Näytetään tekstit, joissa on tunniste silmämeikki. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste silmämeikki. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 22. heinäkuuta 2015

The Power of Makeup - nosto maaliskuulta

En ole aiemmin nostanut esiin vanhoja postauksia uudelleenjulkaisemalla niitä, mutta nyt kun vähän joka toisessa blogissa tämä vain kasvojen toisen puolen meikkaamisen haaste kiertää, nostetaanpa tästä sellaisenaan maaliskuinen juttuni siitä, mitä meikkaaminen minulle on. Tämä juttu oli aikanaan blogissani vähän monimuotoisena tuote-esittely/kauneuspohdintakombinaationa, mutta se näyttää vastaavan aika pitkälti haastetta. Siispä, kerran vielä, puolinaamameikki.

IMG_9087

Pohdin aika ajoin suhdettani meikkaamiseen. Se on muuttunut vuosi vuodelta ja muuttuu yhä, iän muuttuessa, ihon muuttuessa ja itsetunnon muuttuessa. Nykyään se on - hauskanpidon lisäksi - noita kumpaakin otsikossa mainittua, sekä toisaalta myös häivyttämistä ja uuden luomista.

Yllä oleva kuva ei ole leikattu kahdesta palasta vaan olen meikannut vain toisen puolen, puhdistanut toisen. Ihossani ei tuon kuvan mukaan hirveämmin nyt peitettävää ole, mutta tarkemmasta kuvasta huomaisi, että nenänpielet punottavat hieman ja sävy on muutenkin epätasainen.

Pienimmillään meikkaus voisi minulla olla tällaista virheiden korjaamista:

Blogi 22 vuosi 20151
Älkää hämääntykö sävyerosta, johtuu kameran automatiikasta. Räpsin kuvat automatiikalla pimeässä. Varsinainen pointti kuvassa, ihohuokosten häivyttäminen ja kiillon poistaminen. Kyseessä ei edes ole itse asiassa meikkituote, vaan Samparin Cosmakeup-sarja.

IMG_9091

Sain nämä testiin jo silloin, kun sarja lanseerattiin Viking Linen laivoilla, mutta ei ole tullut aiemmin kirjoitettua. Tähän postaukseen ne sopivat hyvin. Cosmakeup-sarjan tarkoitus on olla tuotteita meikittömiin päiviin, jotain ihonhoidon ja meikin väliltä. Sellaista sinun ihosi mutta parempi -settiä. Glamour Shot Universal Transparent Foundation lupaa tuoda iholle mattapinnan, tasoittaa ihohuokosia ja vähentää punoitusta. Allekirjoitan kaksi ensimmäistä, ihon sävyä se ei mielestäni tasoita ainakaan merkittävästi. Transparent Mattifying Concealer taas on sama, mutta peitevoideversiona, tarkoitettu siis ihon ongelmakohdille (eli yleensä T-alueelle). En oikeastaan käytännössä näe eroa näiden välillä omalla ihollani, valitsisin siksi tuon kätevämpään pumppupulloon pakatun 30 ml:n meikkivoiteen 15 ml:n peitevoiteen sijaan, jos hinnalla ei olisi väliä. Jos taas haluaa vaan pienemmän määrän ja se riittää, onhan 29 euron peitevoide tietty vähemmän lompakkoa kirpaiseva kuin 45 euron meikkivoide, vaikka litrahinta on ensin mainitussa edullisempi. Tämä muuten on tuote, jonka minä lanseeraisin myös miehille. Voisin uskoa tämän kiinnostavan värillisiä meikkivoiteita enemmän. Tuotteen ongelma on kuitenkin se, että en varsinaisesti näe, mikä tässä on ero mattapintaisiin meikinpohjustusvoiteisiin, paitsi hoitavat ainesosat. Lopputulos on mielestäni hyvin samankaltainen. Hoitavuudenhan saa meikkituotteisiin laittamalla alle sen kosteusvoiteen. Rehellisyyden nimissä sanottakoon tätä hieman turhakkeeksi naisilla, mutta, jos joku tällaista pientä korjausta tarvitsee, mikäs siinä. Itse en ole oikein löytänyt käyttöä, samassa ajassa levitän jonkun nopean meikkipohjankin.

Noin pieneen korjailuun en tosiaan lähde meikatessani, tuossa kuvassani minulla on Oriflamen IlluSkin -meikkivoide sävyssä Light Ivory, Make Up Foreverin High Definition -irtopuuteri, Narsin poskipuna sävyssä Orgasm sekä aavistus varjostusta Bobby Brownin Blonde-luomivärillä, jota en kyllä kuvasta erota. Meikkipohja on minulle ensisijaisesti virheiden peittämistä ja häivyttämistä, omien puutteideni korjailua. Jos olisin taitavampi ja viitseliäämpi, muokkaisin kasvojeni muotoa varjostuksin ja korostuksin, mutta niitä en ole vieläkään oppinut. Nykyään iholleni riittää aika kevyt ja kuulas meikkipohja, aiemmin tarvittiin paksumpaa ihon työntäessä epäpuhtauksia enemmän.

Blogi 22 vuosi 20152

Silmämeikissä pääpointti on korostamisessa, mutta tässä tulee sotkettua eri tyylejä. Virheiden peittämistä se ei ole, tosin aavistuksen korjailen silmieni ja kulmieni epäsymmetrisyyttä. Tämä kuvan meikki on perusmeikkini tyyli, olivat värit mitkä tahansa.

Kulmieni muotoon tai paksuuteen en juuri koske, annan sen olla juuri sellainen kuin se on. Korostan toki sitä, terävöitän kulmakarvojen kulmaa siinä kohdassa, mihin se luonnostaan tulee. Sävy on minulla entuudestaan tumma, joten arkena en välttämättä tee niille mitään, jos minulla on pelkkä ripsiväri. 99 % meikeistäni teen Diorin Diorcils Poudre -kulmakynällä, se taas tässäkin käytössä.

Luomivärin painopiste on minulla ulkonurkassa. Tämä on vähän väärä tapa minulle, sillä oikeasti haluaisin, että silmäni eivät ainakaan olisi kauempana toisistaan ja painopiste ulkonurkassa tekee juuri sitä. Tässä kohtaankin sen, että tykkään meikata johonkin tiettyyn tyyliin myös ihan siksi, että tykkään siitä tyylistä - vaikkei se välttämättä olisi minulle paras. Voimakkaampi 3D-meikkaus olisi ehkä parempi, siis niin, että varjostus on paksu sekä luomen sisä- että ulkonurkassa, mutta en vaan millään saa rohkeutta tehdä sitä tyyliä voimakkaasti. Olen yrittänyt siirtää painopistettä yhä lähemmäksi sisänurkkaa, tuoden varjostuksen entistä voimakkaampana sisänurkkaan, mutta kunnon 3D-varjostuksen hyväksymiseen menee vielä kauan.

Alaluomen sisärajaus vaalealla (minulla IsaDoran kajal sävyssä Blonde) sekä suurentaa silmää että avaa katsetta. En koe, että silmäni olisivat liian pienet, minusta minulle käy tummakin sisärajaus ihan hyvin. Kuitenkin, tämäkin on ihan passeli, olen tottunut. Aiemmin kartoin tätä juuri siksi, etten kokenut tarvetta suurentaa silmiäni. Kokeiltuani totuin ja aloin pitämään kokonaiskuvasta sitten kuitenkin. Yleensä siis näemmä korostan silmän kokoa vähän tahtomattani sen sijaan, että yrittäisin tietoisesti saada niistä suuremman näköiset.

Ripset ovat minulla niitä asioita, mistä olen ylpeä. Saan hyvin helposti lähes millä vaan ripsivärillä niistä näyttävät, mikään ripsiväri ei varise, ei tarvitse taivuttaa ripsiä. Niitä korostan mielelläni - tai pikemminkin, ylikorostan. Tässä ripsillä Lancômen Grandiôse.

Luomivärin valinta ei minulla todellakaan aina noudata sitä, mikä korostaisi vihreitä silmiä. Tässä meikissä se tosin niin tekee ja aika usein muutenkin, koska violetista tykkään. Valitsen kyllä luomivärini ihan sen perusteella, mikä väri on mielestäni kiva.

IMG_9101

Tässä meikissä luomiväreinä Masters Colorsin duopaletti sävyssä 33, kulmaluulla Lorkun Golden Beige ja rajauksena Jane Iredalen geelirajaus sävyssä Purple. Masters Colors ja Jane Iredale saatu blogin kautta.

Blogi 22 vuosi 20153

Huulteni amorinkaaren muodon pidän aika sellaisenaan. Korjaisin mielelläni ylähuulta ylirajaamalla sen hieman suuremmaksi, mutta toisaalta ylirajaus huulissa näkyy mielestäni vähän liikaa enkä halua, että huulistani suoraan näkee, että muotoa on radikaalisti korjailtu meikillä. Lisäksi huulipunan kuluessa päivän mittaan ylirajaus näkyy vielä ärsyttävämmin. Alahuulen rajaan vähän pienemmäksi kuin mitä se on. Tässä kuvassa ei nyt itse asiassa tullut tehtyä kovin paljoa niin, mutta yleensä rajaan hitusen vielä alahuulta pienemmäksi tasapainottaakseni sitä ylähuulen kanssa. En halua suurempia huulia, pienemmätkin kävisivät, mutta tuosta epätasapainosta en pidä ja sitä haluaisin fiksailla. Olen muuten saanut blogissa kommentin joskus siitä, että rajaan alahuuleni "väärin." No, ei se kyllä väärin ole. Niin kuin ei olisi ylähuulen ylirajaaminenkaan. Mutta näin minä sen kuitenkin kompromissina teen. Huulilla tässä Chanelin Rouge Coco sävyssä Gabrielle. Voisi taas muistaa huulirasvan käytön...

Jos valitsen, kumman teen, näyttävämmän silmämeikin vaiko huulet, valitsen aina silmämeikin. Viime aikoina on tullut asiaan poikkeus: töihin mennessä en ole ehtinyt laittamaan kuin meikkipohjan ja ripsiväriä, mutta olen siti halunnut jotain vähän lisää. Huulikiiltoja ja kevyitä punia on mennyt paljon enemmän kuin ennen.

Niin mikä se meikkaamisen tarkoitus minulle on? Kaikkea tuota. Piilotan ja häivytän virheitä tai asioita, joista en pidä, korostan puolia, joista pidän, sekä meikkaan ihan meikkaamisen itsensä takia. Kivojen luomivärien, hauskan väristen rajausten, nättien punien takia. Minä nyt vaan näytän paremmalta meikissä kuin ilman, ja monesti itsetunto tarvitsee sen, että sille antaa vähän lisäbuustia.

Miksi te meikkaatte?


Jane Iredale, Masters Colors sekä Samparin tuotteet saatu blogiin testiin.

maanantai 22. kesäkuuta 2015

Kevyt arkimeikki kokonaan Dr. Hauschkalla

Kävin toukokuussa Annalassa bloggaajille järjestetyssä tapahtumassa, jossa oli esillä koko Dr. Hauschkan valikoima. Vuonna 1967 Dr. Hauschka julkaisi ensimmäiset tuotteensa - ruusuvoiteen, puhdistusvoiteen ja puhdistusmaidon sekä kasvoveden. 80-luvulla sarja tuli Suomeen. Päivämme oli mukava, teimme erilaisia rastitehtäviä ja söimme kasvisruokaa. Aloitimme kasvojen puhdistuksella ja kosteutuksella, kävimme hemmottelemassa käsiä ja jalkoja, tutustuimme koko ihonhoidon sarjaan ja lopuksi vielä pääsimme kokeilemaan meikkejä itse. Hauschkan ihonhoito on tuttua, mutta meikit olivat minulle vieraita, ja tuo oli reissun paras anti: yllätyin erityisesti silmämeikkien laadusta, vaikken niiltä kovin paljoa odottanut. Kerta toisensa jälkeen olen pettynyt luonnonkosmetiikan meikkeihin, mutta näissä oli ihan oikeasti potentiaalia. Kun minulta kysyttiin, kiinnostaisiko testata jotain kotioloissakin, vastaus oli selvä - silmämeikit. Uusi meikkipohja ei oikein sytyttänyt, en saanut sitä levittymään nätisti. Usittu meikkivoidekoostumus liittyy itse asiassa salvian määrään vanhassa reseptissä. Se luokiteltaisiin jatkossa lääkeaineeksi salvian määrän perusteella, joten koostumusta oli pakko muuttaa. Noh, se uusi koostumus ei ainakaan napannut. Sen sijaan muut meikkituotteet olivat yllättävän hyviä. Jopa se luonnonkosmetiikan suurin kompastuskivi, ripsiväri.

IMG_9029

Tässä tämän aamun väkerrelmässäni ei ole pohjustetta lainkaan. Luomivärit ovat siis ihan normaalin meikkipohjan päällä, demotakseni sitä, miten yllättävän paljon sain näistä pigmenttiä irti. Kulmissa on myös luomiväriä, sillä kulmatuotteita ei sarjaan erikseen kuulu. Rajauskynää ei testiin saamiini tuotteisiin kuulunut, joten rajasin kevyesti luomivärillä ulkonurkan. En ole täysin tyytyväinen lopputulokseen, siitä lisää kohta, mutta ehdottomasti tämä on paras ja ainoa meikki, jonka olen vääntänyt pelkällä luonnonkosmetiikalla. Katsotaanpa tuotteita lähemmin.

IMG_8755

IMG_8732

Kulmakarvoihin käytin ruskeasävyisen luomiväripaletin toiseksi tumminta väriä. Se oli vähän haastavaa, kauempaa katsoessa kulmat ovat ok mutta lähikuvassa näkee, miten kerrostaminen oli vähän hankalaa. Alempi kerros lähti vähän karkuun kun uutta laittoi päälle, ja siksi tuo meikkikuvani kulman angle-kohta on aivan liian vaalea. En saanut sitä enää korjattua. Normaalikäyttöön kuitenkin jees, ei kukaan muu kuin bloggaaja tutki omia kulmiaan näin suurista kuvista. Kulmaluulle ja häivyttelyyn käytin tuota paletin vaaleinta väriä.

IMG_8741

IMG_8750

Silmämeikissä minulla oli Hauschkan violeteimmat vaihtoehdot, vaalea 08 ja tummempi 07. Molemmissa reippaasti pigmenttiä. Hieman variseva koostumus kuten nelikkopaletissakin, mutta tämä ongelma hoituu näpäyttämällä liian luomivärit siveltimestä pois ennen luomelle vientiä. Sen jälkeen luomiväri levittyy pehmeänä, mutta jotenkin häivyttelyssä ja kerrostamisessa epäonnistuin. Pistän enemmänkin väsymyksen ja kiireen piikkiin, tai sitten tällä luomivärilaadulla on tapana kasaantua helposti vähänkin märempään kohtaan luomella erityisen tiukkaan. Totta kai olin puuteroinut luomet ennen luomiväriä, mutta ilmeisesti jossain oli kuitenkin vähän kosteampia kohtia, joiden kanssa oli ongelmia. Silti, pigmenttisyys hyvä, koostumus ei yhtään niin jauhoinen kuin joissain kokeilemissani luonnonkosmetiikan luomiväreissä.

IMG_8795

Ja sitten tämä ripsiväri! Tämähän oli yllättäjä kanssa! Ei se missään nimessä pääse normaalin kosmetiikan ripsivärien tasolle, mutta tämä on nyt Laveran Butterfly-ripsarin lisäksi ainoa, joka on saanut aikaan selkeästi jotain muutakin kuin vain ripsieni värjäämisen. Volume Mascara on kokeilemisen arvoinen, jos haluaa pitäytyä luonnonkosmetiikassa. Harja oli makuuni vähän iso, mutta tottumiskysymys.


All in all, tyylikkäitä pakkauksia, yllättävän hyvä laatu. Vaikka tässä rutisenkin siitä, että nämä eivät vedä vertoja tavallisen kosmetiikan tuotteille, nämä ovat jo oikein hyviä luonnonkosmetiikan meikkituotteita. Siitä napsahtaa hyväksi havaitut -tunniste postaukselle. Alan uskoa, että luonnonkosmetiikalla on oikeasti tulevaisuutta perinteisen haastajana myös meikkipuolella, vaikka juuri tuossa on ollut mielestäni luonnonkosmetiikan yksi heikoimpia alueita. Ei vielä, mutta pikku hiljaa.


Tuotteet saatu testiin blogia varten maahantuojalta.

tiistai 7. huhtikuuta 2015

Zuii-kukkaismeikkiä

IMG_9486

Luomumeikkisarja Zuii Organic perustuu kukkiin: Valmistamme tuotteemme luomujasmiinin ja luomuruusun kukkien nupuista, luomukamomillan kukkien terälehdistä, ruusu-, manteli-, kehäkukka-, avokado- ja jojobaöljyistä, appelsiinin kuoriöljystä, peltokortteen, nokkosen ja kuusaman kukkauutteista ja muista kukka- ja kasviperäisistä, ihoa hellivistä ainesosista, sekä ripauksesta mineraaleja. (zuiiorganic.fi) Monissa tuotteissa onkin voimakas kukkainen tuoksu.

IMG_9556

Tämän Blackberry-luomivärin sain blogimiitistä testiin. Aiemmin olin luonnonkosmetiikkamessuilla tutkinut esittelypisteellä näitä luomivärejä, mielestäni niissä oli aika kehno pigmentti kädelle kokeiltuna. Pohjustajan kanssa väriä kuitenkin saa tarpeeksi, ilman pohjustajaa en suosittelisi.

IMG_9962

Pääsiäisen Hämeenlinna-vierailun meikki. Olinpa hurja, käytin kultaa! Ei sopinut kulta asuun yhtään, mutta kun teki mieli kokeilla myös Lookfantasticin Beauty Boxissa tullutta meikkikynää. Blackberryn sävy on kovin nätti violetti, aavistuksen punertava.

IMG_9534

Luonnonkosmetiikkamerkiksi australialainen Zuii on poikkeava: se keskittyy värikosmetiikkaan. Valikoima kattaa koko meikin meikkipohjasta silmämeikkituotteisiin ja huulipuniin. Jälleenmyyjiä on jo aika paljon. Hintaa luomivärinapilla on mielestäni aika paljon, 24,80 euroa. Imagoltaan tykkään Zuiista huomattavasti enemmän kuin monesta muusta luonnonkosmetiikkasarjasta. Tuokin pahvipaketti luomivärillä on kovin nätti.


Luomiväri saatu testiin blogimiitistä, hiuskukat kuvauslainassa Glitteristä.

sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

Clarins Instant Light -meikinpohjusteet

IMG_9337

Clarins Instant Light -sarjasta olen kokeillut kahta tuotetta. Meikinpohjusteen sain blogin kautta, silmämeikinpohjuste tuli toiselta bloggaajalta.

Instant Light Radiance Boosting Complexion Base on pumppupulloon pakattu meikinpohjuste, joka lupaa häivyttää ihon virheellisyyksiä, kirkastaa ihoa ja antaa sille kauniin hehkun. Se ilmestyi uutuutena 2004 kevään meikkilookissa. Monista muista meikinpohjusteista poiketen tämä ei lupaa kestoa tai levittyvyyttä meikkipohjalle. Meikkivoide levittyy kyllä tuotteen päällä sormin tai siveltimellä nätisti. Kestoa se ei mielestäni pidennäkään, ainakin omassa ainoassa edes jonkin verran ongelmallisessa kohdassa eli nenänpäässä tämä on pettänyt viimeiset kaksi työvuoroa - toinen kiireisempi ja hikisempi vuoro, toinen taas rennompi. Sen sijaan lupaukset ihon kirkastamisesta ja hehkusta täyttyvät. Tuote jättää helmiäismäisen hehkun iholle, ei missään nimessä rasvaisena kiiltävän mutta kiiltävän silti. Tästä tulee mieleen sekä jossain määrin Sensain helmiäishohtoinen Brightening Cream -kosteusvoide että ikivanha Lancômen Transparence Base De Teint Illuminating Make Up Base. Ja kyllä, mulla on sitä Lancômea vieläkin, en ole heittänyt pois kun koostumus tai tuoksu ei ole muuttunut, vaikka tuote lienee jostain vuosikymmenen takaa. Niitä oli useampaa sävyä noita pohjusteita Lancômella samassa sarjassa, tuo minun näyttää olevan sama nro 3 kuin googlatessa löytämässäni Huuto.netin ilmoituksessa. :)

No mutta, muisteloista takaisin asiaan. Instant Light Radiance Boosting Complexion Base sopii mielestäni vain hyvin, hyvin kevyen meikin alle. Vaikka käytänkin kevyitä meikkipohjatuotteita, ei tämän kaunis hehku kyllä tule sieltä enää mitenkään esiin kevyen meikkipohjan saati ohuen puuteroinnin jälkeen. Suosittelen siis sellaisille, jotka käyttävät jotain esimerkiksi hyvin kevyttä sävytettyä päivävoidetta, ei puuteria, ja haluavat ihon hehkuvan. Itselläni tälle ei ole ollut käyttöä, tarvitsen vähän enemmän peittoa eikä se hehku ole minulle sellainen tavoiteltava juttu.

Lopulta tajusin vielä yhden käyttökohteen - ai hittolainen, tätähän voisi kokeilla sekoittaa meikkivoiteeseen tuomaan heleyttä!

Instant Light Radiance Boosting Complexion Basea saa kolmessa sävyssä, omani on 01 Rose. Sävy 1 on kirkastamaan ihoa, kaikille ihosävyille, sävy 2 Champagne vaalealle iholle punoitusta häivyttämään ja sävy 3 Peach tummemmalle iholle kirkastamaan ja tasoittamaan väriä. En huomannut omassa sävyssäni ainakaan mitään silmiinpistävää ihon virheellisyyksien korjaamista, toisissa sävyissä voi olla toisin. Hintaa näkyisi olevan noin 35 euroa.

IMG_9432

Kuvassa vasemmalla meikinpohjuste, yläreunasta huomaa tuon helmiäishehkun. Oikealla sitten tietysti se silmämeikinpohjuste.

Instant Light Eye Perfecting Base oli syysmeikin 2014 uutuustuote - tai oikeastaan siinä lookissa uudistunut tuote. Se onkin sitten minulle haastava tapaus. Sävy on erittäin tumma. Kun levitän tätä, joudun häivyttämään huolellisesti reuna-alueet, sillä sävy on niin paljon omaa silmänympärysihoani tummempi. Joudun varomaan, että en levitä pohjustetta kuin sille alueelle, jonne luomiväri tulee, kun häivytykseenkin menee vähän tilaa silmänympärysiholla. Pelkkä tämä luomilla näyttää oikeasti siltä, että minulla on lämpimän persikkaisen rusehtavaa luomiväriä. Tuohan ei sinänsä paljon haittaa, jos levittää pohjustetta vain alueille, johon tulee luomiväriä päälle - kyllä se luomiväri sen tummuuden piilottaa - mutta miksi ihmeessä tästä on tehty näin tumma? Ah, ai niin. Me suomalaiset, joudumme tyytymään näihin sävyihin, kun maailmalla ei nyt noin yleisesti olla näin vaaleita.

No mutta, Instant Light Eye Perfecting Base antaa kyllä hyvän tarttumapinnan luomivärille ja lisää luomivärin intensiivisyyttä. Se tekee tuossa suhteessa kyllä kaiken sen tärkeimmän, mitä minä luomivärinpohjustajalta haluan. Minulla ei ole erityisiä ongelmia luomivärien pysyvyydessä, käytän pohjustajia yleensä pigmentin parempaan esiintuomiseen. Instant Light Eye Perfecting Basen vaikutuksesta luomivärin pitkäkestoisuuteen en osaa siksi erityisemmin sanoa. Minulla oli aikanaan armoton työ testata Narsia, UDPP:tä ja TSFI:tä rinnakkain ja valita paras, koska oikeasti keston parantamisen testaamiseen meni minulla hirvittävät tuntimäärät, yli 20 tuntia kuhunkin käyttökertaan (postaukseen noista kolmesta pääset tästä). Hirveän pienet erot lopulta minulla noissa, joten en rinnakkaistestannut tätä useamman kanssa. Sekä Charming Nails että Mustaa Kajalia ovat kyllä kritisoineet tämän tehoa silmämeikin kestossa, mutta en itse tuollaista ongelmaa ole kohdannut. Tämän takia onkin antoisaa lukea useampia blogeja ennen ostopäätöksiä, minulle ongelma oli väri, Heidille ja Tainalle taas kesto, eikä heidän postauksissaan väristä mitään mainittu.

Minulla oli aikanaan tästä kynämäinen versio, tämä. Käytin sen lopulta loppuun luomiväriswatchailussa, koska tummuus tosissaan esti kunnollisen käytön luomella. Harmi.

Tämän uudemman Instant Light Eye Perfecting Basen hinta on noin 25,70 euroa.


Tuotteista toinen, Instant Light Radiance Boosting Complexion Base, on saatu testiin blogiin maahantuojalta.

torstai 26. maaliskuuta 2015

Avon True Color Purple Haze

IMG_9244

Avonin True Color -luomivärinelikko sävyssä Purple Haze sisältää neljä sävyä numeroituna. Paletin mukana tulee kartta, joka ohjaisi laittamaan sävyt tietyille kohdille, mutta tokihan se on vain ehdotus. Tämä paletti on ollut testissä varmaan vuoden, mutten ole saanut sitä kokonaisuutena toimimaan. Paletin heikkous on tuo violetti sävy, joka ei toimi pohjustajalla eikä ilman. Silmissäni se näyttää vain harmaalta. Tietyssä kulmassa siitä tulee violettisuus esiin. Eri variaatioita testattuani, tässä nyt on paras yritykseni sävyjen sijoittelusta pelkällä tällä paletilla.

IMG_9150

Ykkössävy on kulmaluulle hyvin vaalea, joten kevyellä kädellä sitä. Se violetti kolmossävy on tuolla liikkuvalla luomella, keskellä ja ulkonurkassa, mutta siinä päällä on paletin pinkki kakkossävy, joka poistaa violetin tunkkaisuutta ja saa sen hohtamaan enemmän. Samaa vaaleaa pinkkiä on koko sisemmällä liikkuvalla luomella. Paletin paran puoli on sen sijaan tuo nelossävy, joka on mielenkiintoinen tumma vihreä/sininen. Tosin pohjustajan sekin alleen kaipaa, että pääsee oikeuksiinsa.

Paletin nelossävy pelastaa koko paletin, muuten tämä olisi minusta aika huono pelkkänään käytettäväksi - toimii kyllä hyvin, kun siihen lisää jonkun toimivamman luumuisen violetin. Hinta ei ole paha, tällä hetkellä 10,45 euroa.


Tuote on saatu testiin blogiin PR-toimiston kautta.

tiistai 24. maaliskuuta 2015

Meikkaus - korostamista vai piilottamista?

IMG_9087

Pohdin aika ajoin suhdettani meikkaamiseen. Se on muuttunut vuosi vuodelta ja muuttuu yhä, iän muuttuessa, ihon muuttuessa ja itsetunnon muuttuessa. Nykyään se on - hauskanpidon lisäksi - noita kumpaakin otsikossa mainittua, sekä toisaalta myös häivyttämistä ja uuden luomista.

Yllä oleva kuva ei ole leikattu kahdesta palasta vaan olen meikannut vain toisen puolen, puhdistanut toisen. Ihossani ei tuon kuvan mukaan hirveämmin nyt peitettävää ole, mutta tarkemmasta kuvasta huomaisi, että nenänpielet punottavat hieman ja sävy on muutenkin epätasainen.

Pienimmillään meikkaus voisi minulla olla tällaista virheiden korjaamista:

Blogi 22 vuosi 20151

Älkää hämääntykö sävyerosta, johtuu kameran automatiikasta. Räpsin kuvat automatiikalla pimeässä. Varsinainen pointti kuvassa, ihohuokosten häivyttäminen ja kiillon poistaminen. Kyseessä ei edes ole itse asiassa meikkituote, vaan Samparin Cosmakeup-sarja.

IMG_9091

Sain nämä testiin jo silloin, kun sarja lanseerattiin Viking Linen laivoilla, mutta ei ole tullut aiemmin kirjoitettua. Tähän postaukseen ne sopivat hyvin. Cosmakeup-sarjan tarkoitus on olla tuotteita meikittömiin päiviin, jotain ihonhoidon ja meikin väliltä. Sellaista sinun ihosi mutta parempi -settiä. Glamour Shot Universal Transparent Foundation lupaa tuoda iholle mattapinnan, tasoittaa ihohuokosia ja vähentää punoitusta. Allekirjoitan kaksi ensimmäistä, ihon sävyä se ei mielestäni tasoita ainakaan merkittävästi. Transparent Mattifying Concealer taas on sama, mutta peitevoideversiona, tarkoitettu siis ihon ongelmakohdille (eli yleensä T-alueelle). En oikeastaan käytännössä näe eroa näiden välillä omalla ihollani, valitsisin siksi tuon kätevämpään pumppupulloon pakatun 30 ml:n meikkivoiteen 15 ml:n peitevoiteen sijaan, jos hinnalla ei olisi väliä. Jos taas haluaa vaan pienemmän määrän ja se riittää, onhan 29 euron peitevoide tietty vähemmän lompakkoa kirpaiseva kuin 45 euron meikkivoide, vaikka litrahinta on ensin mainitussa edullisempi. Tämä muuten on tuote, jonka minä lanseeraisin myös miehille. Voisin uskoa tämän kiinnostavan värillisiä meikkivoiteita enemmän. Tuotteen ongelma on kuitenkin se, että en varsinaisesti näe, mikä tässä on ero mattapintaisiin meikinpohjustusvoiteisiin, paitsi hoitavat ainesosat. Lopputulos on mielestäni hyvin samankaltainen. Hoitavuudenhan saa meikkituotteisiin laittamalla alle sen kosteusvoiteen. Rehellisyyden nimissä sanottakoon tätä hieman turhakkeeksi naisilla, mutta, jos joku tällaista pientä korjausta tarvitsee, mikäs siinä. Itse en ole oikein löytänyt käyttöä, samassa ajassa levitän jonkun nopean meikkipohjankin.

Noin pieneen korjailuun en tosiaan lähde meikatessani, tuossa kuvassani minulla on Oriflamen IlluSkin -meikkivoide sävyssä Light Ivory, Make Up Foreverin High Definition -irtopuuteri, Narsin poskipuna sävyssä Orgasm sekä aavistus varjostusta Bobby Brownin Blonde-luomivärillä, jota en kyllä kuvasta erota. Meikkipohja on minulle ensisijaisesti virheiden peittämistä ja häivyttämistä, omien puutteideni korjailua. Jos olisin taitavampi ja viitseliäämpi, muokkaisin kasvojeni muotoa varjostuksin ja korostuksin, mutta niitä en ole vieläkään oppinut. Nykyään iholleni riittää aika kevyt ja kuulas meikkipohja, aiemmin tarvittiin paksumpaa ihon työntäessä epäpuhtauksia enemmän.

Blogi 22 vuosi 20152

Silmämeikissä pääpointti on korostamisessa, mutta tässä tulee sotkettua eri tyylejä. Virheiden peittämistä se ei ole, tosin aavistuksen korjailen silmieni ja kulmieni epäsymmetrisyyttä. Tämä kuvan meikki on perusmeikkini tyyli, olivat värit mitkä tahansa.

Kulmieni muotoon tai paksuuteen en juuri koske, annan sen olla juuri sellainen kuin se on. Korostan toki sitä, terävöitän kulmakarvojen kulmaa siinä kohdassa, mihin se luonnostaan tulee. Sävy on minulla entuudestaan tumma, joten arkena en välttämättä tee niille mitään, jos minulla on pelkkä ripsiväri. 99 % meikeistäni teen Diorin Diorcils Poudre -kulmakynällä, se taas tässäkin käytössä.

Luomivärin painopiste on minulla ulkonurkassa. Tämä on vähän väärä tapa minulle, sillä oikeasti haluaisin, että silmäni eivät ainakaan olisi kauempana toisistaan ja painopiste ulkonurkassa tekee juuri sitä. Tässä kohtaankin sen, että tykkään meikata johonkin tiettyyn tyyliin myös ihan siksi, että tykkään siitä tyylistä - vaikkei se välttämättä olisi minulle paras. Voimakkaampi 3D-meikkaus olisi ehkä parempi, siis niin, että varjostus on paksu sekä luomen sisä- että ulkonurkassa, mutta en vaan millään saa rohkeutta tehdä sitä tyyliä voimakkaasti. Olen yrittänyt siirtää painopistettä yhä lähemmäksi sisänurkkaa, tuoden varjostuksen entistä voimakkaampana sisänurkkaan, mutta kunnon 3D-varjostuksen hyväksymiseen menee vielä kauan.

Alaluomen sisärajaus vaalealla (minulla IsaDoran kajal sävyssä Blonde) sekä suurentaa silmää että avaa katsetta. En koe, että silmäni olisivat liian pienet, minusta minulle käy tummakin sisärajaus ihan hyvin. Kuitenkin, tämäkin on ihan passeli, olen tottunut. Aiemmin kartoin tätä juuri siksi, etten kokenut tarvetta suurentaa silmiäni. Kokeiltuani totuin ja aloin pitämään kokonaiskuvasta sitten kuitenkin. Yleensä siis näemmä korostan silmän kokoa vähän tahtomattani sen sijaan, että yrittäisin tietoisesti saada niistä suuremman näköiset.

Ripset ovat minulla niitä asioita, mistä olen ylpeä. Saan hyvin helposti lähes millä vaan ripsivärillä niistä näyttävät, mikään ripsiväri ei varise, ei tarvitse taivuttaa ripsiä. Niitä korostan mielelläni - tai pikemminkin, ylikorostan. Tässä ripsillä Lancômen Grandiôse.

Luomivärin valinta ei minulla todellakaan aina noudata sitä, mikä korostaisi vihreitä silmiä. Tässä meikissä se tosin niin tekee ja aika usein muutenkin, koska violetista tykkään. Valitsen kyllä luomivärini ihan sen perusteella, mikä väri on mielestäni kiva.

IMG_9101

Tässä meikissä luomiväreinä Masters Colorsin duopaletti sävyssä 33, kulmaluulla Lorkun Golden Beige ja rajauksena Jane Iredalen geelirajaus sävyssä Purple. Masters Colors ja Jane Iredale saatu blogin kautta.

Blogi 22 vuosi 20153

Huulteni amorinkaaren muodon pidän aika sellaisenaan. Korjaisin mielelläni ylähuulta ylirajaamalla sen hieman suuremmaksi, mutta toisaalta ylirajaus huulissa näkyy mielestäni vähän liikaa enkä halua, että huulistani suoraan näkee, että muotoa on radikaalisti korjailtu meikillä. Lisäksi huulipunan kuluessa päivän mittaan ylirajaus näkyy vielä ärsyttävämmin. Alahuulen rajaan vähän pienemmäksi kuin mitä se on. Tässä kuvassa ei nyt itse asiassa tullut tehtyä kovin paljoa niin, mutta yleensä rajaan hitusen vielä alahuulta pienemmäksi tasapainottaakseni sitä ylähuulen kanssa. En halua suurempia huulia, pienemmätkin kävisivät, mutta tuosta epätasapainosta en pidä ja sitä haluaisin fiksailla. Olen muuten saanut blogissa kommentin joskus siitä, että rajaan alahuuleni "väärin." No, ei se kyllä väärin ole. Niin kuin ei olisi ylähuulen ylirajaaminenkaan. Mutta näin minä sen kuitenkin kompromissina teen. Huulilla tässä Chanelin Rouge Coco sävyssä Gabrielle. Voisi taas muistaa huulirasvan käytön...

Jos valitsen, kumman teen, näyttävämmän silmämeikin vaiko huulet, valitsen aina silmämeikin. Viime aikoina on tullut asiaan poikkeus: töihin mennessä en ole ehtinyt laittamaan kuin meikkipohjan ja ripsiväriä, mutta olen siti halunnut jotain vähän lisää. Huulikiiltoja ja kevyitä punia on mennyt paljon enemmän kuin ennen.

Niin mikä se meikkaamisen tarkoitus minulle on? Kaikkea tuota. Piilotan ja häivytän virheitä tai asioita, joista en pidä, korostan puolia, joista pidän, sekä meikkaan ihan meikkaamisen itsensä takia. Kivojen luomivärien, hauskan väristen rajausten, nättien punien takia. Minä nyt vaan näytän paremmalta meikissä kuin ilman, ja monesti itsetunto tarvitsee sen, että sille antaa vähän lisäbuustia.

Miksi te meikkaatte?


Jane Iredale, Masters Colors sekä Samparin tuotteet saatu blogiin testiin.

tiistai 24. kesäkuuta 2014

Missä mun kirkkaat luomivärit?

Aikuisuus uhkaa. Täytän ihan juuri 27 vuotta. Näemmä tämä on manifestoitunut yllättävänä innostuksena neutraalimpiin, vähemmän räväköihin luomiväreihin. Tällaisilla olen leikkinyt viime aikoina:


Koska olen kuitenkin kylmäsävyinen, en koe juuri minkään ruskeiden sopivan minulle. Kaikki taupet, harmaat ja ruskeat ovat minulla mieluummin yleensä edes aavistuksen violettiin taittavia.


Tässä kaikki nuo ylemmässä kuvassa olevat pohjustajan päällä, eivät ne noin tummia juuri mitkään ole ilman pohjustajaa. Ylempi rivi: Inglot Pearl 420, Make Up Store Thistle, Inglot Pearl 434, Make Up Store Monty sekä BeYu:n joku nimetön. Alempi rivi: Urban Decay Sin, MAC Satin Taupe, Clarins Smoky Plum (saatu blogin kautta) sekä Sephora Dying for Shoes.


Irrallinen nappi edessä on Inglot Pearl 420, taaempi on Make Up Store Thistle. Inglotin 420:an olen yrittänyt ostaa toisenkin kerran, onneksi olen kaupassa kännykällä tarkistanut blogistani omistavani sen jo. Molemmat näistä ovat sellaisia, joita käytän koko luomella tuomassa sitä kaipaamaani violettia lisää meikkiin. Kumpikin on vaaleahko, harmaanvioletti. Tuossa pohjustajan päällä kuvassa siis rutkasti tummempia kuin mitä luomella käyttäessäni, käytän loppujen lopuksi aika vähän pohjustajaa arkisin. Inglotissa on parempi levittyvyys, mutta ei MUS:kaan huono ole.


Irrallinen nappi on Inglotin Pearl 434, vasemmalla ylhäällä nimetön BeYu ja oikealla ylhäällä Make Up Store Monty. Vaikka nämä näyttävätkin täysin erilaisilta napeissa, luomilla etenkin ilman pohjustajaa kaikki ovat aika samaa väriä. Inglotin nappi tosin on kyllä selvemmin violetti ja taas sellainen, jota yritin ostaa toisenkin. Sanomattakin selvää, että se on näistä suosikkini.


Tässä itse kasatussa Urban Decayn paletissa tuo etualalla oleva on swatch-kuvassa ollut Sin. Se on aika lämmin minulle, mutta sopii mielestäni hyvin MAC:in Satin Taupen kaveriksi. Takavasemmalla sisänurkkaan kylmissä meikeissä sopiva Verve, sen vieressä Sellout ja tuo violetti on ACDC.


Etualalla Tässä MAC:in itse kasatussa paletissa Satin Taupe. Se on ehkä vähän turhan lämmin minulle, mutta silti kyllä ruskeiden vieressä kylmempi ja minulle sopivampi kuin suunnilleen mikään ruskea. Satin Taupen laatu on erinomainen. Vieressä kunnon "WTF, Sonia?"-väri, MAC:in duochrome Club. Opettelen vielä käyttämään sitä, se olkoon syksyn projekti. Muutenkin koko paletti on vähän "WTF, Sonia, onko tuo sinun? Missä kirkkaat violetit ja muut kirkkaat värit, ootko sä kasvanut aikuiseksi?" Ylärivin ensimmäinen on oikein hyvä kulmaluun hohtava häivytysväri Shroom, sen vieressä jokin valkoinen matta (Gesso?) jota en jaksanut ottaa neulalla irti paletista sävyä tarkistaakseni. On sen pakko olla se, vakiovalikoiman mattavalkoinen.


Nämä ovat sitten vähän luumumpia. Clarinsin Smoky Plum on kuitenkin minulle ehdottomasti enemmän taupea kuin kunnon luumua. Sori kuva raiskatusta luomiväristä, sitä on vähän rakastettu. Alkuperäinen postaus siitä tässä. Siinä se on vielä kuosissaan. Vieressä Sephoran Dying for Shoes, joka sitten onkin jo aika tavalla luumu. Ilman pohjustajaa se jää kuitenkin aika rusehtavaksi. Siksi sen ostinkin, kunnollisia kirkkaaman ja selkeämmän violetteja luumuja minulta kyllä löytyy, tuollaisia ei juurikaan.


Tässä vielä arkimeikki mainituilla Inglotin sävyillä. Höystettynä näköjään kulmakarvan päälle asti levitetyllä L'Oréalin Golden Beige -häivytyssävyllä. :D En oo muuten ikinä julkaissut näin isoja silmämeikkikuvia, nämä ovat ensimmäiset tällä uudella ulkoasuleveydellä julkaistut meikkikuvat, kääk! No, kai mä totun tähän. :)


Clarins saatu blogin kautta, BeYu toiselta bloggaajalta, muut ostettu itse. Tai no, isukki tais sponssata noi Inglotit aikanaan. :)

maanantai 12. toukokuuta 2014

Silmämeikinpohjustajat yli 20 tunnin testissä


Tuossa hetken aikaa sitten minulla oli vielä kaksi työtä päällekäin, joten välillä tuli valvottua aivan liian pitkiä putkia. Jotain positiivista blogin kannalta siinä oli, nimittäin sain testattua, miten eri luomivärinpohjusteet toimivat minulla yli 20 tunnin valvomisella, kahden työvuoron ajan.

Testissä oli Too Faced Shadow Insurance, Nars Pro-Prime Smudge Proof Eyeshadow Base ja Urban Decay Eyeshadow Primer Potion.

Toivoisin kovasti, että minulla olisi näiden eroista jotain mullistavaa kerrottavaa, mutta oikeastaan kaikki kolme ovat aika samanlaisia. Kaikilla kolmella on kulttimaine kosmetiikkabloggaajien keskuudessa. Suosikkituote ihmisillä vaihtelee, mutta yleisesti ottaen kaikki kolme on koettu toimiviksi. Osalla toimii jokin paremmin kuin toinen, osalla taas joku ei toimi lainkaan. Sitten on ne, joilla ei toimi mikään. Olenpa kuullut siitäkin, että aiemmin hyvin toiminut UD on lakannut toimimasta vanhaan tapaan. Silti, jos hyväksi havaitun tuotteen haluaa ostaa, jotakin näistä kolmesta blogimaailmassa yleensä suositellaan. Ja ei, mitään ei tietenkään saa suoraan Suomesta.

Ensiksikin, täytyy kertoa, että en ole maailman hankalin silmämeikin pysymisen kanssa, päin vastoin. Minulla luomet eivät rasvoitu, luomiväri ei yleensä raidoitu luomivakoon muuta kuin hikoillessa. Kaikki luomivärit pysyvät kohtuullisen hyvin ilman pohjustajaakin pelkällä meikkivoidepohjustuksella. Se, mitä silmämeikinpohjusteet kuitenkin minulle ratkaisevasti tuovat lisää, on luomivärisävyjen intensiteetin lisääminen. Siinä löysin aivan uuden maailman, kun ensimmäistä kertaa kokeilin tällaista. Heikkopigmenttisistäkin sävyistä saa irti uusia ulottuvuuksia ja laadukkaammista saa yhä vain laadukkaampia. Urban Decayllähän minä aloitin, kuten monet muutkin. Nars on tuorein tuttavuus, tuliainen veljeni vaimon työmatkalta. No, itse asiassa, myös tuo mini-Urban Decay on häneltä. :)

Testasin kaikkia kolmea samalla silmämeikillä, samoilla luomiväreillä, samalla meikkaustyylillä. Jokaisen kohdalla pientä haalistumista oli havaittavissa muutaman tunnin jälkeen, viimeistään ensimmäisen työrupeaman päättymiseen mennessä, mutta haalistuminen oli niin pientä, että sitä en varmaan olisi edes huomannut, ellen olisi syynännyt oikein tarkkuudella. Pakkasin luomelle aika paljon ei-niin-pigmenttistä väriä, eli tuollaista haalistumista tuskin olisi tapahtunut, jos luomella olisi vähemmän tavaraa pohjustajan päällä. Haalistuminen kuitenkin pysähtyi sekä Narsilla että Too Facedillä tuohon ja meikki pysyi samanlaisena koko testauksen loppuun asti. Urban Decayllä ensimmäisellä 20 tunnin testauskerralla haalistuminen näytti jatkuvan, mutta toista kertaa samaa testiä tehdessä se piti meikin yhtä hyvin kuin kaksi muuta. Saattaa olla, että ero oli pohjustajan määrässä tai siinä, kuinka kauan annoin sen kuivua ennen luomivärin levittämistä. Aluksi olisin sanonut, että Urban Decay yllättäen hävisi kolmen kovan taistelun, mutta testin toistamisen jälkeen perun puheeni. Hyvin sekin piti.

Miten nämä sitten laittaisin paremmuusjärjestykseen, kun kaikki minulla toimivat käytännössä yhtä hyvin keston suhteen?

A) Hinta. Nars on kallein, Too Faced ja Urban Decay vähän edullisempia. Jenkki-Sephorassa Nars maksaa 25 dollaria (ja verot, kuten kaikki) / 0.28 oz, Urban Decay 20 dollaria isommassa koossa / 0.37 oz. ja Too Faced 20 dollaria / 0.35 oz.

B) Ulkomuoto. Jokainen näistä on omalla tavallaan minusta kiva. Nars on tyylikkäin, UD ei niin kalliin näköinen mutta nätti. Too Faced passaisi myös minun makuuni, vaaleansininen vaan ei ole ihan minua.

C) Purkin annostelutapa. Tässä Nars häviää. Siinä on sellainen huulikiiltotyyppinen applikaattori, kun taas Too Faced ja UD ovat puristettavia. Tuolla on väliä silloin, jos haluaa käyttää viimeisenkin pisaran tuotteesta, puristettava on paras. Samoin, applikaattori vie bakteereita pakkauksen sisään eli ei ehkä ole paras mahdollinen, jos tuotetta käyttää pitkään ennen kuin sen saa kulutettua loppuun.

D) Luomivärin pigmentin esiin tuominen. Minulla tämä on tärkeää. Mutta kun nämä kaikki ovat yhtä hyviä siinä!

E) Luomivärin levittyminen pohjustajan päälle. Tämä jää sitten siksi ratkaisevaksi tekijäksi. Minusta Nars luo luomivärille tasaisimman levittymispinnan - itse pohjustaja levittyy kai tasaisimmin, jolloin luomiväri levittyy yhtä nätisti joka kohtaan pohjustettua pinta-alaa. Nars myös kuivuu nopeiten samettisen pehmeäksi, UD ja Too Faced kestävät aivan hitusen kaeummin kuivua. Tahmaisen päälle on vaikea levittää, tuotteen pitää olla aavistuksen nahkea mutta ei tahmaisen kiiltävä.


En mä näistä absoluuttisesti parasta saa valittua. Kyllä tuon viimeisen E)-kohdan perusteella silti annan aivan pikkuriikkisen paremmat arvosanat Narsille kuin kahdelle muulle.


Oletteko te havainneet näillä merkittäviä eroja? Olisiko joku yhtä hullu, että tekisi saman >20 tunnin testin, mahdollisesti vaikeammilla luomilla?

sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

Lisää juttuja Clarins Opalescense -kokoelmasta


Clarinsin kevätlookin testaus jatkuu! Jos kissat kiinnostavat enemmän kuin meikit, rullaa postauksen loppuun, siellä on superhassu Sisu. Viimeksi esittelin kokoelman luomiväripaletin. Yllä olevasta kuvasta puuttuvan kasvopaletin lähetin ennen kuvan ottamista sijaistestattavaksi Eikolle, sillä itse en olisi siitä osannut sanoa juuta enkä jaata ja tiesin hänen ymmärtävän sekä Clarinsin että kasvopalettien päälle. Eiko kirjoittelikin siitä jo tässä ja postailee muitakin juttuja kyseisen paletin tiimoilta, kuten sieltä tuoreemmista jutuista jo näkeekin. Paletti itse on nätti, miten näitä raaskii käyttää?

Opalescense Face & Blush -puuteripaletti

Nyt tässä postauksessa jatketaan poskipunasta ja soololuomivärinapista. Olen hakannut Javaa ohjelmoinnin peruskurssilla niin tehokasta tahtia kahden duunin ohella, että kevätlook tulee vähän tällä tavalla osissa. Tänne tekstin väliin on mukava puolihuomaamattomasti upottaa pieni info siitä, mitä tulevaisuudessa on edessä elämässäni uuden kissan kuvausassistentin lisäksi: jätän oikeustieteellisen tiedekunnan sivuun ainakin toistaiseksi ja aloitan näillä näkymin syksyllä Helsingin yliopistossa tietojenkäsittelytieteellä. Samalla olen siis siirtymässä takaisin päiväopiskelijaksi, jonka takia hankin tuon uuden duunin (yötyö) ja jätän 8-16-virastoduunini. Vielä hetken pusken päälle molempia töitä samaan aikaan, bloggaus on tästä kiireestä vähän kärsinyt.

Mutta asiaan! Otetaan ensin sen poskipuna.


Clarins Multi-Blush Cream Blush sävyssä 02 Candy on elämäni ensimmäinen voidemainen poskipuna. Olen vierastanut näitä, sillä olen pelännyt jäljen olevan liian voimakas ja vaikeasti häivytettävä. En pyytänyt tätä sen takia testiin, tämä tuli testattavaksi pyytämättä ja yllättäen. Kokemusta minulla on nyt siis ainoastaan tästä yhdestä, mutta tämän perusteella pelkoni voidemaisia kohtaan on syytä heittää romukoppaan.

En lukenut minkäänlaisia käyttöohjeita tai vinkkejä, päättelin itse käyttötavan. Levitin punaa voidemaisen meikkipohjan päälle, ennen puuteria, osittain sormilla taputellen ja osittain kevyesti sivellen. Kova hierominenhan irrottaisi meikkipohjaa sieltä alta. Pakkauksessa lukee takana "cream-to-powder blush" mutta enhän minä sitäkään ollut lukenut ja yllätyinkin, kun aluksi voidemainen tunne muuttuu iholla samettiseksi. Oih, tämähän oli oikein mukava kokeilu! Sävykin oli sopiva minulle. Yleensä poskipunanani on aavistuksen kultashimmerinen korallipinkki Narsin Orgasm, joka jättää kevyen jäljen. Vierastan överipunattuja poskia. Candy oli sävyltään kevyt (jes!) ja samanhenkinen kuin Orgasm pinkki-korallisuudessaan (jes!). Candy on tosin shimmeritön ja mielestäni aavistuksen vähemmän pastellipinkkiin ja enemmän oranssiin taittava eli lämpimämpi, mutta hyvin samaa maailmaa.

Tätähän voisi käyttää huulillekin, siitä nimi Multi-Blush, mutta sitä en ole kokeillut.

Koen perinteisen poskipunan yhä helpommaksi käyttää ja tartun siihen herkemmin kuin tähän, mutta helppo oli tämäkin. Nyt en edes googlaa vaan kysyn teiltä: kertokaa, miten voidemaista poskipunaa kuuluisi käyttää? Noin miten minä tein vai jotenkin muuten? Miten itse teette?


Sitten kokoelman helmeen. Tämä luomivärinappi osoittautui minulle sellaiseksi. Sen ei ole tarkoitus olla kokoelman valokeilassa tähtituotteena, mutta minulle se oli täydellinen.


Clarins Ombre Minérale Mineral Eyeshadow sävyssä 17 Smoky Plum näyttää napissa tylsältä väriltä, mutta sen sävy on minulle täydellinen neutraali. Muiden neutraalit meikit ovat yleensä ruskeita tai harmaita tai harmaanruskeita, mutta minun neutraaliin meikkiini vaaditaan aavistus violettia, jotta se ei mielestäni näytä tunkkaiselta. Esimerkiksi blogiklassikkoa Urban Decayn Naked-palettia ei minulta löydy, koska tuo monille muille niin täydellinen paletti eri versioineen on minulle vaikea ruskeiden ja useiden lämpimien sävyjen takia.


Mutta kas tässä. Smoky Plum on murrettu violetti, vähän sinne taupeen päin. Koostumus on loistava, samettisen pehmeä ja varisematon. Kerrostamalla saa iltameikkivahvuuden, ohuelti arkimeikkivahvuuden. Yläpuolen kuvassa ei ole käytetty minkäänlaista luomivärinpohjustajaa sävyn intensiteetin lisäämiseen. Tätäkin voisi käyttää kosteana halutessaan, jolloin tulos on vielä tummempi, mutta en ole kokenut tarvetta kun tähän en tarvitse edes pohjustajaa.

Suosittelen Smoky Plumia erittäin lämpimästi kaikille sellaisille, joilla minun tapaani oli hakusessa tällainen hillitty, ei-räikeä varjostusväri, joka violettisuutensa takia ei näytä yhtä tunkkaiselta kuin ruskeat tai harmaat.

Kirjoitukseni Smoky Plumista kuulostaa nyt ihan maksetulta mainokselta tai maahantuojan mielistelyltä kaikkine hehkutuksineen, mutta sitä se ei ole. Tämä vaan oikeasti osui ja upposi ja vahvasti. Smoky Plum jää ilmeisesti kevätlookin jälkeen vakiovalikoimaan, hyvä juttu!

Tapanani on kuitenkin etsiä täydellisen upeistakin tuotteista joku puute näissä blogiin testattavaksi saaduissa tuotteissa. Hakemalla haetaan sitten! Clarinsin kultaiset pakkaukset ovat tyylikkäitä, mutta tykkään enemmän hopeasta. Mukana tuleva applikaattori on turha minulle, en käytä koskaan noin lyhytvartisia applikaattoreita jos applikaattoria käytän.


Multi-Blushilla on hintaa noin 29 euroa (4 grammaa), luomivärillä 22,90 euroa (2 grammaa) ja kasvopaletilla 46,90 euroa (10 grammaa).


Loppuun vielä kevennykseksi Sisun mielipide kuvausjärjestelyistäni ikkunalaudalla:


On se rankkaa olla bloggaajan kissa. Joutuu seisomaan mangustiasennossa, jos ulkona näkyy jotain erityisen jännää silloin, kun meikäläisen kuvaustaustapaperit ovat tiellä.


Postauksessa esitellyt Clarinsin tuotteet saatu testiin blogin kautta maahantuojalta. Gerbera on ostettu ihan itse itselleni naistenpäiväkukaksi sekä kuvausrekvisiitaksi ruokakauppareissulta. :D

sunnuntai 2. maaliskuuta 2014

Clarins Opalescense: Eye Quartet Mineral Palette 12 Vibrant Light


Clarinsin kevään 2014 Opalescense-kokoelman luomivärinelikko vaikutti väriyhdistelmältään minulle sopivalta, joten pyysin sellaisen testiin. Vibrant Light -nelikossa on pastellipinkkiä, hohtavaa valkoista, violettia ja harmaata.


Paletin sävyt ovat mielestäni todella hentoja, vaikka ne räväkältä paletissa näyttävätkin. Kevätlookin ajatuksena on olla pehmeä, romanttinen ja raikas, kuten kausilookin kuvassa:

kuva: Berner



Pohjalla tässä on Narsin luomivärinpohjustaja. Suosittelen vakaasti luomivärinpohjustajaa, mikäli tällä paletilla haluaa tehdä tummempaa meikkiä. Toinen vaihtoehto on tietysti käyttää kosteaa sivellintä, mutta itse käytän mieluummin pohjustajaa. Kokonaisilme jää todella kevyeksi ja arkiseksi ilman pohjustajaa, mutta toisaalta jos kevyt arkimeikki on tarkoituksena, intensiivisyyttä ei niin paljon väreihin tarvitakaan.


Paletin vaalein, valkoinen väri on kimmeltävä ja hieman voidemainen koostumukseltaan. Suosittelen käyttämään siihen sileäkarvaisempaa, synteettistä luomivärisivellintä. Ainakin minusta hieman voidemaiset levittyvät sellaisella paremmin. Pastellipinkki näyttää paletissa mattaiselta, mutta onkin hieman valoa heijastava, kuulas. Paletin violetti on todella upea, mutta päästäkseen täysin oikeuksiinsa se vaatii kyllä ehdottomasti pohjustajan. Hohtava harmaa taas ei välttämättä tarvitse pohjustajaa, pigmenttiä on siinä aika paljon ja väri toistuu luomella oikeanlaisena ilman pohjustajaakin.

Hintaa luomiväripaletilla on noin 51,20 euroa. Kevätlook ehti tulla jo myyntiin, kevät on siis selvästi tulossa. Pakko olla!


Luomiväripaletti saatu testiin blogia varten maahantuojalta.

torstai 14. marraskuuta 2013

Tehokas perjantai Talvipuutarhassa ja Kauneuslinnassa

Viime perjantai oli täynnä menoa aamusta iltaan, sekä kosmetiikkaa että muutakin. Aamupäivällä livistin työpaikan koulutuksen ruokatauolla tutkimaan Talvipuutarhaa myös linssin läpi.


Villa Jyränkö, entinen puutarhurin asunto, koulutuspaikkamme





Ilma-akrobatiaesitys


Koulutuksesta suuntasin Kauniaisiin Aila Airon Kauneuslinnaan bloggaajapikkujouluihin. Kauneuslinnassa olin käynyt kerran aiemminkin. Tällä kertaa meitä oli 20 bloggaajaa tutustumassa tuotteisiin ja Aila Airon perheyrityksen historiaan.

Pikkujoulukauteni ensimmäiset glögit


Kattokruunussa paloivat aidot kynttilät


Aiemmin yksityisenä kotina toimineessa talossa on nykyään Aila Airon Kauneuspalveluiden päätoimipaikan, toimiston ja tukkumyymälän lisäksi hoitola.





Päämerkkeihin kuuluvat saksalaiset ihonhoitosarjat Dr. R.A. Eckstein, Dermaviduals, Phyris sekä meikkipuolelta Artdeco.




Artdecon talvikokoelma, yhteistyössä muotitalo Talbot Runhof

Artdecon kulmakivenä ovat itse kasattavat magneettipaletit, joihin voi valita luomivärejä, poskipunia ja kulmavärejä. Päädyin ostamaan itselleni luomiväripaletin tuhrittuani ensin perinteisesti käteni eri väreillä.



Niin, se paletti. Ihan oikeastihan en tarvitse yhtään mitään, mutta toisaalta taas osaan keksiä kaikenlaisia hienoja (teko)syitä kosmetiikan ostamiselle, kuten esimerkiksi kosmetiikkabloggaajan velvollisuus ja sijoittaminen blogiin. Rasia oli vastustamaton, se oli pakko saada:


Itse rasia maksoi vajaan kympin. Näitä saa vielä toistaiseksi. Sisälle valitsin kolme luomiväriä, joilla on yksi yhdistävä tekijä, vaikka kanssabloggaajat epäharmonisuutta kritisoivatkin: ne ovat kaikki mukavuusalueeltani. Turkoosi-sininen-mikälie, violetti ja oliivi-khaki-mikälie-vihreä. Silmämeikkini turvavärejä kaikki.


Turkoosi näyttää kuvassa sinisemmältä, se on vähän vihertävämpi luonnossa. Paletin alaosassa on luomiväriapplikaattorille tilaa, mutta koska sellaisella lyhyellä ei tee juuri mitään, kolo on fiksumpi täyttää kahtia leikatuilla vanupuikoilla. Mustilla vanupuikoilla, koska totta kai kaikilla on mustia vanupuikkoja. Itse luomivärejä Artdecolla on eri laatuisia, pigmenttisempiä ja vähäpigmenttisempiä, eri koostumuksissa. Näistä tuo keskimmäinen on kimalteinen hieman suuremmilla glitterpartikkeleilla, vihreä ja turkoosi helmiäisempiä. Totta kai keskimmäistä ehdin jo käyttää ennen kuvaamista, mutta ei voi mitään. :)


Yhden tuotteen saimme valita ilmaiseksi, minä valitsin lasisen jalkaraspin. Tykkään tällaisista pienistä arjen luksusiloista. 20 euron jalkaraspi tekee muutoin jotenkin ei-niin-hohdokkaasta jalkahoitohetkestä vähän vähemmän tympeää.


Jalkaraspin toinen puoli on karheampi, toinen sileämpi. Lasin saa helposti puhdistettua vedellä, ainakin itse joudun tekemään sitä raspauksen aikanakin. Tämä ei ole yhtä röpelöisen karhea kuin perinteinen raspi, tuntuu vähemmän raapivalta mutta kuorii kuivaa ihoa pois silti tehokkaasti. Tämä on oikein kiva, toivottavasti en tiputa sitä!

Eihän päivä ollut pulkassa vielä Kauneuslinnankaan jälkeen. Jatkoimme vielä Virven, Shinyn, Sininin ja Heidin kanssa sushille (paitsi että en syö kalaa, join protestina viiniä) ja siitä vielä Heidin kanssa tuttuun ja turvalliseen dekadenttiin atmosfääriin PRKL Clubille (kas, sieltäkin sai viiniä).


Vessapose. Ainoa tapa, jolla suostun ottamaan itsestäni kuvia, kamera peittämässä kriittisimmät paikat. Kotoisaa: mulla on samanlainen peili ja Type O Negativen World Coming Down on olennainen osa musiikkimakuni evoluutiota 13-vuotiaana.

Olen ikäkriiseillyt hitaan opiskelutahtini takia, mutta ei kai tässä ikäloppuja vielä olla, jos aamukahdeksasta keskelle yötä jaksaa juosta paikasta toiseen ja vielä nauttii siitä suunnattomasti. Viikot ovat täynnä ohjelmaa ja hyvä niin. Lauantaina suoritin Urho Kekkosen kadun Akatemiassa opintoja (=opiskelijabileet), sunnuntaina kävin Tallinnassa geokätköilemässä, tällä viikolla ohjelmassa on ollut jo Vidal Sassoon -promotilaisuus ja lauantaina juoksen Hämäläis-Osakunnan 360-vuotisjuhlien cocktailtilaisuudesta vielä Indiedaysin Inspiration-gaalaan. Mä olen aika tyytyväinen elämääni kaikin puolin juuri nyt, kaiken lisäksi ensi vuodesta tulee vielä parempi. Ja sitä seuraavasta vielä vaan parempi. Kaiken tämän paikasta toiseen juoksemisen ohella olen saavuttanut jonkinlaisen inner peacen ja sisäisen zenin, josta lisää joku toinen kerta, kun on sen aika.