Näytetään tekstit, joissa on tunniste sisustus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste sisustus. Näytä kaikki tekstit

tiistai 29. syyskuuta 2015

KonMari ja matkani kohti sisäsiistiä olentoa


Nyt on luvassa kirjasuositus, ohi aiheen. Luin alunperin Virveltä tästä erinomaisesta kirjasta, jota moni muu bloggaaja on myös suositellut. Japanilaisen Marie Kondon kirjoittama KonMari - Siivouksen elämänmullistava taika (alkuperäinen nimi The Life-Changing Magic of Tidying Up) osui juuri nappiin.

Elämässäni on moni asia sekaisin, eikä asiaa ainakaan auta tavaraa pursuava 35 neliön tehokaksioni. Joo, se on tehokaksio, mutta rajansa kaikella. Minua jopa ahdistaa olla kotona, kun se on niin sekaisin. Siivoamisen aloittaminen tuntuu raskaalta, masentavalta. En ikipäivänä voisi päästää ihmisiä kotiini tuosta noin vaan, koska yleensä kaaos on valtava. Muistan, kun lehdissä julkaistiin kuvia Anneli Auerin kodista. Ne olivat osoittavinaan, kuinka Auerin kotona on poikkeuksellisen sotkuista - mutta minusta kuvat eivät edes olleet pahoja. Asuntoni on näyttänyt paljon pahemmalta. Kaksi päivää sitten täällä ei oikein pystynyt liikkumaan sekaisuuden takia. Tiskivuori käsitti kaikki astiastoni lautaset ja suurimman osan aterimista.

Hotelleissa on ihana yöpyä. Ei ole ylimääräistä roinaa, kaikki on minimalistisempaa. Miksi en voisi tuoda sitä samaa kotiini? No, yksinkertaisesti siksi, että en osaa luopua tavaroista.

Pohdiskelin KonMarin hankkimista, mutta vasta muutama päivä sitten sain aikaiseksi tarkistaa, olisiko siitä e-kirjaa. Ja löytyihän se. Luin tuossa vastikään ensimmäisen e-kirjani ja tajusin, että se on minulle paljon parempi tapa kuin fyysisten kirjojen hankkiminen. Enhän osaa niistä fyysisistä kirjoista luopua, joten nekin kasaantuvat asuntoon: "Jos vielä joskus luen tämän."

Marie Kondon metodi on kaksiosainen - ensin karsitaan rankalla kädellä tavaroita, sitten vasta järjestellään kaikille tavaroille paikka, jotta koti jatkossakin pysyisi siistinä. Olen yrittänyt puhdistaa kotiani turhista tavaroista ennenkin, mutta en näin systemaattisesti. KonMari-metodin soveltaminen vie kirjoittajan mukaan noin puolisen vuotta. Se tehdään kerran ja kunnolla, yhtenä, jatkuvana projektina. Olen yrittänyt tapaa, jossa heitän yhden tavaran pois joka päivä (tai kierrätän sen). Ei oikein toiminut. Olen mennyt laatikko kerrallaan. Ei oikein toiminut. KonMari etenee ryhmittäin. Samaa lajia olevat tavarat kerätään esiin kaikista piiloistaan, vasta sitten suoritetaan karsiminen.

Jotta pääsin aloittamaan KonMari-metodin, minun oli ensin siivottava asuntoni sellaiseen kuntoon, että pystyn paikallistamaan etsittävät tavarat. Kirjan lukeminen inspiroi minua tekemään pienen perussiivouksen, jotta pääsin edes alkuun - sen kamalan perussiivouksen, jota olin vältellyt pitkään. Sitten aloitin itse karsimisen vaatteista, tarkemmin niiden alaryhmästä, yläosista. Siirryin seuraavaksi alaosiin. Kahden päivän tuloksena oli neljä jätesäkkiä: kolme kierrätykseen, yksi roskiin.

Sovellan hieman KonMaria, eli heittelen tavaraa myyntiin/kierrätykseen/roskiin myös sitä mukaa, kun niihin törmään - vaikkei tavara kuuluisikaan juuri sillä hetkellä työn alla olevaan kategoriaan. Samoin jätän ullakkovaraston kokonaan käsittelemättä tässä ensimmäisessä vaiheessa, käsittelen sen omana yksikkönään Marie Kondon oppien vastaisesti.

Mutta mä olen aivan innoissani. Miten helposti tavaraa lentääkään pois, yhden kirjan ansiosta. Suosittelen lämpimästi kaikille, joiden koti aiheuttaa sotkuisuudellaan pahaa mieltä - tai niille, jotka haluaisivat viihtyä kotonaan vielä paremmin.

tiistai 21. heinäkuuta 2015

Asuntomessuvinkki: Raili Hulkkosen sisustus

Olin aiemmin töissä Vantaalla rakennusvalvonnassa, mutta nyt kun työpaikka on muuttunut, asuntomessuilla ei tule enää vierailtua työn puitteissa. Bongasin kuitenkin tämä vuoden Vantaan messuilta kiinnostavan kohteen. Voisi olla visiitin arvoinen, jos messuille on menossa.


Asuntomessujen NCC:n kerrostalokohteesta Vantaan Spinellistä löytyy kolme julkkisten sisustamaa asuntoa - yksi näistä on meikkitaiteilija Raili Hulkkosen sisustama, toki sisustustoimiston (Formdesign Helsinki) avustuksella. Kohde on nro 8, Spinellin asunto A3.


Raili halusi tummia värisävyjä, selkeitä pintoja ja yksivärisiä kuoseja. Ja kun meikkitaiteilija on kyseessä, pitäähän siellä olla meikkaushuone. Se tehtiin makuuhuoneen yhteyteen. Raili lainasi sisustukseen myös omia tavaroitaan - Railin persoonallisia silmälasikehyksiä, koruja, meikkejä ja valokuvia uran varrelta. Kylpyhuoneesta löytyy Railin omia hajuvesiä. Ja Guerlainin meteoriittikuuliakin, jos oikein kuvasta tunnistan.

En ole nähnyt itse messuasuntoa, vain kuvat. Väittäisin, että todellisuudessa tuonne meikkipuolelle tulisi vielä kasa lipastoja kosmetiikalle ja vaikka mitä - eihän kenenkään meikkipiste koskaan ole noin tyhjä ja siisti. ;) Mutta messuilla nyt saa joustaa todellisuudesta.


Asuntomessut ovat Vantaan Kivistössä 10.7.-9.8. Lisää messuinfoa tästä linkistä. Kuvat on pyydetty blogiin käyttöön PR-toimistosta. Kuten tavallista, en hyödy postauksesta rahallisesti - mutta sain taas vähän erilaista mutta silti teemaan liittyvää sisältöä blogiini. :)

torstai 16. heinäkuuta 2015

The Body Shop Aloe & Soft Linen Reed Infuser

IMG_8811

Haha, löytyi kauan jemmailtu postausluonnos, pistetään se tulemaan nyt. Tämä oli nököttänyt hyllyllä odottamassa arviota, sillä flunssassa en osannut luottaa arviooni. Tätä kirjoittaessa oli päästy flunssasta kokonaan, nenä toimi taas.

Ihastuin huonetuoksutikkuihin ostettuani viime kesänä matkalta Ritualsin vastaavat. The Body Shopissa törmäsin näihin, eikä hintakaan ollut ihan kamala. 28,70 euroa, ihan kohtuullinen, kun vertaa vaikkapa Cleanin mitä lie 40-50 euroa maksaviin huonetuoksuihin. Nettikaupoista olen selannut tällaisia tässä viime vuoden ajan, ja hinnat tuppaavat olemaan aika pilvissä (plus mahdolliset tullit, alv:t ja/tai postikulut).

TBS:n huonetuoksuista minulla on ollut tuoksulyhtyyn laitettavia öljyjä useita vuosien varrella. Tykkään niistä, niissä on aika voimakas tuoksu ja tuoksun määrää voi säädellä tippojen runsaudella. Ne ovat kuitenkin vähän erilaisia kuin tällaiset, jotka voi jättää hyllylle (kissoilta turvaan, toki) eikä tarvitse sammutella välissä.

Tuoksulle luvataan 8 viikon kesto. Puolet tuosta ajasta meni flunssassa, eli toki tuoksu oli varmaan ehtinyt laimeta. Kääntelen tikkuja, jotta sieltä saisi enemmän irti. Jokseenkin liian kevyt tuoksu minulle, tosin helpottaa kyllä valintaa, kun asuinkumppani ei haista yhtään mitään. Tuoksutikut ovat minun työpöytäni viereisellä hyllyllä.

Hmm. Mielestäni Ritualsin tikut tuoksuivat enemmän, vaikka ne olivatkin paljon tätä pienemmässä kokeilupakkauksessa. Joko pitää ostaa näitä toiseen kertaan ilman flunssaa, tai sitten vaihtaa merkkiä. Näillä voi olla kyllä eroja eri tuoksujen välilläkin, minulla on ollut vain tämä sinänsä ihana Aloe-lakana-versio.

Mulla ei ole erityisen herkkä nenä. Jos omasi on tarkempi, ei ehkä kannata ihan luottaa minun arviooni - laitanhan tuoksuöljytippojakin aika reidulla kädellä saadakseni toivomani määrän tuoksua.

keskiviikko 27. toukokuuta 2015

Mahtuu mahtuu - kurkkaus blogin päämajaan

Maailman hitain yhteenmuuttoprosessi on edistynyt ratkaisevasti. Olemme asuneet poikaystävän kanssa yhdessä käytännössä jo jostain syystalvesta, en muista tarkalleen. Silti vasta tänään se kantoi televisionsa tänne. Kaikistä tärkein, datausnurkka, on pieni ja ahdas mutta ollut jo hetken testauksessa. Olohuone on alkanut saada muotonsa. Makuuhuone on käytännössä yhtä vitriiniä vaille siinä. 35 neliön kaksioon on aika tiukkaa saada mahtumaan kaksi ihmistä, mutta tehoneliöt on tehokäytetty. Kaikkea muuta kuin sisustuslehtien avarat valkoiset asunnot, joissa on kaksi käyttöesinettä näkyvillä, kaikki muu piilossa ja tasot tyhjinä. Täällä on tavaraa ja paljon, mutta ihmeellisesti tänne mahtuu.

IMG_8552

Datausnurkkaan on mahduttava kaksi. Ja tietenkään kummallakaan ei ole vain yhtä konetta ja yhtä näyttöä. Onneksi on nuo korvaamattomat hyllyt tuolla, uskonnottomassa taloudessamme hienosti kristillisellä tasajaolla jaettu toinen minulle ja toinen poikaystävälle. Se sai jopa laittaa ihan oman julisteen seinälle, jotta olisi tyytyväisempi. ;) Olohuoneen seinätaiteeseen kuuluu hänen alkuaineiden jaksollinen järjestelmänsä sekä minun matkamuistojulisteeni Phantom of the Operan esityksestä Haymarketilla.

Bloggaus vaatii tilaa. Mä jopa siivoan yllättävän usein tuota pientä tyhjää plänttiä pöydälläni näytön edessä, jotta saisin raivattua tilaa esitteille ja tuotteille. Seuraavaksi aion tänään raivata lisää tilaa heittämällä tietokoneen kaiuttimet kuuseen. Tietokoneen äänet kun on kuitenkin hoidettu vahvistimen kautta huoneen toisella puolella oleviin kaiuttimiin, joten en noita käytä.

Verhoja ei ole eikä toistaiseksi tule. Edelliset tippuivat maagisesti seinältä. Joko maanjäristys tai Anis-mau. Turha niitä on sinne laittaa, tuo riiviö on jo tarpeeksi haasteellinen pidettäväksi pois sohvaa repimästä.

IMG_8568

Kihlajaislahjaksi saatu sohva odotti jo tovin, että siitä voisi katsella telkkaria. Nyt on televisio. Liian iso se televisio minusta tuohon on, mutta kai mä totun. Sohva on suurin mahdollinen, minkä tuohon sai mahtumaan. Ei tuohon paljoa mene, mutta minulle tämä on jättimäinen. Edellinen sohva oli valittu sillä perusteella, että se mahtui tuohon kirjahyllyn viereen, missä nyt on televisio. Se sohva palveli neljän kissan raapimapuuna ja siitä tuli jo kaikki täytteet ulos. Tämän kanssa suihkutan vesisuihkulla aina, kun jompi kumpi karvahanureista yrittää perseillä. Tätä sohvaa ei tuhota. Mulla ei ole ennen ollut sohvaa, jossa voi oikeasti maata ja löhötä, joten tällainen on aika luksusta. Kuulemma hyvin palvellut on telkkarikin, koska tämä on jo sen neljäs uusi koti.

IMG_8564

Oma televisioni siirtyi makuuhuoneeseen sängyn jalkopäähän paikalle, missä ennen oli blogibannerissani näkyvä kynsilakkahylly. Kynsilakkahyllyni on minulle äärimmäisen rakas, se siirtyi vastakkaiselle seinälle. Tuossa ei ennen ollut mitään huonekalua, nyt siinä on hyllykkö, jonka päällä on toinen hyllykkö, jonka päällä on vanha töllöttimeni. Se on niin vanha ja pieni, että siitä ei oikein edes kisojen aikaan kiekkoa jäältä erottanut. Tilalle tulee jotain fiksumpaa, isompi televisio, kunhan resurssit antavat myöten. Ei mitään ökytelkkaria, mutta sellainen, että ei ärsyttäisi sen antiikinaikaisuus ja pieni koko ja erillinen digiboksi. Digiboksikin on ollut lahoamassa jo viimeiset 3 vuotta. Kun kerran tottuu elämään televisio makuuhuoneessa, ei näköjään pärjää enää ilman. Olen käyttänyt unilääkkeenä Hobittia viime ajat. Nukahdan aina noin 20 minuutin jälkeen, vaikka oikeasti haluaisin katsoa kaikki kolme osaa. Tätä tahtia siihen menee vuosi.

Ja miten niin en voi tunkea kosmetiikkaa television viereen? Voinpas. Kosmetiikkavapaata vyöhykettä ei tässä taloudessa ole.

torstai 30. huhtikuuta 2015

Neonväristä vappua!

IMG_0697

Maybellinen Baby Lips -huulivoiteet tuskin ovat jääneet keneltäkään viime vuonna huomaamatta. Lapsenomaisen pakkaustyyliin ihastuivat ihmiset pikkutytöistä mummoihin, toisaalta moni pettyi hypetykseen: eivät ne ole sen ihmeempää kuin erinomaisesti brändättyjä huulirasvoja. Välissä ilmestyi myös Dr. Rescue -sarjaan kuuluva kolmikko, joita en ole testannut, sekä nyt uusimpina nämä viisi Baby Lips Electro -sävyä. No näissä on jo jotain erikoisempaa! Olin ensin hieman notta blah, kun sain yllätyspaketin postissa - taas näitä, edellisistäkin on vielä kaikki paitsi yksi jäljellä - mutta sitten huomasin, että nämä ovat kaikki sävytettyjä. Eikä siis mitään perusvärejä, vaan neonvärejä, rohkeampia. Myös pakkauksen ulkoasu mustapohjaisena on paljon kivempi, vaikka vieläkin vähän vierastan tuota ala-astemaista logoa.

IMG_0668

Baby Lipsit maksavat noin 3,90 euroa ja sävyt ovat jo saatavilla. Piti ilmestyä toukokuussa 2015, mutta kuten Baby Lipsien ensimmäisen lanseerauksenkin aikaan, näitä oli kaupoista kuulemma haalittu lehdistötiedotteen päivämäärää ennen.

IMG_0686

Minun suosikkini olivat nämä kolme, erityisesti shokkipinkki ja violetti. Vaikka huulivoiteet ovat neonvärisiä, huulille jäävä väri on mielestäni kuitenkin loppujen lopuksi aika hento - tai sitten omat huuleni ovat tummat. En nimittäin millään saa tuollaista jälkeä kuin vaikka Minnalla. Tai sitten kuvat on otettu jossain valaistuksessa, jota minulla ei kotona ole. Vaikka menisin ulos kylmään valoon, lopputulos on ihan sellainen aavistus sävyä. Minulle tuo on ihan fine, en nyt kuitenkaan ehkä välttämättä lähtisi ulos arkena niin räväkässä violetissa, kuin mitä tuo violetti puikossa on. :)

Violetti on nimeltään Berry Bomb. Sen revin auki ennen kuvien ottamista heti paketin saatuani, halusin testata heti. Erinomainen marjaisa tuoksu. Neonpinkki Pink Shock tuoksuu niin ikään hyvältä ja karkkisen makealta ja sävy on mukava kylmistä sävyistä pitävälle ihmiselle, kuten minulle. Punainen Strike A Rose on tuoksultaan kirpeä, juuri sellainen kirpeä sokeripäällysteinen karkki. Sävy on minulle hieman liian oranssi puikossa, mutta se on huulillani pinkimpi. Neonoranssi Oh Orange on tuoksultaan aivan selkeä appelsiini, ihanan voimakas, mutta sävy ei ole minua. Jää kotikäyttöön - on näissä kuitenkin sen verran sävyä, että ihan noin oranssina en halua liikkua ulkona. Ei sovi vaatteisiini eikä sävymaailmaani. Neonkeltainen Fierce N Tangy näyttää hurjalta puikossa, mutta ei huulilla. Tuoksuu sitruksiselle, sellaiselle vohvelikeksien sitruunatäytteelle. Huulilla sävyä ei kyllä näy juuri nimeksikään, aivan hitusen löytää etsimällä.

Baby Lips Electroille luvataan 8 tunnin kosteutusteho. Ihan noin pitkään kosteutettu tunne ei minulla säily, aamulla ei todellakaan ole mitään jäljellä jos nukkumaan mennessä laitan. Kolmisen tuntia nämä kestävät minun mielestäni, mutta toisaalta lipittelen epäterveellisesti limua ja höyrytän sähkötupakkaa tuona aikana. Tuntuma on silti huulilla hyvä, mukavan liukuva. Ei liian labellomainen, öljyisempi. Meikäläisen kaltaiselle ihmiselle huulirasvan aito 8 tunnin pysyvyys olisi jo vähän turhankin tuhtia ja vain yökäyttöön sopivaa.


Niin, hyvää vappua kaikille! Minä vietän oman vappuaattoni maksellen laskuja, käyden kynsistudiossa, nukkuen ja lopulta töissä. Blogin kuvat ovat toistaiseksi vähän hankalia ottaa, sillä menossa on eilisyönä aloitettu uudelleensisustusprojekti ja ikkunalauta on täynnä tavaraa, joka on roudattu pois uusien kalusteiden tieltä. Ensimmäisenä tietty se tärkein, kaksi ihmistä tarvitsee aika paljon tilaa tietokoneille. Eikä tämä uusi dataustila edes oikeasti riitä meille kahdelle. No, sillä mennään mitä on. Pikkuhiljaa tuodaan tavaroita, poikaystävän nurkka on tällä hetkellä varustettu vain baarijakkaralla, kun tuoli on vielä hakematta.

Tästä lähdettiin keskiviikkoiltana ennen töihin menoani. Minä hoidin romujeni tyhjentämisen hyllystä, kotiin jäänyt poikaystävä sai purkaa tuon osiin ja kasata uudet pöydät. Pahoittelen kuvanlaatua, siinä ei paljoa räpsitty mitään kun oli kiire napata kuva ennen Ikea-lastin saapumista ja töihin lähtöä:

IMG_0650

Sisu ja Anis tarkistivat, että kaikki tavarat tuli tyhjennettyä. Lähes jokaisella hyllyllä piti käydä. Jos ne päättäisivät, kirjahylly olisi jätetty tuollaisena tuohon. Tältä näytti aamuviideltä keskiviikon ja torstain välisenä yönä, kun pääsin töistä ja olin saanut muutaman tavaran itsekin aseteltua työpöydälleni:

IMG_0657

Vielä on pelkässä datauskeskuksessa paljon tehtävänä, saatikka sitten muussa asunnossa... Vanha kirjahyllyni sai lähteä, koska siihen ei mahdu 50 tuuman televisio. En ole vielä täysin ymmärtänyt, miksi meillä pitää olla 50 tuuman televisio, mutta kaipa minä sitä joskus opin rakastamaan. ;D


Baby Lipsit saatu blogiin testiin.

perjantai 3. huhtikuuta 2015

Meikkilokerikko Glitteristä

IMG_9476

Kyllästyin tylsiin kuviin ja lähdin hakemaan inspiraatiota kuvausrekvisiittaan Glitteristä, kuten tuossa muutamassa postauksessa onkin jo näkynyt. Paikan päällä silmäni osuivat kuitenkin ihan johonkin muuhun kuin rekvisiittaan: korurasiaan, joka on kuin tehty meikkien säilytykseen.

Minulla on käytössä Palaset-lokerikot, olen kasannut niitä jo kolmannenkin kerroksen edellisen postauksen kuvien kahden kerroksen päälle ja siirtänyt yhä suuremman osan meikeistäni niihin. Tykkään niistä kovasti. Läpinäkyvästä lokerikosta löytää tarvitsemansa. Niissä on yksi ikävä puoli: huulipunat ja muut pienet jutut täytyy laittaa kerroksittain samaan lokeroon. Tuollaisille pienemmille tällainen on parempi. Tähän eivät kyllä mahdu isot puuterirasiat tai muutkaan isot tuotteet, tämä on meikkien pikkutavaralle.

Tästä muuten tuli samalla haaste itselleni - päätin täyttää lokerikon vain sellaisilla tuotteilla, joita en ole saanut blogin kautta. Onnistui toki, mutta monta tuotetta olisin halunnut sinne PR:nä saaduista laittaa...

IMG_9432 (2)

Lokerikossa tulee mukana tuollaiset mustat pohjahuovat, jotka eivät ole millään kiinni - voi siis halutessaan heittää mäkeen. Minusta ne sopivat sinne.

IMG_9444

Alimpaan kerrokseen kasasin huulipunia. Kröh, toinen Max Factor ja Clinique ovat bloggaajakavereilta saatuja, mutta ei lasketa! Eivät ole blogiin testiin saatuja siltikään.

IMG_9446

Luomiväripaletteja mahtuu, mutta heikosti. Jos tuohon lisäisi yhden MUFE:lta saamani paletin, siinä olisi kolme kanneltaan koreinta luomiväripalettiani. Urban Decayn monoluomiväri nyt vaan sopi tuohon tilantäyttäjäksi, vaikkei paletti olekaan. Täytyy sanoa, että nätin sävyn lisäksi tuossa luomivärinapissa on kyllä oh-niin-ihana kuosi. Tästä tuli tällainen selkeästi goottifiiliksellä varustettu lokero. :D

IMG_9454

Toiseksi ylimpiin kahteen lokeroon mahdutin lipstaineja ja mini-Escadoita. Käsittääkseni nuo Maybellinen Color Sensational -tussit eivät koskaan tulleet Suomessa myyntiin.

IMG_9465

Yläkerrokset. Jätin nämä vähän väljäksi kuvauksellisista syistä. Aah, tätä kuvaa katsellessa en vaan voi olla ajattelematta, miten ihanaa onkaan, että saan tuon kuvassa olevan ja kovasti säästelemäni Diorin Stylish Moven miniviisikon nyt täysikokoisenakin. Ostin sen juuri käytettynä Mirssiinalta. Diorin miniviisikot ovat upeita, mutta ennemminkin keräilytavaraa kuin varsinaisesti käytettäviä. Napit ovat todella pieniä ja siksi sekä vaikeita käyttää siveltimellä että sen näköisiä, että kulutan ne rumaksi jo jollain kymmenellä käyttökerralla... Stylish Move on kuitenkin niin minun palettini vihreäsilmäisenä, että onhan se nyt aikakin hankkia täysikokoisena - etenkin, kun Dior uudisti viisikkonsa. Misty Mauve minulta löytyy myös täysikokoisena, niistä uusista Victoire himottaisi. Ihan kuin muka tarvitsisin lisää.

Glitterin meikkiorganisaattoriksi muuntuva korurasia maksaa 24,90 euroa. Varmistelin myyjältä, että kyseessä ei ole mikään heti poistuva tuote, ennen kuin siitä päätin kirjoittaa: kuulemma varastollakin on vielä hyvin jäljellä.


Korurasia kuvauslainassa Glitteristä.

torstai 12. kesäkuuta 2014

Kreikan reissun ostokset ja kosmetiikkashoppailusta Ateenassa


Matkalla shoppailemani kosmetiikan määrä pysyi aika maltillisena, ainakin hinnaltaan. Budjettini oli aika rajallinen, joten tyydyin ostamaan vain tuotteita, joita ei saa Suomesta tai ainakaan samaan hintaan, sekä pari pakollista. Ennemmin käytin rahaa sitten muuhun oleskeluun, syömiseen, juomiseen ja reissaamiseen, shoppailin hyvin vähän enkä käyttänyt kauppojen kiertelyyn juuri aikaa.

Clarinsin deon ostin Helsinki-Vantaan kentältä, jonka kiinteistötunnus on 92-423-4-44. Ette todellakaan tarvitse tätä infoa, mutta mulla on joissain asioissa ärsyttävän hyvä numeromuisti - edellisessä työssä tuli pelattua kiinteistötunnuksilla aika paljon. :D Pelkäsin, että Clarinsini loppuu matkalla, joten tämä Holy Grail -tuote oli pakko ostaa. 16,95 oli hinta, Suomessa se on vähän päälle parikymppiä. Lentokentän hinta oli hitusen kalliimpi kuin saman deon Hullari-/3+1-tarjoukset, mutta kun on pakko ostaa, on pakko ostaa.

Menomatkalla ylähuuleeni ilmestyi jostain joku kipeä ja turvonnut hiertymä. Totta kai olin pakannut huulirasvan ruumaan menneeseen laukkuun, joten jokin huulirasva oli pakko ostaa hätään, vaikka juuri huulirasvoja en todellakaan tarvitsisi lisää. Ostin Frankfurtin kentältä L'Occitanen Ultra Rich Lip Balmin (6,50 euroa), koska sen karitevoimäärä kuulosti lupaavalta. Ajoi asiansa muuten hyvin, mutta rasvan pakkaus ei kestänyt viikon roudausta käsilaukussa eikä paluumatkaa käsimatkatavaroissa. Nyt se on niin pahasti rikki, että se joutuu kiilaamaan mahdollisimman äkkiä pois käytettäväksi, vaikka vanhempiakin olisi jonossa. Höh.


Ritualsia en nähnyt myytävän Ateenassa, mutta sitä myytiin sen sijaan sekä Frankfurtin että Münchenin kentillä, joissa meillä oli vaihtoyhteydet. Rituals on hollantilainen merkki, jonka tuotteita olen halunnut testata laajemminkin. Aiemmin minulla on ollut vain yksi vaahtosuihkugeeli. Ancient Beauty -matkapakkaus maksoi 14,50 euroa. Siinä on mukana matkakokoiset Yogi Flow -vaahtosuihkugeeli, Brilliant Bliss -shampoo, Honey Touch -vartalovoide sekä Himalaya Wisdom -vartalonkuorintasuola. Ensimmäisen tiedän kivaksi jo aiemman vaahtosuihkugeelikokeilun perusteella. Brilliant Blissiä ja Honey Touchia kokeilin eilen, molemmat sellaisia ihan peruskivoja. Ei mitään supererityistä, mutta tykkään Ritualsin fiiliksestä ja imagosta, ja mielenkiintoinen ja hyväntuoksuinen vartalovoide saa laiskan rasvaajan jopa käyttämään sitä säännöllisesti. Minikoko on minulle juuri riittävä tällaisissa, jopa parempi kuin iso. Kuorintasuolapussiin en ole vielä ehtinyt tutustua, en ole lukenut vielä käyttöohjettakaan. Vaikuttaa mielenkiintoiselta.


Fortune Scrubille oli jopa tarvetta, vartalonkuorintani alkavat olla lähes kokonaan finaalissa. En halunnut ostaa suosikkiani Clarinsia, sillä kentälläkin sen hinta on 30 euroa. Nyt mentiin säästömeiningillä edullisemmalla, plus onhan se kiva kokeilla muutakin välillä. Kokeilin tätä jo, kiva tuoksu, muuten aika peruskuorinta. Mikrokuorinnoista tykkään enemmän, mutta tämä menee oikein hyvin silti. 150 ml maksoi 8,50 euroa.


Tätä nyt ei oikein lasketa kosmetiikkaan, mutta halusin sen silti ja ymppään sen postaukseen, koska merkki on samaa Ritualsia ja ostopaikka siellä kosmetiikkaosastolla. Ritualsilla on myös tuollaisia huonetuoksutikkuja, jotka siis tyrkätään nestepulloon ja käännellään ympäri, kun siltä tuntuu. Näitä oli isommassakin koossa mutta ostin pienemmän, Under a Fig Tree Fresh Fig & Copaiba -huonetuoksutikut maksoivat 10,50 euroa. Ihan hirveän paljon nämä eivät tuoksu, joka on sinänsä harmi. Pullo tikkuineen on kovin tyylikäs ja tunnelmallinen, tykkään kovasti. Näille luvataan kestoksi 2-3 viikkoa.


Sitten varsinaiseen kreikkalaiseen kosmetiikkaan. Korresin liikkeitä löytyi sekä Ateenan kentältä (sori yllä olea huonolaatuinen kameraräpsy kentältä) että Ateenasta, lisäksi sitä myytiin apteekeissa. Hinnat ovat todella paljon Suomen hintoja matalampia. Näitä olisin ostanut lisää, jos olisi ollut tilaa matkalaukussa ja budjettia kosmetiikalle enemmän. Ateenan keskustassa Korresin liikkeen löytää helposti kävelemällä Ermou-shoppailukatua Monastirakin aukiolta itään tai Syntagma Squarelta samaa katua länteen, liike on aika lähellä Syntagmaa. Palvelu liikkeessä oli erinomaista ja pienistä ostoksistani huolimatta näytteitäkin tuli mukaan.


Korresilta olen kokeillut suihkugeelejä minikoossa kahta erilaista. Suihkugeelit maksoivat normaalihinnalla 4,95 euroa per 250 ml, suurin osa oli tarjouksessa vielä edullisemmin kaksi yhden hinnalla. Mukaan lähti Bergamot Pear ja Vanilla Plum.


Wild Rose Exfoliating Cleanser lähti mukaan oikeastaan tuoksunsa takia. Hintaa oli 13,35 euroa. 150 ml:n tuubi on iso kuin mikä. Kokeilin tätäkin jo, hieman liian raapiva minun makuuni, sillä olen tottunut mikrokuorintoihin. Mutta tuoksu! :)


Crabtree & Evelynin matkakokoisia suihkugeelejä en ole Kicksissä nähnyt, silti juuri matkakokoisia haluaisin. Tykkään merkin pullojen ulkoasuista ja tuotteiden tuoksuista. Yritin ennen matkaa metsästää näitä minikokoja netistä, kaikki yksittäiset minipullot olivat loppuunmyyty parissakin nettikaupassa! No, Münchenin kentällä oli laajasti valikoimaa, ostin Pomegranate Argan & Grapeseed -suihkugeelin, 50 ml 3,50 euroa.


MAC:in liikkeessä kävin myös. Sellainen löytyi samalta Ermou-kadulta mistä edellä mainittu Korresin liike, Korresilta jonkin verran länteen. En muuten olisi ostanut samaan hintaan samoja tuotteita kuin Suomessa, mutta nyt oli juuri julkaistu Maleficent-kokoelma, josta halusin jotain ennen kuin ne myydään loppuun.


Ostin punaisen kynsilakan sävyssä Flaming Rose. Käsittääkseni tämä on pysyvän kokoelman väri, mutta tuo pullo! :) Hintaa oli 15,50 euroa, kai aika tarkkaan sama kuin Suomessa.


Myös Sephora löytyi jonkin matkaa Korresilta länteen. Pysyin kovana enkä ostanut mitään. Myynnissä oli tietysti Sephoran omaa merkkiä sekä mm. Make Up For Everiä, Nails Inc:iä, Ciatéa ja Benefitiä niiden meiltäkin joka kaupasta löytyvien merkkien lisäksi. Urban Decaytä tai NARS:ia en nähnyt. Hintataso oli sama kuin Tukholman Sephorassa, selektiivisten merkkien hinnat olivat myös Suomen luokkaa.

Tavaratalot jäivät minulta käymättä kokonaan. Ei riittänyt aika niiden kiertelyyn, ihan hirveän moneen en törmännytkään.


Monastirakin aukiolta löytyi Flormarin liike. Minulle merkki on tuttu vain Tarjoustalossa myytävistä kynsilakoita. Täällä myytiin kuitenkin kaikkea kynsilakoista meikkipohjatuotteiden kautta luomiväreihin ja vaikka mihin, mielestäni aika kalliiseen hintaan. Flormarin lakat ovat Suomessa halvempia, mutta toisaalta taas noita muita en ollutkaan Suomessa nähnyt. En nähnyt mitään erityisen kiinnostavaa, en ostanut mitään. Liike oli mielestäni aika hieno mielessäni halpismerkiksi profiloituneelle Flormarille, mutta testerituotteet liikkeessä olivat vähän nuhjuisia.


Tämä on se, mikä jäi harmittamaan. Victoria's Secretiä saa tätä nykyä laivoiltakin, mutta siellä tuskin on yhtä kattava tarjonta kuin mitä Ateenan kentällä oli. Matkabudjettini oli tässä vaiheessa kotiin päin mennessä valitettavasti jo aika lähellä nollaa enkä ostanut mitään, saahan noita sitten laivalta kuitenkin aika reippaasti.


Olisiko jollain täydennettävää? Mitä missasin?

lauantai 8. maaliskuuta 2014

Palaset-kosmetiikkabloggaajalaatikosto


Nyt mäkin olen vihdoin ja viimein aito kosmetiikkabloggaaja! Usealta blogikollegalta ja meikkihamstraajalta löytyy näitä Palaset-laatikostoja. Minä hankin itselleni näin alkuun neljä, jotka pinosin ikkunalaudalle. Säilytin tuossa paikalla aiemmin hajuvesiäni, mutta koska minulle tulee toinen kissa, egyptinmau-vauva, siirsin ne vähän turvallisempaan paikkaan kun jo Sisu-kissanikin tykkää käydä tuossa notkumassa. Tuo ikkunalauta on asuntoni viileimpiä kohtia - ikkunan sälekaihtimet ovat alhaalla läpi vuoden, tuuletusräppänä ikkunan yläpuolella auki kesät talvet ja ikkunalaudan alla oleva patteri ikuisesti pois päältä. Sälekaihtimien takaakin toki tulee hieman valoa, mutta ei nyt ainakaan niin paljoa, ettäkö olisin huolissani kosmetiikan pilaantumisesta.


Erittäin kätevän laatikostosta tekee sen läpinäkyvyys. Ei tarvitse kaivaa, löytää silti etsimänsä nopeasti. Samalla nuo ovat tuolla tyrkyllä, jotta muistaisin käyttää kaikkia joskus. Vasemmassa pystyrivissä ylhäältä alkaen mineraalimeikit, puuterit, poskipunat ja kolme lokeroa nestemäisiä meikkipohjia, oikealla huulimeikkiä viisi lokerollista ja alimpana ripsivärejä. Lokeron koko on juuri sellainen, että siihen mahtuu peräkkäin kaksi riviä normaalikokoisia huulipunia ja halutessa toinen samanlainen kerros päälle. Vaikka pleksiä ovatkin, aika jämäkän kestäviä ja tukevia laatikostot ovat.

Palaset-tuotteita valmistaa MK-Tresmer Oy ja design on alunperin Ristomatti Ratian. Tämän laatikoston design on vuodelta 1972. Hassuna faktana Wikipedia tietää kertoa, että MK-Tresmer Oy on juurikin saman yrityksen jatkaja, joka valmisti 1960-luvulta alkaen Suomessa suurimman osan säästöpossuista. Tähän infoon törmäsin joskus, kun mietin, miksi ne kaikki eri pankkien possut aukesivat lapsena samalla avaimella - no, ne kaikki olivat ilmeisesti saman firman valmistamia. Roopet arkun päällä, Meritan karhut, Hippo-possut, norsut, SYP:in maapallot...

Palaset-laatikostoilla on hintaa Suomalaisessa Kirjakaupassa 16,95 euroa kappaleelta, Stockalla Akateemisessa 18,50 euroa.

Osa kuvissa näkyvistä purkeista ja purnukoista on päätynyt minulle blogin kautta, laatikostot ostin itse.

tiistai 29. lokakuuta 2013

Joululahjahaaveita


Kävin 4.10. PR-toimisto Hill+Knowltonin järjestämillä pikkujouluilla. Siellä esiteltiin jos vaikka mitä. Siellä oli tuollaisia joulumuffineita! Kuvia sieltä postauksen lopussa. Teoriassa joulukausi alkoi siis silloin, mutta säästelin kuitenkin tätä postausta siihen asti, että tuntuu joulukaudelta. Nyt tuntuu.

Olen tehnyt aikaisemmin kieli poskella vähän päättämämpiäkin joululahjatoivelistoja sisältäen suunnilleen kaiken sukista suureen talon Eirasta. Nyt otetaan vähän vakavampi joululahjatoivelista.

Materia:

kuva: ikea.com

Peitto. Ei mikään paksu, kallis, täyteläinen untuvapeitto vaan ihan vaan peitto. Mikä vaan, kunhan se on normaalikokoa ja uusi. Mun pesukoneeni on niin pieni, että sinne ei mahdu peittoa. Pelkkä pöllyttäminen ei riitä ikuisesti, haluaisin hankkiutua eroon peitostani kokonaan ja ottaa uuden tilalle.

kuva: finlayson.fi

Tyyny, mieluiten kolme tyynyä. Samat vaatimukset kuin peitossa: ei mikään hienostelutyyny, vaan ihan rehellinen perustyyny, uusi. Kertaa kolme. Tyyny pesukoneeseeni kyllä mahtuu, mutta kaikki kolme tyynyäni ovat useiden pesujen jälkeen niin nahistuneet, että ei niitä enää voi oikein tyynyiksi kutsua. Yksi on jo revennytkin.

Muu kuin materia:

Mä toivon, että näen jouluna äidin siskon ja hänen miehensä. Vanhempien lisäksi he ovat oleellinen osa jouluani. Muut perinteet ovat muuttuneet vuosien varrella, mutta tuo on jotain, mistä en haluaisi millään luopua. Moi Piksa, mä tiedän, että sä luet mun blogiani. :)


Aika suppeaksi kävi tämä lista, kun laittoi sinne vain sen kaiken, mitä oikeasti tarvitsisi. Muutoin olen saanut vuoden aikana jo kaiken tarvitsemani ja enemmän. Apua silloin, kun joku on vinossa, hammas ajaa lääkärikierteeseen tai raha on tiukalla. Kyytejä sieltä tänne ja tuolta tuonne, kun olen kotipuolen suunnalla liikkunut. Kaiken, mitä olen pyytänyt. Alan olla jo siinä iässä, että eiköhän 25 vuotta materialistisen joulun juhlaa riitä. Tämä on vähän niin kuin blogimiitit: sponsorit ovat kivoja, goodie bagit ovat hyödyllistä materiaalia postausten tuottamiseen, mutta ajan mittaan yhä vaan tärkeämmäksi muodostuu se, että pääsee ylipäätään viettämään aikaa muiden bloggaajien kanssa. Tavaraa mulla kyllä on jo enemmän kuin tähän 35 neliön asuntoon oikeasti mahtuu.


Mutta niin, ne pikkujoulut!


Sää suosi pikkujouluissa. Lehdetkään eivät olleet vielä pudonneet puusta ja syysaurinko paistoi. Olin siirtynyt käyttämään jakkua paksumpaa takkia vain hetki aiemmin, tuolloin 4.10. se oli kuitenkin taas liian kuuma. Pikkujoulut järjestettiin asunnoksi remontoidussa ullakkotilassa Huvilakadulla.


Postauksen alussa näkyneet joulumuffinit oli tehty Confetin myymiä tuotteita hyödyntäen. Olisinpa leivontaihmisiä, haluaisin tehdä samanlaisia.


Laura Ashley oli edustettuna kattauksessa. Mulla on ollut jo pienestä pitäen rakkaussuhde Laura Ashley sisustustuotteisiin. Kuinkahan monta kertaa olen selannut läpi äidin kirjan, jossa on Laura Ashleyn tapetteja ja kankaita? Tässä ei varsinaisesti ollut mitään jouluun liittyvää, mutta räpsin eniten kuvia pikkujoulutapahtumassa juurikin tästä.


Jokin tässä maalaisromantiikassa vaan iskee ja kovaa. Nämä eivät näytä yhtään minulta sillä tavalla, että ulkopuolinen voisi arvata minun olevan Laura Ashley -fani.



Kosmetiikan puolelta esittelyssä oli Elegia Day Span tuotteet ja palvelut. Dermalogican ihonhoitoa ja itselleni aiemmin tuntemattoman Ytsaran spa-tuotteita. Meihin kiinnitti kuitenkin heti huomiota Elegian edustajan OPI-kynsilakkapinssi. Pakko saada! :D Vain kosmetiikka- ja kynsihourahtaneet voivat haluta tuollaisia mainospinssejä.


Pukki oli paikalla. Korttelissani pitää toimistoaan oikea joulupukki, jonka ikkunassa on läpi vuoden countdown-laskuri jouluun, joten joulupukin näkeminen mihin aikaan vuodesta tahansa on minulle aivan normaalia. Kuitenkin muita kuin oikeita joulupukkeja näkee vain joulun tienoilla pukin itsensä ollessa kiireinen, ja koska tämä pukki ei ollut Timo Pakkanen, oli pukki siis varma merkki siitä, että joulu on lähellä.

perjantai 23. elokuuta 2013

Ötökkä katossa


Tänään hypätään vähän aiheesta sisustuksen puolelle. Häpeäkseni tunnustan, että minulla ei ole hetkeen ollut toimivaa palovaroitinta. Kotivakuutus on vähän mälsä ilman sellaista, jos jotain oikeasti sattuu. Stockalla on tämän kuun loppuun asti kantistarjouksena Jalo Helsingin Lento-palovaroitin, jota olen katsellut sillä silmällä jo muutaman vuoden, mutten ole raaskinut ostaa. Nyt se oli tarjouksessa, 23,90 miinus maksutapaetu 12 senttiä, ja minulla oli sille tarve. Kaikilla kavereillakin oli tällainen jo miljoona vuotta sitten, mä olen tällainen mattimyöhänen.


Lento on Paola Suhosen suunnittelema optinen palovaroitin. Mulla on ilmeisesti jokin sukuvika, koska suomalainen design on mieleeni ja maksan siitä mielelläni enemmän. En rehellisesti sanottuna olisi ostanut tätä tuolla hinnalla, ellei se olisi samalla suomalainen designtuote.


No kun se kerran on ostettu ihan oikeasti käyttöön ja toimimaan kotivakuutuksen mukaisesti, luin jopa ohjeet siitä, mihin palovaroitin tulee sijoittaa. Tuonne kattoon se päätyi, ohjeiden mukaisesti vähintään 50 cm:n päähän seinästä. Minulla on kämpässäni kaksi huonetta, mutta niiden välissä ei ole ovea - vessan ovi on asunnon ainoa ovi ulko-oven lisäksi. Siispä 35 neliön asuntooni riittää yksi tällainen.

Joku aina kysyy, joten vastaan jo valmiiksi: tapetti on suomalaisen Tapettitalon Herraskartano sinisenä. Saa myös punaisena.


Tunnustuksia!! Löytyykö palovaroitinta asunnosta? Onko siinä patterit?

keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Överikallis, överikiva meikkiorganisaattori

Etkö tiedä, mitä shoppailisit seuraavaksi? Onko sinulla liikaa rahaa? Onneksi ei minullakaan. Muuten mun kotini olisi täynnä muovisia meikkiorganisaattoreita Nomess Copenhagenilta. Niitä saa kätevästi vaikka tuosta Stockalta. Tuollaiseen linkin 70 euron laatikostoon mulla ei ole varaa, mutta joskus aivan alkuvuodesta Stockalla oli näistä kantistarjous. Ostin tarjouksesta tämän pienemmän, kun sen hinta läheni tarjouksen ansiosta sellaista, että sen jotenkin pseudoloogisesti pystyi itselleen perustelemaan.


Mä en aio kertoa, kuinka siihen ei oikein kunnolla mahdu kaikki haluamani. MAC:in sävytetty päivävoide on ahdettu ylösalaisin, koska sen korkki ei mahtunut tuonne.


Mä en myöskään aio kertoa, kuinka nuo pikkuiset lokerot sopivat oikeasti parhaiten vain huulipunan kokoisille jutuille ja kuinka ripsivärit seisovat siinä vähän huterasti.


En aio myöskään kertoa, että siihen ei oikein kunnolla mihinkään saa mahtumaan irtopuuterirasiaa.

Miksi en kerro? Koska se kuulostaisi epäilyttävästi siltä, että yrittäisin perustella itselleni, että tarvitsen sen isomman mallin. Koska mä en tarvitse.

Noiden asioiden sijaan kerron, että tämä on erittäin kätevä ja kiva kaveri. Siihen ei kuulu hamstrata kaikkea mahdollista. Siihen kasataan ainoastaan sellaista, minkä on tarkoitus olla vessassa nopeasti ulottuvilla päivittäisen käytön takia, mitä yritän käyttää loppuun tai mikä on juuri testauksessa. Sen saa nostettua kylppäristä pois suihkun ajaksi, jos ajatteli höyryttää koko huoneen tulikuumaksi. Se on nätti ja just mun näköiseni. Se mahtuu sopivasti vessan lavuaarin viereen niin, että tilaa jää muullekin romppeelle, jota lavuaarin tasolle aina maagisesti kerääntyy.

Sen sijaan, että himoitsisin vielä överikalliimpaa versiota tästä, halusin kaivaa tämänkin esineen esiin, kuvata sen ja iloita siitä, mitä minulla jo on. :) En edes muistanut, ettei tämä ollutkaan blogissa vielä vilahtanut! Näin sitä tuppaa ihminen unohtamaan postata kovin kivoista hankinnoista.


Lumenen huulikiiltokynät, Yves Rocherin ripsari ja Garnierin BB saatu blogin kautta. Ja mahdollisesti tuo Lancômen Teint Miracle -meikkivoide, en vaan muista kumpi tuo on, kun toisen sävyn olen ostanut itse. Muut ovatkin jo blogissa esittelyssä olleet, Lumenen kynistä lisää testailtuani niitä enemmän. Kolme neljästä bloggaajasta kokisi tarpeettomana ilmoittaa tällaisessa postauksessa, mitkä näistä tuotteista on saatu ilmaiseksi, mutta kerrotaan nyt kun piilomainonta on niin vahvasti tapetilla.