Näytetään tekstit, joissa on tunniste tatuoinnit. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste tatuoinnit. Näytä kaikki tekstit

perjantai 11. joulukuuta 2015

Korsettitatuointi ja matkani kohti terveempää kehonkuvaa

Corset lacing tattoo

Tämän tekstin kirjoittamista olen vältellyt, koska aihe on niin henkilökohtainen, mutta toivon, että joku samojen ongelmien kanssa paininut saisi tästä jotain irti.

Niin pitkään kuin muistan, olen ollut tyytymätön painooni. Ensimmäisen laihdutuskuurini aloitin 33-kiloisena ala-asteella. Minulla oli 33-kiloinen kaveri, joka piti itseään lihavana. Hän oli minua kymmenisen senttiä pidempi. Jos sen pituinen, eli suhteessa laihempi kuin minä, pitää itseään lihavana, hän pitää varmaan minua todella lihavana, pohdin minä. Aloitin elämäni ensimmäisen laihdutuskuurin.

Painoni on heitellyt yliopistoaikoina reilun 30 kiloa. Syy on ollut siinä, että olen joko antanut olla, luovuttanut ja syönyt miten sattuu tai sitten laihduttanut hulluna. Tässä on kollaasi minusta lihavimmillani (painoindeksin mukaan ylipainossa) ja laihimmillani (alipainossa). Kummassakin elämänvaiheessa pidin itseäni liian lihavana.

Kollaasi vuosilta 2006-2011

Tänä kesänä otin tatuoinnin, jota olin suunnitellut jo vuodesta 2006. Keksin tuolloin laihdutusvimmassani idean, että ottaisin korsettinyöritystatuoinnin, kunhan ensin olisin vakiinnuttanut painoni tasaisesti pysymään hieman alipainon puolella. Korsetin olisi ollut tarkoitus muistuttaa minua siitä, että ei saa päästä lihoamaan.

Keväällä olin normaalipainossa, sen alarajalla, painoindeksissä 18,8. Tajusin, että nyt tämän on loputtava. En voi jojottaa ympäriinsä, tuhoan sillä hormonitoimintani ja ne loputkin harmaat aivosoluni. Tajusin lopulta, että muut ihmiset eivät nähneet minua lihavana normaalipainossa. Tajusin, että muut ihmiset eivät näe vaakani lukemia. Että he katsovat minua aivan erilaisin silmälasein. Juttelin tytön kanssa, joka oli mielestäni aivan satavarmasti alipainon puolella ja minua paljon laihempi. Hän ei ollut. Koko kehonkuvani on ollut niin vääristynyt, että olen katsonut itseäni aivan kummallisella tavalla. Parikymmentä vuotta.

Pohdiskelin tätä aikani ja totesin, että nyt on aika ottaa korsettitatuointi. Ei siksi, että pysyisin itselleni aikanaan määrittelemässäni epäterveessä lukemassa, vaan siksi, että tässä ja nyt on hyvä. Normaalipainossa on hyvä. Korsettinyöritystatuoinnin idea muuttui sinä hetkenä. Se muistuttaa minua siitä, että ei ole tarpeen olla alipainoinen. Suurempi saavutus olisi saada sellaiset elämäntavat, että niistä voi olla ylpeä.

Ylimmässä kuvassa Turkin lomalta olen normaalipainossa, painoindeksini on suunnilleen 21. Ja olen mielestäni ihan sopiva. Ehkä selvästi treenaamattoman näköinen, mutta sopiva. Kilomäärä saa tästä tippua enää sillä ehdolla, että se johtuu terveellisemmistä elämäntavoista tai liikunnasta, ei laihduttamisesta.


Niin ja tatuoinnin suunnittelun ohjeideni mukaan ja itse tatuoinnin teki Jenni Kivun Kauneudessa Helsingin Kalliossa. Suosittelen. Mulla oli vielä vähän hankala sitä asettaa, koska minulla on iso mutta haalea syntymämerkki tuossa bikinialaosan ylärajassa, tatuoinnin rusetin alaosassa. Siihen asti olisin halunnut tatuoinnin ylttävän, mutta syntymämerkkini päälle ei voi tatuoida. Sen sijaan teimme sen näin - hyvin mahtui, vaikka pelkäsin, että syntymämerkki estää.