykyään ei ole. Lassi sen minulle teki. Tuohon aikaan eivät suostuneet Harnessilla tekemään industrialia yhdellä tapilla, joten vaihdoin paikkaa. Lassi laittoi tuon tahallaan hieman vinoon niin, että etummainen pallo ei olisi koko ajan hiusten kanssa kosketuksissa. Fail. Tämä lähti sitten kasvamaan ulos tasan siten, että se kiertyi samaan suuntaan, kuin se oli vinoon laitettu: etummainen osa tuli ulospäin, takimmainen taas meni syvemmälle. Mutta nyt sattui, ja pirusti. Ihmiset kuvittelevat, että kielikorun luulisi sattuvan, mutta rustoon uskaltaa kyllä ottaa korun - väärin. Kieli ei satu, rusto sattui ihan törkeästi. Eniten tässä sattui se, että tämä oli tehtävä hitaasti: reiät oli saatava tasan oikeaan kohtaan.

Taisin olla 18, kun otin industrialin. Tänään tuosta on jäljellä enää toinen reikä, industrialistani tuli helix. Otin 19-vuotiaana korun pois ja jätin vain taaempaan reikään barbellin, koska koru jatkoi uloskasvamistaan yhä vaan. Tuon jälkeen tuo toinen reikä paranikin helposti ja lopullisesti. Industrialia on ikävä, se on yksi maailman kivoimmista lävistyksistä ja olen kateellinen kaikille, joilla sellainen on.


Toinen korva sai orbitalin. Mulla on hirveä fiksaatio noihin kahden reiän lävistyksiin: kuten huomaatte, korvakorukin menee kahdesta reiästä. Orbital oli kivulias samaan tapaan kuin industrial - taas piti saada reiät tasan oikeaan kohtaan ja tehdä hitaasti. Myös tämän teki Lassi, jotain 18 olin. Kuva on otettu tänään, tämä minulla on yhä. Korvalehdellä on samanlainen, mutta siinä pallo on etupuolella. Ruston orbitalissa renkaan pallo on minulla korvan takana.

En koe helmikorvakorujen istuvan korvahärvelieni sekaan oikein mitenkään. Niitä ei ole. Niitä ei tule.


Korvan lävistysten sanastoa. Kuva bmezine, loistava tietolähde kaikille lävistysintoisille.



Viime kesänä irtisanouduttuani työpaikasta kävin vielä repäisemässä kerran ja ottamassa yhden lisää, kun kerrankin oli vielä hetki, jolloin sain olla nuori ja vapaa välittämättä työelämän rajoitteista lävistyksille. Palasin vielä kerran Harnessin tuoliin. Halusin medusan, mutta koska minulla on liian pitkälle menevä jänne ylähuulessa, medusa olisi tullut ihan kiinni amorinkaareen. Päädyimme tähän, millä on monta nimeä. Jestrum taitaa olla yksi yleisimmistä, sillä vertical labret tarkoittaa yleensä alahuulen tällaista. Tässä kuvassa näette myös, miltä labretini näytti häivekorun kanssa: tuossa kuvassa on alahuulessakin koru, mutta se on leikattu hyvin lyhyeksi. Jestrum tuntui muuten harvinaisen ikävältä, vaikka minulla korkea kipukynnys onkin.

Siinä ne sitten olivatkin, kokemukseni titaanin lisäämisestä kehoon. Tänä päivänä jäljellä ovat siis enää nännit, kieli, napa ja korvahärdellit.

Kysyä saa, en minä osaa kaikkea kertoa oma-aloitteisesti.