Näytetään tekstit, joissa on tunniste saippuat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste saippuat. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 1. huhtikuuta 2015

Lisää Urtekramia

IMG_9369

Postauksessa vähän aikaa sitten esittelin ensimmäisen satsin vegaanisia, eläinkokeettomia ja ekosertifioituja Urtekramin tuotteita, tässä vielä loppuja.

Ruusupalasaippua vaahtoaa palmuöljyn avulla. Se on kosteuttava, glyseriinipitoinen ja edullinen (1,90 euroa). Eihän tämä ole yhtään samalla tavalla jytyä kuin normaali käsisaippua, tarkoitus on ollakin hellävarainen eikä tavallisen saippuan tapaan kuivattava. Tuntuma on selvästi rasvaisempi ja pehmeämpi kuin normaalisaippuassa. Voisikohan tällä pestä siveltimiä? Voisin uskaltaa kokeilla siihenkin tassujen lisäksi, en kuitenkaan kalliimmille siveltimilleni, kun ei ole erikseen tätä suositeltu. Osaisiko joku sivellintietäjä sanoa? Kävisikö tämä siihen? Yleensähän ainakin luonnonkarvaiset siveltimet tykkäävät rasvaisista saippuoista ja Marseillen suosintahan perustuu ymmärtääkseni juuri sen rasvaisuuteen. Ei Marseille tosin näin rasvaiselta tunnu. Tuoksu on saippuassa sitä samaa Dr. Hauschkan ruusuvoiteen kaltaista, kuten muissakin damaskoksenruusua sisältävissä Urtekramin ruususarjan tuotteissa. Käy minulle nykyisin luonnonkosmetiikan tuoksuihin enemmän totuttuani, jakaa kyllä mielipiteitä.

Aloe Vera -vartalovoiteen hintaa minulla ei tässä juuri nyt ole, mutta lienee jotain 6-8 euron luokkaa. Nämähän ovat kaikki tosiaan halpoja, markettihintaisia. Sopivat vähän vähänvaraisemmallekin ekoilijalle. Oman vartalovoiteeni pumppupullo ei koskaan toiminutkaan, sen kierteet olivat jotenkin hajonneet, mutta eipä tuo testaamista haitannut. Tokihan tällaisessa tapauksessa normaalikuluttaja saisi vaihdettua tuotteensa toimivaan, mutta PR-tuotteissa en lähde tällaisesta valittamaan, vaan testaan tämmöisen sitten pumputta. Tuoksu on hyvä, sitruksinen, parempi kuin ruusutuotteissa. Vartalovoiteet ovat luonnonkosmetiikassa se tuoteryhmä, joka minulla yleensä toimii oikein kivasti, toisin kuin meikit. Tämä hieman vaati hieromista, että imeytyi. Ensin jätti vähän valkoista iholle. Sitä kyllä tekevät monet normikosmetiikankin vartalovoiteet. Kosteusteho oli minun normaalille iholleni riittävä. Koostumus oli paksumpi kuin oletin, oletin vähän lirumpaa ja ehkä öljyisempää, mutta ihan normaalin vartalovoiteen paksuutta tämä oli. Tämä oli testaamistani Urtekrameista kivoin tuote, miinusta toki siitä, että omani oli pumppumekanismiltaan rikki.

INCI näyttää hyvältä silmääni, siellä on oikeasti kosteuttavia ainesosia eikä silikonia, joka vain saisi kosteutuksen tunnun (välihuomautus: mä kyllä tykkään silikoneista noin yleensä, koska levittäessä tuotetta ne tuovat miellyttävämmän kokemuksen, hiuksissani ne ovat parhaita ja melkein ehdottomia siloitukseen ja meikkipohjassa taas liukuminen, joka monesti toteutuu silikonilla, on erittäin tärkeä minulle):
Aqua, olea europaea oil*, butyrospermum parkii butter*, aloe barbadensis leaf extract*, polyglyceryl-3 dicitrate/stearate, glycerin**, cetyl alcohol, coco-caprylate, zea mays starch*, glyceryl stearate se, punus armeniaca kernel oil*, glyceryl caprylate, oenothera biennis oil*, simmondsia chinensis seed oil*, Citrus aurantium dulcis peel oil*, cymbopogon schoenanthus oil*, bisabolol, magnolia officinalis bark extract, xanthan gum, citric acid, tocopherol, beta-sitosterol, squalene, citral, limonene, linalol. * = luomu ** = valmistettu luomuraaka-aineista

Silmääni pisti tuo loppupään skvalaani, mutta vegaanisessa tuotteessa kyseessä ei varmasti ole eläinperäinen sellainen. Eteeriset öljyt luonnonkosmetiikassa nyt sinänsä voivat joitain allergisoida, mutta minun ihoni sietää kyllä hyvin.

Ruusukäsivoide (noin 4 euroa) on myöskin samaan tapaan INCI-listalta vakuuttava: on sheavoita, aloe veraa, kasviöljyjä... Peruskäsivoide minusta, hieman tahmaisen tunteen jättävä mutta kyllä sen kanssa elää. Tahmaisuus häviää ja pehmenee kyllä, mutta johonkin työkäyttöön ei kyllä olisi optimaalisin. Voisin hyvin siirtyä sekä käsivoiteissa että vartalovoiteissa luonnonkosmetiikkaan, jos ekovihertyä päättäisin.


Yhteenvetona testaamistani Urtekramin tuotteista: vartalovoide oli paras, shampoot ihan ok jos kevyt pesu riittää ja ohut koostumus ja tuplavaahdotus ei haittaa, käsivoide ihan perusjees joskin heti levityksen jälkeen vähän tahmainen, ruusupalasaippua passeli usein toistuvaan käsienpesuun (ja ehkä muuhunkin, jos olisin ehtinyt kokeilla kunnolla). Deodorantti ei toiminut, hoitoaineista ainakaan nämä normaalien hiusten tuotteet eivät minun hiuksilleni riitä missään nimessä.


Kaikki Urtekramin tuotteet tässä ja edellisessä Urtekram-postauksessa saatu blogiin testiin.

sunnuntai 1. helmikuuta 2015

Pienet yksityiskohdat

IMG_8140

Kävimme minilomalla hotelli Tornissa, joka kaikin puolin on lempihotellini Helsingissä. Loistava aamiainen ja yläkerran kattoravintola houkuttelevat sinne silloinkin, vaikkei olisikaan majoittumassa. Tällä kertaa yllätyin positiivisesti jopa hotellihuoneen kylpyhuoneen saippuoista: Thierry Mugleria kaikki! Vaikka en tykkääkään Muglerin tuoksuista, onhan tämä nyt yksityiskohtana jotain luksusta. Mitäänsanomattomien diipadaa-merkkisten bulkkituotteiden sijaan muotisuunnittelija-parfumöörin tuotteita. Tuoksut olivat aika neutraalit, unisex, hotellisaippuamaailmaa, mutta silti, pisteet Tornille tästä.

torstai 27. maaliskuuta 2014

Jos se on violettia, mulle!

Jos joku ei ole vielä huomannut, mulla on pieni pakkomielle kaikkeen violettiin ja lilaan.


Vanha Braunin föönini on peritty äidiltä ja palvellut jo sellaiset lähemmäs 15 vuotta. Jonain päivänä se lakkaa toimimasta ja uusi oli ostettava varoille - mun tuurillani se vanha lakkaa kuitenkin toimimasta juuri jollain kiirehetkellä. Kyselin vähän muilta bloggaajilta föönien eroista, kuulemma hirvittävästi eroa ei kalliilla ja halvalla föönillä ole, jos käyttötarkoitus on ihan vaan kuivata hiukset ilman erityisyyksiä. Kunhan wattimäärä on vähintään 1800 ja säätömahdollisuuksia on lämpötilassa ja puhallustehossa. Ikivanha Brauninikin täytti nuo kriteerit.


Siispä valintaperusteina uudessa föönissä oli edellä mainitut sekä hinta - ja väri. Valitsin kohtuullisen edullisen (vähän vajaa 40 euroa Stockalla) Vidal Sassoonin föönin, jonka wattimäärä on 2200 ja säätömahdollisuudet samat kuin edellisessäni: kolme eri puhallustehoa, kolme eri lämpötilaa ja lisäksi kylmäpuhallus. Mutta parempi väri ja uudempi kapistus. Miinuspuolena tämä pitää täysillä puhaltaessa kovempaa ääntä kuin edelliseni, mutta onhan tässä tehoakin enemmän. Suunnilleen sama 3,5 minuuttia minulla menee molemmilla fööneillä saada hiukset pyyhekuivista suoristuskelpoisen kuivaksi.


Käsisaippua alkoi loppua. Törmäsin Kicksissä Kicksin omaan käsisaippuaan, jonka pullo pakotti ostamaan. Lotus Lavender, kuulostaa ihan OK:lta, oli ihan ok. Vähän turhan raikas, mutta OK. Mutta tuo pullo!


Violettia, ja vielä pitsiä! Voiko enempää minulta näyttää! Jos ostan jotain muuta seuraavaksi, pullotan sen tähän. Hintaa oli muistaakseni 5,90 euroa.

No sitten, minulle tarjottiin testiin kovasti blogeissa pyörinyttä Marvis-hammastahnaa. No joo, kun siellä on vaihtoehtona violetti!



Jasmiini-minttu kuulosti muutenkin houkuttelevalta. Enpähän ole aiemmin tuon makuiseen törmännyt, tykkäsin. Tosi tyttömäinen, mutta juurikin jees. Pakkausten ulkomuoto ei sinänsä ole ihan minua, mutta hei, väri!

Marvis-tahnoja näin ensimmäisen kerran syksyn I love me -messujen kosmetiikkapuolella. Kai nämä sitten kosmetiikkaan lasketaan, kun Tukholmassakin näitä myydään mm. COW Parfymerissä meikkien ja muun kosmetiikan seassa. Ja tulihan sieltä Livboxistakin jo kahteen kertaan hammastahnaa.

Marvis on italialainen merkki, jonka hammastahnoja on mainostettu myös suuparfyymeiksi. Makuja on erilaisia ja vähän erikoisempia - jasmiini-mintun lisäksi myös esim. inkivääri-minttu, kaneli-minttu ja lakritsi. Tällainen iso 75 ml:n tuubi on noin 8,90 euroa, pienempi 25 ml:n matkakoko 4,55 euroa. Myyntipaikkoina Suomessa toimivat ainakin Moko, Cleopatra's Secret ja muut maahantuojan listalta löytyvät jälleenmyyjät. Suomessa jälleenmyyjät ovat lähinnä sisustuspuolen liikkeitä.


Ja niin, en vieläkään erota violettia ja lilaa. Sama ne mulle ovat, violetin miellän perusmuodoksi ja lilan vaaleammaksi, useimmiten pastellisemmaksi versioksi siitä. Mutta kumpikin käy, violetti paremmin. :)


Marvis-tahna saatu blogiin testiin PR-toimiston kautta.

lauantai 5. lokakuuta 2013

Lemon Juice & Glycerine


Lemon Juice & Glycerine on kaikille tuttu merkki, mutta enpä itse asiassa tiennyt sen olevan kotimainen. Olen joskus jossain löytöeläinkodilla tai muualla lainannut merkin käsivoidetta, muuten sarja olikin minulle vieras. Koska ihmiset haluavat lukea muustakin kuin selektiivisestä kosmetiikasta, tällaisia markettituotteitakin tykkään ottaa testiin.

Tuoksun tuntevat varmaan kaikki, joten siitä ei sen enempää. Jos tykkää sitruunasta kuten minä, tuoksu on kiva. Mielestäni nämä eivät olleet erityisen voimakkaasti hajustettuja, minulle kelpaisi voimakkaampikin tuoksu.


Kevyt käsivoide valikoitui testattavakseni juuri siksi, että tuhteja purkkeja kyllä löytyy jo. Lemon Juice & Glycerinellä on valikoimissaan perinteinen, täyteläisempikin versio. Tämä on ennemmin sopiva käytettäväksi keskellä päivää töissä tai muualla, kulkemaan mukana. Vaikkakin tämä oli tosiaan kevyt, minun käsilleni se riitti, sillä niiden suhteen minulla ei ole erityisiä kuivuusongelmia.


Hoitava jalkavoide on niin ikään kevyt. Testasin tätä viikon kuurina, jalat pehmenivät kyllä selkeästi mutta ei tarpeeksi. Tämän juttu onkin se nopea imeytyvyys, ei niinkään korppujalkojen muhittelu yön yli pellavasukissa. Kokeilin perään viikon verran Dermosilin jalkavoidettani vertailun vuoksi, se tuotti tuloksia nopeammin ja paremmin. Toivoisin hieman tuhdimpaa koostumusta, ennemmin sen nopean imeytymisen kustannuksella. Tämä oli sarjan ensimmäinen jalkavoide ja kevään uutuus.


Vaahtosaippua vaahdottaa itse itsensä pumpusta painaessa. Tätä käyttäessä tuli väkisinkin mieleen, että taidan yleensä käyttää käsisaippuaa liikaa kerrallaan - en nimittäin juuri vaahdota sitä. Oikein sopiva tuote normaaliin käsipesuun, meikkivoiteita sormista pestessä tämä on aika kevyt ja vaatii useamman painalluksen. Tämän avokado-sitruunan lisäksi saatavilla on myös rosmariini-sitruuna ja puuvilla-sitruuna.

Hintaahan näillä ei ole juuri mitään. Käsivoiteen hinta on noin 3,20 euroa, jalkavoide 4,50 euroa ja vaahtosaippua 2,50 euroa.

Olinko minä ainoa, joka ei tiennyt merkin olevan kotimainen? Onhan tuossa tuo avainlippu aivan selkeästi, mutta en ollut koskaan kiinnittänyt siihen huomiota.


Tuotteet on saatu testiin blogin kautta.

sunnuntai 14. lokakuuta 2012

Lushin joulutuotteita ja hiusuutuuksia

Kun lähtee katsomaan Lushin joulunäytelmää, olisi ihan fiksua ottaa kamera mukaan. Aamulla seitsemältä töihin lähtiessä sellainen ei tule tietysti mieleenkään. Siispä mennään parilla kamerakännykkäkuvalla ja Lushin kotisivuilta napatuilla kuvilla.


Lush julkisti joulutuotteensa bloggaajille hieman ennakkoon. Tuolloin kyseisen häppeningin aikaan olin No7:n ihonhoitosarjan lanseeraustilaisuudessa, joten en päässyt bloggaajatapahtumaan. Sen sijaan sama talvisaippuaooppera esitettiin muillekin minulle paremmin sopivaan aikaan 10.10.2012, edellisenä iltana ennen joulutuotteiden lanseerausta. Sain myös omat bloggaajanäytteeni tuon jälkeen. Osa joulun tuotteista on tuttuja, Lush tuo aina uudestaan myyntiin joulun aikaan jouluklassikoitaan. Osa taas oli aivan uusia. Huomioi, että kaikkia tuotteita ei saa nettikaupasta vielä, siksi saatan tässä höpistä sellaisestakin, mitä ei vielä ole saatavilla.

Joulunäytelmä oli aika hauska tapa lanseerata tuotteita. Tuotteet siis esiteltiin näytelmän muodossa ja sen yhteydessä. Myöhemmin sai toki kysyä lisää, mutta se varsinainen tuotteista luennointi oli toteutettu näytelmänä. Ajattelin jo etukäteen, että näytelmän käsikirjoitus lienee brittiläinen - meillähän on Suomessa nykyään vain yksi Lushin liike, Helsingin keskustassa Asematunnelissa, ja maahantuonnissa/hallinnoinnissakaan ei liene ihan julmetusti porukkaa töissä. Oikeassa taisin olla, sillä vain ja ainoastaan Englannissa tulisi mieleen heittää läppää joulunäytelmässä Pimm's-juomasta. Enpä ole sitä koskaan Suomessa juonut, Lontoossa ihmettelivät moista outoutta. Heille kun Pimm's on niin peruskauraa, kannu poytään ja menoks. Pimm's-vaikutteita oli Mr. Punch -saippuassa, joka valmistetaan boolimaljaan. Nuo koskemattomat saippuat ovat aivan ihanan näköisiä, katso vaikka tuosta alta. :) Tuoksustakin tykkäsin.

EDIT: Lushilta sain tämän kirjoituksen jälkeen tiedon, että käsikirjoitus oli ihan Suomen tiimin oma. Oho! Hyvin on panostettu, kiitoksia siitä! :)


Minun joululahjustesterini

Lushin joulusta ei voi puhua puhumatta Snow Fairystä. Snow Fairy oli esityksen päätähti. Itse Snow Fairy -tuote on suihkugeeli, jota kannattaa hamstrata joulun aikaan Lushilta. Sitä saa vain jouluisin, mutta onneksi joka joulu. Pinkin suihkugeelin tuoksu on aivan ihanaa hubbabubba-namifiilistelyä. Jos jonkin tuotekehitysvinkin antaisin, Snow Fairystä saisi jättää glitterit pois (valuvat kuitenkin pohjalle, eikä ne oikein sieltä ravistelemalla lähde) ja sen väriä saisi kirkastaa sameanharmaasta pinkistä kohti karkkimaisempaa. Ostin viime vuonna ison pullon Snow Fairyä, taitaa olla taas tarve ostaa uusi tänäkin jouluna. Koostumukseltaan se on hyvin perinteisen suihkugeelin oloista. Minulla suihkugeelejä menee vähemmän kuin kermaisempia suihkuvaahtoja, Snow Fairystä riittää ihan kivasti.

Kuva: Lush

Ponche-suihkugeelissä fiilistellään taas punssimaisemissa.

Uusi raikas suihkugeelimme sisältää mm. luumua, appelsiinia, kaneli ja vaniljaa. Tätä hedelmämarmeladin tuoksuista kausituotetta on saatavilla vain rajoitetun ajan!

Tätä suihkugeeliä on ollut inspiroimassa Meksikolainen hedelmäbooli, joka valmistetaan kauden hedelmistä, kuten juuri luumuista, appelsiinista, sekä kanelista ja vaniljasta. 

Pese hiuksesi ja vartalosi tällä hedelmäisellä, pehmentävällä suihkugeelillä; piristyt varmasti kaamoksenkin keskellä. Tilkka tequilaa antaa tälle tuotteelle vielä pirteää potkua ja saa sinut juhlamielelle!


Ponchea sain myös testiin. Tässä on jännä tuoksu. Tuoksussa on jotain, jota en tunnista. Aikani nuuhkuteltuani totesin, että sen on pakko olla tuo tequilan tuoksu. Tequilaa tulee harvemmin nuuhkuteltua, sillä sehän kiskaistaan nopeasti huiviin sitruunan ja suolan kera silloin, kun on pakko saada nopeasti jotain tiukkaa. Näin yleensä tapahtuu, kun kaverit painostavat laulamaan karaokea jossain Kallion Populuksen kaltaisessa laatupaikassa...

Lushin markkinointi on aina ollut vähän pikkutuhmaa ja nuorille, meneville aikuisille suunnattua - välillä minusta jopa mauttomuuksiin asti. Siispä uskallan itsekin tässä postauksessa edellä havaituin tavoin viitata alkoholin käyttöön, muistuttaen kuitenkin kaikkia kohtuukäytöstä. Itsehän en koskaan päihdy. *vihelty* Tosin, päihdesyrjähyppäys tässä postauksessa saa myös saarna-Sonian liikkeelle: ei paljon auta Lushin tuoksuvat tuotteet, jos tupakoi sen hajun pilalle. Älä aloita. Tupakkaa ei voi kohtuukäyttää, siihen jää koukkuun. Noin puoli prosenttia tuntemistani tupakoitsijoista on baaripolttajia, loput polttavat vakituisesti. Älä aloita. Älä ole idiootti. Siinä sitten miettii, että mistähän helkutista sitä repisi rahat Lushin Snow Fairyyn, kun kaikki menee savuna ilmaan.

Asiaan! Lääkkeet!  

Kuva: Lush

Popcorn oli monessa osassa Lushin tämän vuoden joulussa. Myös huultenkuorinnasta tuli Popcorn-versio, tätä sain myös testiin. Olen aiemmin kokeillut Lushilta Bubblegum-kuorintaa (rakkaus) ja Lip Dip -kuorintaa (pettymys). Popcorn oli hyvin samankaltaista Bubblegumin kanssa - sokerikuorinta, vaikka tähän onkin suolaakin aavistus lisätty. Mureneva koostumus kuten Bubblegumissa, suosittelen kuorimaan lavuaarin yllä. Suosittelen päälle myös kuorinnan jälkeen huulirasvaa.

Kuva: Lush

Snowglobe-saippuan tuoksusta tykkäsin paljon. Se on sitruksinen, vaikkei saippua siltä näytäkään. Suosittelen nuuskuttelemaan liikkeessä! Sama saippua siis, mikä oli tuossa postauksen tokassa kuvassa.

Myös sellaisia löytyi, joiden tuoksu ei ollut yhtään minun juttuni. North Pole -saippuasta en tykännyt, samoten Northern Lights -saippua ei iskenyt.

Kuva: Lush

Sain testiin myös Father Christmas -kylpypallon, joka kylpyammeen puutteessa jää odottamaan jokajouluista Hämäläis-Osakunnan Juristikerhon Jäänsärkijäismatkaa - siellä kun yövymme hotellissa. Tästä pinkkivalkoisesta pallosta tulee ihmeellisesti jotain ihan muuta kylpyvedessä: vihreää väriä ja punaista glitteriä?? Katsopa vaikka Pandan blogista


Kuva: Lush

Pehmeää, herkullista mantelivaahtoa syys-iholle!
Kultakimalteen pintaansa saanut kaunis ja ylellinen saippua kosteuttaa ja hoitaa hellävaraisesti manteliöljyn ja ruusu-absoluten voimin. Erityisen hyvä herkälle tai atooppiselle iholle sekä tietysti lapsille.

Snowcake-saippuaa sain myös testiin. Se olikin noista joulusaippuoista juuri se, mitä olisin toivonutkin, sillä siinä on kermaisin koostumus näistä joulun saippuatuotteista. En juurikaan käytä palasaippuaa käsienpesuun, pumppupullosaippua on se mun juttuni. Siispä saippuan pitää olla erityisesti vartalolle sopivaa, ja juuri nämä kermaisemmat palat passaavat siihen. Rockstar on mulle se all-time-favourite ihan jo tuoksunsa takia, mutta tämäkin on kyllä mukavan pehmeä ja syötävän tuoksuinen. Epäilin koristelun olevan kanelia, mutta ihan kultakimalletta siitä näkyy löytyvän.

Myös hiustenhoitotuotteet saivat uusia jäseniä porukkaansa hieman ennen joulutuotteiden tuloa. Lushin hiustenhoitotuotteista minulla oli testissä kolme.

Kuva: Lush

Kuva: Lush

Fair Trade Honey -shampoo ja Happy Happy Joy Joy -hoitoaine ovat silottavuudeltaan Lushin keskikaartia. Nyt en kuollaksenikaan muista niitä kaikista kosteuttavimpia/silottavimpia, mutta sellaisetkin löytyy. Nämä kimpassa toimivat minulla siloittaen luonnonkiharani harjattavaan kuntoon, mutta silkkisen sileään olisin tarvinnut perinteisiä silikonipommeja.

Fair Trade Honeyn tuoksu on siltä rajalta pidänkö siitä vai en. En pysty päättämään. Pikku hiljaa alan kallistua siihen, etten pidä hunajan tuoksusta.

Happy Happy Joy Joy on Conditioning Hair Perfume, joka osaltaan kertoo sekä sen keveydestä että siitä, miten voimakkaasti se on hajustettu. Itselleni HHJJ:n tuoksu oli nappiosuma, ja onnellisena tässä parhaillaan nuuhkin hiuksiani. Tuoksu on aavistuksen kukkainen, aavistuksen sitruksinen. Plussapuoleksi mainittakoon myös, että HHJJ on vegaaninen. Saatiinpa toinenkin vegaaninen pullohoitoaine Veganesen seuraksi! Olisin tuotteen nimikuvauksen perusteella kuvitellut, että tämä on hiuksiin jätettävä hoitoaine, mutta ei, ihan poispestävä tämä on. Tuoksu jäi voimakkaasti silti.

Jos edelliset olivat sellaisia keskimääräisen silottavia, seuraava tuote onkin sitten jo ihan meikäläisen pörrötukalle:

Kuva: Lush

Shine So Bright on latvaseerumi pikkuruisessa purkissa. Tässä on jotain äärimmäisen kätevää matkalle mukaan otettavaksi - nestemäisten latvaseerumien ja kiiltotippojen kanssa pelkään aina ylivuotoja. Minulle tuotetta esitellyt lushilainen varoitti yliannostuksesta, joka varmaan sileän tukan kanssa onkin todella suuri riski. Omaan hamppupehkooni tätä sai kyllä laitettua yllättävän huoletta, mutta todellakin pieni määrä riittää. Shine So bright sulaa sormissa, se kannattaa sulattaa huolella ennen levittämistä tasaisen levitystuloksen aikaansaamiseksi. Myös Shine So Brightista jää selkeä tuoksu, tuoksu sopii yhteen Happy Happy Joy Joyn kanssa. Tätä saattaisin ostaa itsekin lisää, jos noita latvatuotteita ei olisi niin hirveää kasaa juuri nyt.

Joululahjasettejähän Lushissa myydään myös, lähempänä joulua, mutta itse kasaisin oman settini ihan noin muutoin Lushin antimista. Oikein ihanan setin saisi yhdistämällä Snow Fairy -suihkugeelin, Shine So Brightin (jätä pois jos kaverilla on raskaat, sileät ja kiiltävät hiukset), Bubblegum-huulikuorinnan, Sandy Santa -vartalonkuorinnan (ei vielä ainakaan nettikaupassa) ja Snow Globe -saippuan. Toimii, oli sitä kylpyammetta tai ei.

Onko lukijakunta jo käynyt Lushissa joulushoppailuilla?

torstai 26. toukokuuta 2011

Aikuisten juttuja

Minä olen nyt jo niin vanha, että oli aika kokeilla Dermosilin tuotteita. Miksi kategorisoin nämä näin pahasti tietyn ikäluokan tilaajille enkä koe sarjaa mitenkään nuorekkaana? Siksi, että 1) Dermosililtä näkemäni pakkaukset ovat yleensä äärimmäisen kamalia apteekkimaisia pakkauksia (ei vetoa nuoreen), 2) sieltä saa jumalattomia perhepakkauksia ja refillejä suurperheen päivittäiskäyttöön (yleensä nuorilla ei ole suurperheitä), ja vielä tärkein syy, 3) käsittääkseni Dermosilin tuotteiden myynti on hoidettu lähinnä työpaikoille jaettaviin kuvastoihin ja kimppatilauksiin eli lähinnä vakituiseen työelämään jo päässeille. Netistäkin saa tilattua, mutta markkinointikanavana on ilmeisesti pääsääntöisesti yritykset. No, tässä kun nyt on puoli vuotta tullut oltua tuolla uudessa työssäni, pääsin sisään maagiseen salapiiriin, jossa tilataan Dermoshopista. Hihii.

Valitsin kuvastosta seuraavin periaattein: a) ostan kaiken mielenkiintoisen, mitä tekee mieli kokeilla, b) tsekkaan netistä blogeista, josko jotain tuotetta olisi oikein hypetetty ja ostan sen ja c) ostan pari juttua, joita tarvitsen ja joiden laadulla ei ole niin väliä. Lopulta ostin kuitenkin vain tasan kaksi asiaa, kriteeriä c käyttäen: käsisaippuan (koska se loppuu vessasta) ja jalkavoiteen (koska edellinen loppuu jossain vaiheessa, minulla ei ole varalla mitään enkä tykkää oikein siitä edellisestäni). Mitään heräteostoksia ei löytynyt, ja mitään superhypetettyä en netistä bongannut. Bongasin netistä vain yleisen yksimielisyyden siitä, että Dermosilin E-tuotteet tuoksuvat pahalle.

Siis minä, meidän työpaikan kosmetiikka-addikti, tein pienimmän tilauksen meistä kaikista. 2 tuotetta. Mutta kun mulla on kaikkea jo niin paljon, harkintaa tarvitaan!

No mitä sieltä sitten tuli. Ensinnä tällainen vähän nätimmin pakattu käsisaippua, joka näyttää minun silmääni laavalampulta. Tuoksun piti olla hedelmäinen, minä en hirveämmin välittänyt siitä. Makea, esanssinen, mutta ihan kelpo. Pakkaus oli yllättävän kiva, en heittänyt koko pakkausta menemään täytettyäni vessassa olevan saippuapullon, vaan säästin tämän keittiöön toiseksi saippuaksi. Tuo siis toimii niin, että tuubia puristetaan, ja tuolta laavalampun alaosasta tulee saippuaa (kunhan muistaa ensin vääntää korkin auki, ei poistaa korkkia kokonaan). En ostaisi toiste, tuoksun takia, mutta ihan kelvollinen saa olla. Laavalamppuefektiä lisää se, kun saippuapullon kääntää ylösalaisin ja takaisin ja huomaa, että sisällä menee ilmakuplia ylöspäin kuin laavalampussa laavaa. Hassu.

Tämä toinen kaveri, Foot Therapy -sarjan Foot Cream Shea oli piristävämpi kaveri. Oikein passeli, jopa. Pakkaus on jees, tuoksu on sitruksinen - shea-tuotteen ollessa kyseessä odotin kermaista/voiteista tuoksua, mutta tämähän oli raikas. Kosteutusteho on minulle oikein hyvä, riittää tarpeisiini: minulla ei ole kuivat jalat mitenkään erityisesti, eivät lohkeile vaikka monin paikoin paksunahkaiset ovatkin. Mutta en kyllä koskaan muista rasvata, joten sen kerran kun rasvaan, rasvan pitää olla tarpeeksi täyteläistä.


Lopputulos Dermosilistä? Joo, voin ostaa uudestaankin jotain mielenkiintoista, jos ilmestyy vaikka jotain kivasti hajustettuja tuotteita, mutta aika laimea merkki tämä on. Onneksi näitä vähän kivemman näköisiä pakkauksiakin on tarjolla, ettei kaikki ole sitä apteekkilinjaa. Harmi, että olen niin eri ikäinen kuin muut työntekijämme, etten oikein tuntenut oloani kotoisaksi siinä keskustelussa, kun kehuttiin viime tilauksilla hankittuja tuotteita. Olisiko lukijoilla vinkkejä hyvistä tuotteista seuraavaan tilaukseen? Onko sarja tuttu muuten kuin kotoa äidin tilaamana?