Näytetään tekstit, joissa on tunniste tuoksut. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste tuoksut. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Tuoksuviikko: Daisy Dream Forever

Marc Jacobs onnistuu usein tuoksuillaan, mitä minuun tulee. Uusi, upea Decadence teki poikkeuksen, eikä kuitenkaan minuun iske, vaikka pullo onkin julmetun upea. Nonnulassa ja Keyword: Lovessa rakastuttiin. Sen sijaan minun juttuni ovat Lolan lisäksi Daisyn eri flankerit. Minulla ei itse asiassa edes ole alkuperäistä Daisyä, mutta kaikista viime aikojen flankereista olen tykännyt.

IMG_3204

Daisyt (ja muutkin Marc Jacobsin tuoksut) ovat ärsyttäneet pulloillaan monia. Minusta ne ovat hauskoja. Daisy Dream Foreverin pullo jäljittelee Daisy Dreamiä. Kitsch, tarkoituksella.

Otin pulloni testiin yhtä aikaa verratakseni niitä toisiinsa. En lukenut tuoksukuvauksia ensin, vasta sen jälkeen. Yllätyin tuoksujen samankaltaisuudesta Daisy Dream Forever ei ole hirvittävän erilainen Daisy Dreamiin verrattuna. Se on hieman, mutta vain hieman. Daisy Dream Forever on vähän syvempi, täyteläisempi ja voimakkaampi.

IMG_3209

Daisy Dream Foreverissä ja Daisy Dreamissä onkin kyse siitä, että Daisy Dream Forever on Dreamin parfyymiversio. Niissä molemmissa on samat nuotit:

ensituoksu: karhunvatukka, greippi, päärynä
sydäntuoksu: jasmiini, litsi, wisteria
jälkituoksu: myski, kookosvesi, valkoiset puut

Mutta näinhän ne parfyymiversiot monesti ovatkin. Tuoksussa on parfyymiversioissa kuulemma enemmän niitä tuoksupyramidin alaosan nuotteja, vahvempia ja pidempään kestäviä, kun taas kevyemmässä versiossa ensituoksun nuoteille on annettu enemmän tilaa.

Mielestäni Daisy Dream Forever on parempi. Tykkään yleensä EdT-versioista enemmän, mutta nyt kyllä sanon, että jos vain jomman kumman ostaisin, ostaisin Dream Foreverin.

Elegantti kukkaistuoksu, joka edustaa nuorekasta unelmointia ja eteeristä viehätysvoimaa. Maahantuojan esitteessä sanotaan näin. Daisy Dream is a more sophisticated and ethereal version of the original, kertoo Fragrantica. Dream Forever on kieltämättä elegantimpi, hienostuneempi ja eteerisempi Dreamiin verrattuna. Ehkäpä tuoksua lahjaksi ostaessa kevyempi EdT voi olla turvallisempi, mutta itselleni valitsisin näistä - minulle poikkeuksellisesti - tämän raskaamman.


IMG_3199

Sokoksella Daisy Dream Foreverillä on hintaa 77 euroa (50 ml).

Marc Jacobsin tuoksuista puheenollen, MIKSI, OI MIKSI tämä Violet-tuoksu tulee vain tax free - yms. matkustusmyyntiin? Kysyin sitä testiin maahantuojalta, mutta tyhjästä on paha nyhjästä. Eikä mun tule työnkään puolesta matkustettua, kun sieltä bläkäripöydän takaa ei hirveästi minnekään lennellä.


Tuoksu on saatu blogiin testiin maahantuojalta.

perjantai 13. marraskuuta 2015

Tuoksuviikko: Moschino Pink Bouquet

Alan pahasti epäillä, että näistä tulee tuoksuviikot, ei tuoksuviikko. Mulla on menossa intensiivinen tuoksuinnostuskausi ja se näkyy kaikessa arjessa. Hipelöin tuoksupullojani luomivärien sijaan.

Nyt olisi vuorossa Moschinon Pink Bouquet. Sen pakkaus on hirveä. Ellei satu olemaan Baby Spice. Mä vihasin sitä aina.

IMG_3084

Moschinohan on oikein erikoistunut näihin hirveisiin pakkauksiin. Oma diy-projektini Moschino Toy EdT on aika kuvaava.

Itse pullokin on aika hirveä. Tai no, jos tykkää pinkistä, siitä vaan.

IMG_3090

Mutta kun se tuoksu! Kävin läpi testereitäni yksi päivä, kokeilin pienestä näytepullosta tätä. Ja huh, rakastuin. En ollut rakastunut ensimmäisellä kerralla, mutta tokalla rakastuin.

Tämä nimittäin tuoksuu hattaraiselta, hubbabubbamaiselta, vähän Lushin Snow Fairyltä mutta ei ihan. Vadelmanuotti tuoksussa on minun nenääni tasan purkkamainen, ihana. Tätä kun laittaa, yksisarviset lentelee ja kekseistä tehdyt kissat sontivat sateenkaarta, My Little Ponyt johtavat maailmaa ja kaikki, mikä ei ole pinkkiä, on glitterkimalteista. Tai ainakin on pakko nuuhkia kättä koko ajan. Tästä on seksikkyys ja sensuelli naisellisuus kaukana, söpö tuoksu kuin mikä. Ihana, ei kuitenkaan ylimakea. Floral fruity Barbielle. Fragrantican tuoksukuvaus ei minusta kuvaa tätä. Minusta siellä pitäisi olla purukumi ja hattara. Nimikään ei kuvaa tätä. Ei mikään kukkakimppu, ellei ole olemassa hattarakukkia ja hubbabubbakukkia.

Tuoksuukohan Moschino Barbie tältä?

Pink Bouquet tulee samanlaisessa pullossa kuin Moschinon Toujours ja Toujours Glamour. 46,50 näyttäisi olevan Sokoksella hintaa. Omani sain halvemmalla.

torstai 12. marraskuuta 2015

Tuoksuviikko: Dior J'adore EdT

Sori, oli ihan pakko.

Diorin J'adore on klassikko, mutta minä arastelin sitä pitkään. Pullo, se, että se on Dioria ja ylipäätään suuri suosio vähän arveluttivat. Oletin, että kyseessä on samanlainen tapaus kuin vaikka Lancômen Hypnôse tai Trésor, Diorin Poison tai muu vastaava. Yleensä ne suosituimmat ovat olleet minulle liian raskaita ja hienostuneita. Vain iltakäyttöön sopivia, eivätkä oikein minua. Luultavasti makea, liian makea ja tunkkainen, ehkä itämainen - mutta joka tapauksessa ei minua.

IMG_3137

J'adore alkoi tulla monessa kohdassa vastaan Fragranticassa, joten arvelin, että ehkä se voisikin olla jotain minulle sopivaa. Tutkin, ja kas. alkuperäinen on kukkais-hedelmäinen, EdT on ihan vain kukkaistuoksu. Valkokukkaisuus on yleensä nykyään minun juttuni, ja sitä tässä on. Minähän sitten eräällä tuoksujenhaisteluretkellä (kyllä, niistä on tullut minulle ihan omia sessioitaan, käytän aikaa tuoksun valitsemiseen tätä nykyä välillä kaksikin tuntia) tuoksuttelin EdT:tä ja EdP:tä. Kuten yleensä, EdT oli minulle sopivampi. On muuten erittäin kiva, että tykkään useammin kevyistä versioista, sillä nehän ovat halvempiakin. Moni kanssabloggaaja sanoi, että EdP sen olla pitää, mutta kun molemmat minulle kelpasivat, EdT lähti mukaan. EdP:ssä olisi ollut hintaa ja arvokkuutta enemmän ja onhan se se alkuperäinen, mutta toisaalta, miksi maksaa sellaisesta, jos EdT on loppujen lopuksi minulle parempi?

IMG_3130

Ehkä toinen syy, miksi en ole J'adoreen aiemmin tutustunut, on juurikin pullon design. Mä en itse asiassa ihan hirveästi pidä siitä, ja jos tuoksu maksaa paljon, pullokin pitäisi olla mieleinen. Pullo on minulle yksinkertaisesti liikaa kultaa. Liikaa eleganssia. Olen viime aikoina kuitenkin avannut tietä tällaisillekin pulloille, joten vähäeleisyys eii nykyään tunnu niin vieraalta.

Pääasia: tuoksu. J'adore EdT voisi olla tuoksunsa puolesta mikä tahansa jo omistamani 50 euron kukkaistuoksu. Pirteä ja keveä, ei missään tapauksessa tätimäinen. What. Se, että se on Dior, se, että se on suosittu... Kaikki johti minua harhaan. Oikein ihana kukkaistuoksu, josta en erota tosin nuotteja. Eikä minun tarvitsekaan. Pääasia on, että tämä on minulle helppo arkituoksu, jota voin hyvin käyttää ihan missä ja milloin vain. Sokkotestatessa voisin sekoittaa tämän johonkin minulla jo olevaan kukkaistuoksuun. Tuoksussa on sitruksia, mandariinia, damaskoksenruusua (ei minusta kyllä yhtään), appelsiininkukkaa ja nerolia. Näistä ensin haihtuvat sitrukset. En vieläkään oikein tiedä, mikä appelsiininkukan ja nerolin ero on, kun usein nuo ovat ymmärtääkseni synteettisiä, mutta onneksi se ei menoa haittaa. Oli sitä tuoksussa kumpi vaan, monesti minulle menee. Pohjalle tuoksuun jää lempeä ja pehmeä jälkituoksu, jonka kuvataan olevan puunuotteja ja vaniljaa. Minusta jälkituoksu on yllättävän hyvä, vaikka lähes aina minulle tuoksu on parhaimmillaan juuri sydäntuoksun tietämillä. Eihän se hento jälkituoksu oikein minnekään pitkälle enää tuoksukaan - ja toisaalta tuoksuun tottuu sen iholla ollessa.

IMG_3170

Yksityiskohdat kyllä kielivät kyseessä olevan vähän kalliimman tuoksun. Pahvipakettia ympäröivä suojamuovikin on Dior-sinetillä suljettu. Tuoksun korkin päässä lukee sen nimi, ei isolla kyljessä.

IMG_3139

Tuoksun kesto on erittäin hyvä EdT:ksi. Jälkituoksu kestää iholla pienen ikuisuuden. Tuoksun ostaminen tosin kannattaa jättää esimerkiksi poikaystävän hommiksi: pelkkä EdT on 92 euroa (50 ml) Stockalla. J'adoresta on Stockallakin iso hyllyllinen vaihtoehtoja: on tuoksua hiuksille, vartalovoidetta, EdP:tä, EdP:n super-hyper-galaktista versiota ja ties mitä. Siinäpä sitä sitten olikin työtä valita.


Pahoittelen yhä normaalia yleisempiä kirjoitusvirheitä. En näppiksellä edes yhtä lausetta enää oikein ilman virheitä, korjailen tabletilla. Oispa oikolukija. :)

maanantai 9. marraskuuta 2015

Tuoksuviikko: Frederic Malle En Passant

Tämä tuoksu ei edes ole minun, se oli vain ohikulkumatkalla (tai oikeastaan harharetkellä) kohti oikeaa uutta omistajaansa, Pakolliset - tai ainakin melkein -blogin Mohnia - vai pitäisiköhän tässä viitata ennemmin saman bloggaajan tuoksublogiin Le Monde des Rêves? No sinne kuitenkin oli matkalla, mutta kun tämän verran harvinaisempi tuoksu minulla vieraili, pyysin lupaa testata sitä.

IMG_3041

Frederic Mallen Editions de Parfums -kokoelman pulloja olin nähnyt kuvissa, mutten muista niihin koskaan törmänneeni muuten. Kokoelmassa on keskitytty nimenomaan parfumööreihin. Pullot ovat identtisiä ja vähäeleisiä. Tämän tuoksun nenä on Olivia Giacobetti. Yksikään tuoksuista ei ole Frederic Mallen käsialaa.

Ensimmäinen reaktioni oli puhdas yllätys. Suihkaisin suoraan pullosta lukematta tuoksusta etukäteen mitään. Odotin jotain raskasta, ehkä mausteista, vaniljaista, metsäistä... No jotain, joka nyt vaan ylipäätään ei minulle mene. Liian hienostunutta tai liian vaikeaa, en ainakaan arkikäyttöön sopivaa. Ja mitä sieltä tulikaan? Raikas, kevyt, itse asiassa tuoksu, jonka voisin ostaa.

IMG_3038

En Passant on sekoitus valkoista syreeniä, kurkkua, vehnää, pomeranssia ja vesimäisiä nuotteja. Suomennokseni itse parfyymin nimelle on niin taidokas kuin 0 kurssia ranskaa lukenut voi Googlen avulla osata: ohikulku, ohikulkija, ohimennen. Jotain sellaista. Suomentaessani nimeä tajusin, että tämä taitaa olla juuri nimensä mukaisesti tässä ohikulkumatkalla vierailemassa kotini kautta. Kuinka sattuikaan.

Rakastan kurkkua tuoksuissa, mutta tästä sitä en ihan suoraan kyllä löydä. Jokin siinä on, mikä tuoksuu muistoilta. Se tuntui alkuun olevan siellä jossain syreenin takana. Loppujen lopuksi syreeni jää kuitenkin päällimmäiseksi, oikein voimakkaaksi, ainoaksi ja läpitunkevaksi. Itse asiassa se taitaa olla juuri se, joka saa jostain mielen perukoilta muistoja heräämään. Minulle tulee mieleen sellainen tuokiokuva, jossa on katettu, pehmustettu puutarhakeinu ja kesä. Olisikohan mökkinaapureilla ollut syreeni pihalla? Meillä oli kaksikin, mutta ei sitä pihakeinua. Toisaalta tuoksu tuo mieleen jonkin verran vanhan naisen ja sitä kautta mummolan. Ei omani, tosin, sillä mummuni oli hyvin vanha jo minun syntyessäni, eikä mitään puutarhaa enää hoitanut. Voi olla, että luon muistikuvan itse: sinänsä tuttu syreenin tuoksu, iäkkäämmät naiset, puutarhakeinu, joku auringossa haalistunut kangasverhoilu siinä päällä. Jonkun mummolassa on ehkä kesällä tuoksunut tältä, tai sitten vain kuvittelen käyneeni sellaisessa paikassa.

Valkoinen syreeni
Kuva Sirpa Tähkämö, lainattu Creative Commons -lisenssillä Flickristä

Yksinkertainen, hienostunut, herkän naisellinen - mutta loppujen lopuksi ihan tuolta mummolan pihalta. Tuoksu on suoraviivainen, lineaarinen, ilman kerrostuneisuutta. Alkoholin haihduttua syreeni tosin minusta jonkin aikaa voimistuu ennen tasaantumistaan.

kuva: Prisma.fi

Innostuin muuten tähän kuvia hakiessani kovasti Creative Commons -lisenssin helppoudesta Flickrissä. Kävinpä lisäämässä kasaan omia kuvianikin lisenssin: niitä saa käyttää, kunhan nimeni ja lähde on mainittu. Creative Commons tarjoaa mahdollisuuden rajata käytön vain ei-kaupallisen tarkoituksen kuviin. Nykyisin blogikäyttö on monesti kaupallista: mikäli esimerkiksi tämä tuoksu olisi saatu PR-tarkoituksessa, olisi vähän mielestäni rajoilla häilyvää, voisinko minä tuoksusta kirjoittaessani käyttää kuvaa, jota ei saa käyttää kaupallisessa tarkoituksessa. Minun mielestäni se ei oikein olisi sopivaa, vaikken penniäkään blogistani saa.

lauantai 7. marraskuuta 2015

Tuoksuviikko: Sensai The Silk EdT

Siinä missä Sensai on monille ripsiväri, Sensai on minulle ennen kaikkea ihonhoitoa. Ylellistä, hieman normaalia selektiivistä kosmetiikkaa kalliimpaa ihonhoitoa, sekä muutama jo klassikoksi muodotunut 38-meikkituote. Japania, mutta aistikkaasti. Sensai julkaisi tänä vuonna ensimmäiset tuoksunsa. The Silk -tuoksut tulivat myyntiin Suomessa elokuussa. EdP ja EdT eroavat toisistaan jonkin verran, kuten jokaiselle hieman enemmän tuoksuja tuntevalle saattaakin tulla mieleen. EdP on konsentraatioeron lisäksi käsittääkseni myös pehmeämpi, vähemmän raikas, samettisempi, myskisempi. Koska olen yleensä kevyempien tuoksujen ystävä, pyysin testiin nimenomaaan EdT-version.

IMG_3119

Tuoksujen maailma on vahvasti muistojen maailmaa. Minulle tämä tuoksu toi mieleen äidin kemikalion lapsuudestani. Tämä mielleyhtymä oli niin vahva, että pyysin jopa äitiä varmistamaan asian. "Joo, ei tässä sellaista selvää yksittäistä elementtiä ole, sekoitus tuoksuja," sanoi äiti. Minulle tämä on juuri tasan tarkalleen äidin kemikalio 90-luvulla. Ja just eikä melkein. Pehmeän kukkainen, puuterinen, hajuvesimäinen. Turvallinen. Ei missään nimessä migreenituoksu minulle, vaikka onkin jotain paljon raskaampaa kuin perus-floral-fruity-tuoksuni.

Koulussa tuoksuttelimme Galette-nimistä sekoitusta, joka on galaksoliolin, iso-E Superin, hedionin ja metyyli-iononin yhdistelmä. Sillä leikataan tuoksuja pehmeämmiksi, helpommin myytäviksi, jo paperille sumuttaessa helpoksi. Galette ei minun nenääni tuoksunut yhtään perustuoksupohjalta, se tuoksui kitkerämmältä. Meille kuvailtiin, että Galette voisi olla mikä vain 90-luvun parfyymin pohja. Mutta ei, se ei tuoksu yhtään samalta nenääni. Minusta parfymerian ominaistuoksu on juuri tämä pehmeä Sensai. 90-luvun siitä tekee vain se, että lapsuuteni äidin kemikaliossa sijoittuu juuri sinne 90-luvulle.

Turvallinen. Se on se yksi sana, millä kuvailisin kokemustani Sensain The Silkistä. Turvallinen, tarkoittaen sitä, että se sitoo minut muistoissani johonkin turvalliseen hetkeen. Ei koti, mutta koti kuitenkin, äidin liike. Jokaisella kokeilukerralla olen huomannut haistelleeni rannettani vähän väliä, vähän kuin jotain uniriepua halaisi. Tästä voisi saada myös vanhanaikaisen ja tätimäisen, mutta Sensain imago ja pullo raikastavat tuoksua niin, että mielleyhtymäni ei ole tätimäinen.

IMG_3103

Tuoksun kesto on pitkä ja minun mielestäni se säilyy erittäin lineaarisena tuntikaupalla, alkoholin haihtumisesta lähtien. Tuoksupyramidi valmistajan mukaan kuitenkin tälläkin on - tai kolme tuoksuhuntua, kuten Sensai haluaa asian ilmaista. Tuoksu kehittyy vain niin pehmeästi, etten oikeasti haista sen muuttumista, ellen laita tuoretta suihkausta toiseen kohtaan ihoa. Silloin huomaan tuoreemman suihkauksen olevan kukkaisempi.

Alkutuoksussa on maahantuojan mukaan bergamottia, roseepippuria, päärynää ja orvokin lehtiä, sydäntuoksussa pionia, ambraa, orkideaa ja kieloa ja pohjalla vielä tonkapapua ja myskiä. EdT:n ymmärtäisin olevan valkokukkaisempi, EdP:n myskisempi ja ambraisempi, vaikka molemmissa on Sensain mukaan sama pyramidi. Suhteet vaan ovat erilaiset, pohjalla olevat tuoksut ovat suhteessa voimakkaampina EdP-versiossa.

Tuoksun takana on Marie Salamange. Inspiraationa on ollut silkki, silkin tunne iholla. Silkki on kantavana teemana koko Sensain valikoimassa, raaka-aineita myöten. Salamange halusi luoda tuoksuunsa sekä värin että materiaalin. Valkoisten kukkien, valkoisen pakkauksen ja muun valkoisuuden jälkeenkin minulle tämän tuoksun väri on vanha roosa. Siksi, että äidin liikkeen sisustus oli valkoista, kultaa ja vanhaa roosaa. Eikä se ole parfumöörin epäonnistumista, vaan osoitus taas siitä, miten mielikuvat muokkaavat tuoksujen aistimista.

Pullo muistuttaa silkkikotiloa, sen on suunnitellut Gwënael Nicolas. Täytyy tunnustaa, että minun täytyi hetken aikaa päässäni ruksuttaa, mitä pullon suunnittelulla on ajettu takaa, mutta kun sen silkkikotilon kerran siitä bongaa, mielleyhtymä on itsestäänselvä. Ensin minun tuli jostain syystä mieleen bambu. :)

Quality Testing Cards for Silk Cocoons
Kuva Rebecca Selah, lainattu Flickristä Creative Commons -lisenssillä.

Ja hintaahan tällä sitten on. Samaan tapaan kuin Sensain ihonhoito on normaalia selektiivistä kalliimpaa, myös tämä on suhteellisen tyyris. EdT-versio maksaa noin 104 euroa (tosin pullokokokin on 50 ml) ja EdP noin 131 euroa per 50 ml. Tätä on myynnissä ainakin Sokoksella ja Stockmannilla.

Viitaten taas viime viikon juttuuni meripihkasta: Bernerillä maahantuonnissa on suomennettu amber The Silk -tuoksussa ambraksi, mikä tässä on ihan oikein. Fragrantica taas näyttää tuoksun kohdalla iloisesti sitä samaa kuvaa meripihkasta ja linkittää meripihka-artikkeliin. Huoh. Bernerin lehdistötiedotteesta Marie Salamangen haastattelusta:
"Ainutlaatuisen tuoksusta tekee se, että siinä perinteet yhdistyvät nykyaikaan. Perinteitä kuvaa ambra, joka on klassinen tuoksujen raaka-aine. Se on kuitenkin erittäin kallis raaka-aine ja siksi sitä käytetään nykyään harvoin. Tästä syystä minäkin lisäsin tuoksuun ambroxia, joka on samanlainen, nykyteknologian avulla valmistettu tuoksuvivahde."


Tuoksu on saatu blogiin testiin maahantuojalta.

torstai 5. marraskuuta 2015

Tuoksuviikko: Flora by Gucci Glorious Mandarin

Ei vaan pysty. Ei pysty pidättelemään tuoksuviikkoa. Aloitetaan se sitten loogisesti ja tällä tavalla torstaina.

Joskus aikanaan bongasin netistä minua kiinnostavan tuoksun. Flora by Guccille oli lanseerattu vuonna 2012 Flora by Gucci Garden Collection: Glorious Mandarin, Gracious Tuberose, Gorgeous Gardenia, Glamorous Magnolia and Generous Violet. Glorious Mandarin vaikutti tuoksukuvauksen perusteella aivan tismalleen minun tuoksultani. En kuitenkaan nähnyt sitä myynnissä meillä vielä pitkään aikaan. Lopulta se tuli, mutta hinta oli minulle liikaa. Glorious Mandarin tuoksui minulta, mutta en ollut varma, haluanko sijoittaa sellaista rahamäärää tuoksuun, joka ei ole mitenkään poikkeava tuoksuhyllyssäni.

IMG_3077

Koko ajan se silti himotti. Lopulta löysin sen alennettuun hintaan, jolloin ei ollut enää epäilystäkään. Jos samaa tuoksua miettii monta vuotta, eiköhän se nyt ole sitten syytä ostaa, etenkin alehinnalla. Toistaiseksi ainakin nettikaupoista löytyy tätä vielä ihan hyvin, Sephora ja Debenhams esimerkiksi myyvät yhä, Guccin omilta sivuilta tuote löytyy yhä. Oletan, että tätä löytyy vielä meiltäkin Stockalta ja näin muisteli myös Stockalla työskentelevä bloggaajakollega.

Mutta niin, mikä sai minut jo netin perusteella vakuuttuneeksi siitä, että tykkään? Floral fruity: todennäköisesti en ainakaan inhoa, jos on hedelmäisempään päin niin menee varmasti. Sitruksisuus: juu, käy mulle, vaikka harmistunkin, kun sitrustuoksut haihtuvat niin nopeasti. Ja vielä Pina Colada nuottina? Juu mulle heti tänne näin.

Kokeilin Glorious Mandarinia kaupassa silloin, kun sen hintalappu oli muistaakseni jotain 70 euron luokkaa. Ja sitähän se oli, mitä kuvittelinkin: helppo, arkinen, kevyt. Mutta kun tuoksuistani suurin osa uppoaa juuri floral fruityihin, ollen vielä hyvin samanlaisia. Kesäescadamaisia, sanon itse.

IMG_3066

Eikä siinä mitään, helppo floral fruity ei minusta ole hävettävä asia. Tuoksumaku saa olla jokaisella ihan mikä tahansa. Julkkistuoksuja vältetään, koska ne nyt eivät vain ole cool. Tuoksuharrastajat tuntuvat suosivan jotain ihan muuta. Minä koen, että ei ole mitenkään hävettävää kertoa, että olen pohjimmiltani kuitenkin floral fruity -ihminen. Tuoksumaku ja sen hienostuneisuus ovat hieman jopa mielestäni ikävä asia. Tuoksufoorumeilla pyöriessä (no en mä sitä paljon tee, mutta jonkin verran) tuntuu siltä, että tuoksuilla on tietty katu-uskottavuus. Jos se on kesäescada, se ei ole katu-uskottava. Jos se on pakattu klassiseen, eleettömään neliskanttiseen pulloon, se on jo uskottavampi. Ja jos sen saman tuoksun tekee niche-merkki muotitalon sijaan, se on erittäin katu-uskottava. Yleisesti kuitenkin koetaan, että kehitttyneempi tuoksumaku ei floral fruityjä arvosta, tai ainakin tuolta minusta on tuntunut. Mutta kun niinhän se ei pitäisi mennä. Tuoksut eivät ole elitismiä eivätkä mielestäni saa sitä olla. Tuoksu on subjektiivinen kokemus, pulloineen päivineen, eikä sellaisia nyt vain voi arvottaa. Sehän on vähän sama kuin toteaisi, että pinkistä tykkäävät ovat auttamattomasti tyylittömämpiä. Arvostan tuoksuharrastajaa, joka antaa mahdollisuuden julkkistuoksulle, koska esimerkiksi JLo:n Miami Glow on tuoksu, joka on upea ja mielestäni vertaansa vailla, omintakeinen ja mielenkiintoinen. Onneksi olen huomannut, että aika moni tuoksuharrastaja kerää sinne kokoelmaansa myös jotain Lady Gagaa, vaikka Annick Goutalin skenepisteet ovat korkeammalla.

Minulla ei ole ongelmaa ostaa taas yhtä uutta floral fruityä. Se, mikä minua vaan häiritsi, oli hintalappu tällaisessa tuoksussa, jonka kaltaisia on helppo löytää. Mutta sitten. Tuoksukirjastoni ehkä kaipasikin jonkun floral fruityn, joka on aavistuksen kalliimmalla ja hienommalla imagolla. Ei ehkä siihen 70 euroon, mutta alennuksella, kyllä.

ASIAAN! Pulloni on pieni, 30 ml:n pullo, mutta nätti kuin mikä. Ei liian tylsä, ei kuitenkaan liian krumeluurinen. Mainoskuvissa olevat suuremmat pullot ja testeripullot ovat kauniimpia, mutta kyllä tämäkin nätti on. Tuoksussa on alkunuotteina mandariini ja pioni, sydäntuoksussa pina colada -sointu (eli siis käytännössä nuotteja, jotka yhdessä tuovat mieleen pina colada -juoman) sekä jasmiini. Jälkituoksussa on ambraa (ambergris, ks. alta), valkoista myskiä sekä puunuotteja, joita Gucci kutsuu kermaisiksi puunuoteiksi. Kokonaisuutenaan Glorious Mandarin on kevyt, pirskahteleva, hiljalleen pehmenevä (ei hitto mä alan kuulostaa viinimaistajalta), ikähaarukaltaan todella monelle sopiva, mutta ei missään nimessä tätimäinen. Oikeastaan aika nuorekas. Pina Colada ei ole voimakas ja selkeä. Yleisesti tämä on vain sellainen soniamainen floral fruity. Jos tuoksumakusi on lähellekään samaa kanssani, eiköhän uppoa. Parin tunnin jälkeen jäljellä on erittäin pehmeä pohja, mutta vieläkin aistin sieltä raikkauden, kukkais-hedelmäisyyden.

Viitaten viime viikon postaukseeni meripihkasta. Tässäkin tuoksussa Fragrantica väittää olevan meripihkaa. Valmistajan nettisivut kertovat kuitenkin, että kyseessä on ambergris - eli ei todellakaan se meripihka, vaan juurikin ambra. Näitä alkaa tulla nyt niin jatkuvalla syötöllä näitä meripihka-sekaannuksia, että todellakin oli aiheellista Sakari Penttiseltä kouluryhmälleni tuosta sanoa. Tässä nimittäin edes valmistaja ei väitä mitään meripihkasta, vaan nimenomaan kyseessä on ambergris. Synteettinen, totta kai.


TL;DR: Helppo floral fruity, mutta kallis, tykkään. Ei läpitunkevan mandariininen, ei pelkkä mandariini. Pohjatuoksun ambergris on vaihteeksi käännetty Fragranticassa väärin meripihkaksi. Osta jos haluat, tulee poistumaan jossain vaiheessa, sillä tämä on vain Garden-kokoelmatuoksu Flora by Guccin alla.

maanantai 2. marraskuuta 2015

Mystinen meripihkan tuoksu

IMG_20151102_152004
Etyleenibrassylaatti, Musk T

Koulun intensiiviviikon teemana on tuoksut. Taas sitä huomaa, kuinka vähän loppujen lopuksi tietääkään.

20151102_152139

Isoäidilläni oli meripihkakoruja. Ne eivät tuoksuneet millekään. Meripihka on kuitenkin tuoksunuotti - tai siis niin kuvittelin - vaikka en ole koskaan ymmärtänyt, miltä meripihkan kuuluisi tuoksua. No, olen vain ohittanut asian todeten, että kai tämä on joku samanlainen juttu kuin kulmikas viini. Jotain, joka jollekulle minua sivistyneemmälle hajuvesitietäjälle aukeaa. Ei, ei se ole. Se on käännösvirhe, yleinen sellainen, englannissa ja muissakin kielissä. Iloisesti olen sitä toistanut tähän päivään asti. "Älkää sitten vaan blogeihinne tai muualle kirjoitelko mitään meripihkasta tuoksujen yhteydessä," sanoi PP Perfumesin Sakari Penttinen, joka meille tänään oli luennoimassa. Kröh, juu, en enää.

Samaan aikaan olen tiennyt ainesosasta nimeltä ambra. En ole koskaan selvittänyt, mitä se on. Tämä aukko sivistyksessäni paikattiin tänään koulussa. Meripihka tuoksunuottina on käännösvirhe ambrasta. Ambra on valaan ruuansulatusjärjestelmän tuotos, joka tosin nykyään (kuten suurin osa tuoksujen ainesosista) tuotetaan keinotekoisesti.

Kuulemma virhe on yleinen ihan toimittajillakin. Eikä siinä vielä kaikki... Lancômen Suomen sivuilla on mainittu, että Miracle-tuoksussa on meripihkaa:


Minähän siinä sitten ihmettelin, onko Lancômekin tehnyt virheen. Mutta Fragrantica väittää kyllä, että Miraclessa on ihan meripihkaa. Siis meripihka-meripihkaa. Vaikka meille juuri sanottiin, ettei meripihkan tuoksua ole olemassakaan.

Että näin. Eipä tässä muuta kuin korjaamaan virheitä blogistani... Niitä oli sellainen kolme miljoonaa. Okei, kolme löysin. Elämä on jatkuvaa oppimista! Ensi viikolla blogissa on teemaviikko, tuoksut teemana. Lupaan tehdä yhä edelleen maallikkovirheitä. :)

...tai sitten ne eivät ole virheitä lainkaan. Fragrantica kyllä tosiaan tuntee myös meripihka-amberin, joten mistä minä nyt sitten tiedän, mikä on meripihkaa ja mikä jäljittelee kaskelotin oksennusta? No, tämä blogi menee nyt sitten jatkossa Sakarin ohjeilla kääntäen amberin meripihkan sijaan aina ambraksi. Varmistin vielä asian sähköpostitse, Sakarin mukaan sekä Fragrantica että Lancômen Suomen sivut ovat väärässä. EDIT: katsokaa myös Sakarin kommentti kommenttiboksista.

Mielenkiinnosta asiaan lähetin kyselyn vielä L'Oréalille, Miracle-tuoksua koskien. Odotellaan vastausta!

Ja erityisesti kirjoitusvirheitä lupaan tehdä lähiaikoina. Korjasin tämän tekstin kolmesti neljästi, koska läppärin näppäimistöni saisi puolestani lentää seinään. Ja tämä on sentään kirjoitettu ihan ajan kanssa eikä kiireellä! Osumaherkkyys on jotenkin päin mäntyä, yritin korjata sitä ja sain sen vain pahemmaksi. Joka toisesta sanasta puuttuu kirjaimia tai niitä on liikaa. Samoin läppärin kannen sulkiessa jotkut napit jäävät pohjaan. Olipahan mielenkiintoista vääntää eilen tiivistelmää markkinoinnin koulutyöstä, Word onneksi herjasi pahimmista aakkosten tuplauksista. Onneksi se on parityö, josko parini korjaisi pahimmat typot... Kröh. Tabletilla blogataan siis hetken, kunnes keksin keinon fiksata näppäimistön takaisin edes puoliksi kuntoon.

keskiviikko 21. lokakuuta 2015

Kauneusmessujen satoa: Sabé Masson Le Soft Perfume

Jonkin aikaa sitten sain postia Sabé Massonin maahantuojalta Naturellementiltä. Minua kiinnosti yrityksen valikoimissa erityisesti nämä Sabé Massonin kiinteät parfyymit ja pyysinkin sellaista testiin. En kuitenkaan ehtinyt vielä käydä missään liikkeessä tuoksuttelemassa, mutta yrityksellä oli viime viikonlopun I love me -messuilla esillä kaikki tuoksut.

IMG_2939

Moni muukin olisi iskenyt, mutta ruusuun päädyin, sekä tuoksun että pakkauksen yhdistelmänä. En yleensä tilanpuutteen takia säilytä tuoksujen pahvikoteloita, mutta tätä nyt vaan ei voi heittää roskiin! Sabé Massonin pakkaukset ovat kuin pieniä kirjoja, jokaisella tuoksulla yksilöllisensä.

IMG_2682

Suomeen tuodaan tällä hetkellä kaikkia merkin parfyymipuikkoja yhtä lukuunottamatta, sekin ilmeisesti on tulossa. Merkin tuoksut ovat luonnonkosmetiikkapohjaisia. Mitään tunnettuja sertifikaatteja en löytänyt, mutta sinne messujen luonnonkosmetiikkapuolelle nämä oli sijoitettu.

IMG_2678

Pöllöllä oli hienoin puku. Oma valintani oli kuitenkin se Né Des Roses, joka pakkaus on ihanan herkkä ja vähän maalaisromanttinen.

IMG_2962

Itse tuoksu on kyllä aito damaskoksenruusu, muttei niin puhtaana pelkkänä damaskoksena kuin joissain. Ei pelkkä ruusu. Alussa siellä on se damaskoksenruusu on nenääni voimakkaimmillaan, mutta tuoksu muuttuu paljon mielenkiintoisemmaksi ja mielestäni selvästi paremmaksi hetken ihollani oltuaan. Tuoksukuvauksen mukaan alussa on ruusua, sydäntuoksussa ruusua, pionia ja mausteita ja jälkituoksussa mahonkia. Kesto on mielestäni oikein hyvä, yliannostelua saattaa tapahtua alkuun, jos ei ole puikkotuoksuihin tottunut.

IMG_2953

Tuoksun tarina on kerrottu tuoksukirjasen kansilehdellä: The carnal love of a fragrance of roses, cluttering the gardens of our childhoods.

Harvinaista - Fragrantica ei tuntenut normaalihaulla koko tuoksua, saati koko tuoksuvalmistajaa. Googlen kautta päädyin kuitenkin Fragrantican artikkeliin. Merkki on aika tuore, vasta tänä vuonna on perustettu merkin oma liike Pariisiin.

IMG_2947

Merkin logo on Sabé Massonin perustajan, Isabelle Masson-Mandonnaud'n itse piirtämä. Eikä kyseessä ole ihan tavallinen mattimöttönen, hän on myös perustanut muuan kosmetiikkajätti Sephoran miehensä kanssa.

IMG_2969

Sabé Massonilla on muutamaa erilaista pohjaa tuoksuissaan. Alkoholiton, voidemainen pohja on samalla kosteuttava. Minun tuoksuni on tiaréöljypohjainen, mutta löytyy myös sheavoipohjaisia ja mango-tamanu-pohjaisia tuoksupuikkoja. Tuoksut ovat myös parabeenittomia, jos joku jostain syystä niitä haluaa välttää. Esillä oli messuilla myös joitain nestemäisiä, perinteisiä tuoksuja, mutta niiden laajempaa maahantuontia pohdiskellaan vielä, sillä isot parfyymipullot ovat sitten jo vähän arvokkaampia...

Minun tuli tuoksupuikosta mieleen eräs toinen merkki, mutta selitys tälle löytyi Fragranticasta: "In 2004 Isabelle Masson-Mandonnaud founded Crazylibellule and the Poppies..." Tuon merkin yksi tuoksu minulta löytyykin jo ennestään. Ei siis ihme, että mielleyhtymän sain. Näemmä Crazylibellulea ei enää valmisteta. Muutaman sellaisen muuten näin messuilla vielä Carpelan Cosmeticsin pisteellä.

Kunkin tuoksun takaa löytyy tuoksu-macaron-leivos, miten sen nyt ikinä kääntäisikään. Siis ympyrä, jossa sisimpänä on tuoksun ensituoksu, keskimmäsellä renkaalla sydäntuoksu ja viimeisenä uloimpana jälkituoksu. Nettikaupassa tuoksupuikkojen hinnat ovat 28,90 euroa, jälleenmyyjillä samaa luokkaa. Tämän uskaltaisi ostaa jo ihan netin kuvauksen perusteella, jos ruususta pitää, sillä se on niin voimaakkana elementtinä tässä. Monia muita kannattaa jalkautua tuoksuttelemaan liikkeisiin.

Ai niin, Sabé Masson voitti messuilla myös kauneustoimittajien Kauneuspilkku-palkinnon.

IMG_2704


Tuoksu on saatu testiin maahantuojalta blogia varten.

lauantai 12. syyskuuta 2015

Vegaanikosmetiikkaviikko: Lushin ja Acorellen tuoksuja

IMG_2015

Rakastan tuoksuja. Minulla on aina jotain tuoksua, oli sitten kiire tai ei. Käytän yleensä tuoksuttomia deodorantteja, koska haluan tuoksua juurikin siltä valitsemaltani hajuvedeltä. Vegaanikosmetiikkaviikollekin löytyi tuoksuja - muutama jo valmiiksi.

IMG_0388

Lushilla on paljon vegaanituotteita, mukaan lukien vegaanisia hajuvesiä, niitä saa myös eri muodoissa. Minulta löytyy vain tällainen puikkomallinen kiinteä parfyymi, Imogen Rose, jonka sain jonkun blogimiitin korruptiokassissa. Lushin liikkeissä vegaaniset tuotteet on merkitty selkeästi. Itse asiassa 80 prosenttia Lushin tuotevalikoimasta on vegaanista.

Imogen Rose on sellainen klassinen, perinteinen ja aistikkaampi ruusutuoksu, ei Dr. Hauschkan ruusutuotteiden kaltainen damaskoksenruusu. En haluaisi tuoksua tältä joka päivä, mutta vaihteluna tämä virkisti.

Lushilla ei ole Leaping Bunny -sertifikaattia, mutta yrityksen eläinkoepolitiikasta voi lukea täältä.

Imogen Rosea saa sekä kiinteänä että normaalina versiona, kiinteän hinta on 15,95 euroa.

IMG_2021

Acorellen tuoksut ovat vegaanisia ja sertifioitua luonnonkosmetiikkaa. Minulta löytyi ennestään tämä julkkiskokki Sara la Fountainin kanssa suunniteltu Delicious. Olin olettanut, että se on aivan liian makea, enkä ollut edes nuuhkaissut sitä ennen vegaaniviikkoa. Vegaaniviikolla kokeilin, mutta ei se ollutkaan liian makea. Makeampi kuin yleensä käyttämäni tuoksut, mutta ei niin makea, etteikö se olisi minulle vegaaniviikolla mennyt. Muutaman käyttökerran jälkeen kuitenkin ihmettelin, mikä tuttu, jotenkin epämiellyttävä tuoksu siinä on. Eilen illalla töissä tajusin - Metacam. Olen työskennellyt löytökissojen parissa, ja kipeillä kissoilla käytetään Metacamia lääkkeenä. Se on myös lasten flunssalääke. Tuoksu on sellainen, joka jää mieleen, ja tässä hajuvedessä oli jotain samaa. Minulle tuli väistämättä jotenkin alitajuisesti huono olo, koska aivoni yhdistivät tuon tuoksun sairasteleviin kissoihin. Mikäli Metacam ei ole tuttu eikä siihen liity mitään huonoja muistikuvia, rohkeasti vaan kokeilemaan, jos makeista tuoksuista pitää.

Alkutuoksu: ruusu ja hunaja
Sydäntuoksu: manteli ja tonkapapu
Lopputuoksu: vanilja ja praliini

Mielestäni hunaja pysyy tuoksussa koko sen kehittymisen kaaren ajan, vaikka se on laitettu kuvaukseen vain alkutuoksuun. Täysikokoinen tuoksu maksaa noin 45 euroa (50 ml). Tämä 15 ml:n pullo on hinnaltaan 15 euroa.


Loppuviikosta sain valikoimaani pari Les Sensorielles-sarjan tuoksua lisää Biodellyltä, Absolu Tiarén ja Lotus Dreamin. Molemmat ovat roll-on-versioita.

IMG_2026

Absolu Tiaré olikin aika tapaus! Se on Fragrantican mukaan White Floral -kukkaistuoksu. White Floral -tuoksut yleensä iskevät, joten tältä odotin paljon. Tuoksussa on Fragrantican mukaan tiarea (oletan, että se suomentuu tahitingardeniaksi, mutta en ole varma), kookosta, vaniljaa ja temppelipuun kukkaa. Maahantuojan mukaan siinä on kuitenkin alkutuoksussa appelsiinia ja mandariinia, sydäntuoksusssa tiaré-kukkaa, jasmiinia ja ylangia sekä jälkituoksussa vaniljaa. Sama tuoksukuvaus löytyy Acorellen omilta sivuilta. Acorellen sivuilta luin, että he ryhmittelevät tuoksun Gourmet Oriental -perheeseen.

Olisin itse vahvasti sitä mieltä, että Fragrantican kuvaus on osittain väärä, valmistajan kuvaus on minusta enemmän kohdilleen. En tiedä, mistä Fragranticaan on nuo aivan eri nuotit laitettu - on sinne joku kommentoinutkin, että ne ovat väärin. Yleensä Fragranticaan voi luottaa, nyt ei tässä tapauksessa. Voisin kuvitella, että syynä Fragrantican vääriin tietoihin on Acorellen tuoksu-uudistus. Joskus 2014 Les Sensorielles -sarjan tuoksuja uudistettiin ja pullon lisäksi myös koostumuksia muutettiin.

Tästä tuoksusta pidin paljon enemmän kuin kahdesta edellisestä. Siellä on mukana alussa sitä sitruksista kirpeyttä, tuoksu makeutuu todella paljon sydäntuoksuun päästyään. Aistin selvästi sen Fragrantican mainitseman kookoksen kuitenkin, vaikka sitä valmistajan sivuilla ei mainita. Johan on hämmentävää! Kukkaistuoksuksi en tätä sanoisi. Makea, todella makea, jälkiruokamainen. Valkokukkaisuus ei ainakaan tule mieleeni.

Täysikokoinen EdP-versio maksaa noin 37 euroa (50 ml).

IMG_2033

Lotus Dreamin tuoksuperhe on Woody Hesperidium, joka oli aivan tuntematon minulle. Puutuoksut ovat tuttuja kyllä, mutta tällaisesta alakategoriasta en ollut kuullut. Googlaukseni perusteella se liittyy sitruksisuuteen.

Alkutuoksu: sitruuna, bergamotti, minttu
Sydäntuoksu: tee, iiris, laventeli
Pohjatuoksu: seetri, patsuli, nahka

Lotus Dreamin alku selkeän sitruksinen, todella kirpsakka. Hetken odottelun jälkeen sieltä tulee se tee esille myös. Sitrus kuitenkin pysyy läsnä pidempäänkin kuin vain hetken, joka oli yllättävää. Yleensä sitrus on nuotti, joka hälvenee hyvin nopeasti, ihan minuuteissa, mutta tässä sitruksisuus pysyi paljon pidempään, sydäntuoksun rinnallakin. Tuoksu on kevyt, ilmava ja raikas. Sitrus ja tee, ei niinkään kukkainen nenääni. Lotus Dream olikin lopulta ehdoton suosikkini vegaaniviikon tuoksuista, vaikka etukäteen ajattelin Absolu Tiarén olevan se minun juttuni. Tuoksu tosin keveydessään haihtuu aika nopeasti, nopeammin kuin muut kokeilemani Acorellet.

Lotus Dream on tällä hetkellä tarjouksessa Biodellyllä, 50 ml:n EdP-vahvuuden tuoksu on 27,90 euroa. Kevyempi Eau Fraiche -versio on 22 euroa / 30 ml.

Acorellella Les Sensorielles-sarjan tuoksuja luokitellaan myös aromaterapeuttisin perustein. Absolu Tiaré on tasapainottava, balancing. Lotus Dream on rentouttava, relaxing.

IMG_8760

Lisäksi jo aiemmin olen kirjoittanut Acorellen auringonottoonkin sopivasta Beach Water Body Mististä (noin 20 euroa / 100 ml). Se oli kuitenkin vähän liian kesäinen tähän vuodenaikaan, joten sitä en ole vegaanikosmetiikkaviikolla käyttänyt.

Näiden kaikkien neljän perusteella voisin väittää, että Acorellen tuoksumaailma on usein makea, jälkiruokamainenkin välillä. Kolmessa neljästä tuoksusta oli vähän samaa, Lotus Dream poikkesi joukosta. Voisin uskoa, että jos tykkää yhdestä, tykkää helposti useammastakin Acorellen tuoksusta. Tai sitten minulle vain sattui kolme samankaltaista tuoksua. Toisaalta Lotus Dream poikkesi joukosta niin vahvasti, että sitä en olisi mieltänyt samaan porukkaan - valinnanvaraa löytyy, eivät ne kaikki ole jälkiruokamakeita.

Lush ja Acorellen Delicious kestävät iholla pitkään, mutta nuo kaksi roll-on-tuoksua eivät kestä yhtä kauaa. Ymmärtääkseni tämä liittyy juurikin siihen, että kyseessä on luonnonkosmetiikka, jossa kestoa ei oikein helposti saada yhtä pysyväksi. No, mikäs sitä estää tuoksua lisäämästä päivän mittaan, etenkin, kun nykyään on keksitty kaiken maailman Travalot. 10 ml:n Roll-on-tuoksut nyt kulkevat tuollaisenaankin laukussa, kunhan varoo rikkomasta lasista pulloa. Isommasta suihkepullosta pullottaisin tuoksua Travaloon tai tyhjään tuoksunäytepulloon.

Acorellen tuoksujen eläinkokeettomuudesta minulla ei ole antaa sen kummempaa tarkempaa selvitystä. Huomasin vain, että vegaanit näitä käyttävät ihan yleisesti, joten antaa sen olla se vegaaniviikon tuotteiden eläinkokeettomuudelle vaatimani lisäselvitys - vegaanit kun tuppaavat olemaan niitä tarkimpia eläinkokeettomuuden vaatimuksissaan.


Kaikki postauksen tuotteet on saatu blogiin testiin maahantuojilta.

keskiviikko 26. elokuuta 2015

Issey Miyake L'Eau d'Issey -miniatyyrikokoelma

IMG_1325

Ostaessani itselleni syntymäpäivälahjatuoksua Issey Miyaken L'Eau d'Issey oli yksi vahva vaihtoehto. Tulen äärimmäisen myöhässä tämän tuoksun kanssa, sillä vaikka tuoksu onkin ollut suosittu jo 1990-luvulla, tätä äitini ei koskaan myynyt. Hän tunnisti tuoksun kyllä, kun näitä kuvia äidin mökin pihassa räpsin, mutta kertoi ihan tietoisesti aikanaan valinneensa, ettei ota sitä myyntiin. Niinpä koko tuoksuun olen kunnolla tutustunut vasta ihan viime aikoina, kun törmäsin siihen Fragranticassa niin usein. Kuvauksen perusteella se kuulosti minun jutultani, sitähän se olikin. En kuitenkaan silloin syntymäpäivänäni ostanut sitä vaan Guerlainia, mutta laivalta tarttui mukaani tämä miniatyyrisetti.

IMG_1446

Miniatyyrikokoelmassa on 3 ml:n pullo alkuperäistä, vuonna 1992 julkaistua L'Eau d'Issey EdT-tuoksua (tuo etualan harmaakorkkinen) sekä kirkkaalla pallolla erottuva tuoksun vuoden 2006 EdP-versio. L'Eau d'Issey on floral aquatic -perheen tuoksu, EdT ja EdT poikkeavat toisistaan aavistuksen.

EdT:ssä on alussa syklaamia, lootusta, ruusua, freesiaa ja hunajamelonia. Sydäntuoksussa on pionia, liljaa, kieloa ja neilikkaa. Jälkituoksun muodostavat seetri, myski, santelipuu ja meripihka ambra. Tuoksu on kauttaaltaan kovin valkokukkainen minun nenääni. Raikas, kevyt ja valkokukkainen.

EdP:ssä on jokseenkin samoja nuotteja: alkutuoksu on lootusta, ruusua ja freesia, sydäntuoksu liljaa ja osmanthusta (onko sille suomennosta?), jälkituoksu seetriä, santelipuuta ja myskimalvaa. Minusta EdP-versio on parempi, joskin molemmat ovat hyvin samankaltaisia ainakin minun ihollani ja molemmista pidän kovasti. EdP on jotenkin kuitenkin minulla vähän vehreämpi ja raikkaampi, terävämpi.

Älkää kysykö minulta, mikä tuo kukka kuvassani on. Arvaukseni on petunia, mutta voi se olla jokin muukin. Se oli valkoinen. Valitsin sen kuvaan värinsä takia. :D Tunnistan tuosta ensimmäisestä kuvasta varmuudella vain kummallisen vaalean pehmeän oranssikeltaisen unikon. Kaikki on valittu vain sopimaan väreihin, haha. Äiti kyllä tiesi kasviensa nimet, mutta en niitä sitten kirjoittanut ylös...

Vaikka molemmat ovat kevyitä ja helppoja tuoksuja minulle, eivät nämä kuitenkaan ole millään body spray -tyylillä kevyitä. Jollakin toisella, jolle nämä kukkaisat nuotit eivät ole niin helppoja, tuoksut voivat tuntua voimakkailtakin. Blogipostausta varten annostelin näitä kahta reilulla kädellä, toista toiseen ja toista toiseen ranteeseen, ja onnistuin jopa saamaan hienoisen päänsäryn yliannostelustani. Tuoksut ovat samaan aikaan kepeän raikkaita, mutta silti kuitenkin voimakkaita ja kestäviä.

Valkokukkaisuus kulkee minusta käsi kädessä saippuaisten, lakanapyykkimäisten tuoksujen kanssa. Aistinkin tästä juuri sellaista lakanapyykkiä, joka siis minun tapauksessani on hyvä asia. Vaikka tämä ei ole ihan puhtain white floral -tuoksu, minulle tämä kyllä edustaa juuri sitä valkokukkaisuutta ennen kaikkea. Jätä suosiolla hyllyyn, jos valkokukkaiset eivät iske.

IMG_1486

Tämä kultainen on L'Eau d'Issey Parfum Absolue, vuoden 2013 limited edition. Se on oriental floral -tuoksu ja hunajaisempi. Ei niinkään minun mieleeni, sillä tämä on liian makea minulle.

Alkutuoksussa on lootusta ja freesiaa, sydäntuoksussa tuberosaa, hunajaa ja tällaista yöllä kukkivaa jasmiinia, josta en ollut koskaan kuullutkaan. Jälkituoksu on puunuotteja ja vaniljaa. Minun mielestäni hunaja iskee tuoksussa läpi jo aivan ensinuuhkaisulla, mutta voimistuu selvästi tuoksun kehittyessä.

Paljon parempi tämä on kuin monet karamellisen makeat, mutta ei missään nimessä sellainen, että käyttäisin tätä muuta kuin harvoin, pienissä määrin ja vain iltatilaisuuksissa.

IMG_1423

Miniatyyrisetissä tuli lisäksi kaksi identtistä L'Eau d'Issey Eau de Toilette Floralea. En oikein tykkää siitä, että miniatyyrisetteihin laitetaan samaa tuoksua useampi pullo, etenkin, kun L'Eau d'Isseystä on olemassa useita muitakin versioita - itse asiassa flankereita on tehty kasapäin. Florale julkaistiin 2011, se on kukkaistuoksu mandariinillä, ruusulla, liljalla ja puunuoteilla.

Onneksi se kuitenkin oli tämä, mitä tuli kaksi, eikä tuo Parfum Absolue. Tästä nimittäin pidän. Ruusu on selkeä tässä, naisellinen ruusu. Ei missään nimessä samanlainen kuin damaskoksenruusu, jota monissa ruusulta tuoksuvissa kosmetiikkatuotteissa (erityisesti luonnonkosmetiikan puolella) on hajusteena.

Poikkeuksellisesti kuvan kukka ja tuoksut ovat tässä ihan samaa tavaraa - tuon jopa tunnistin ruusuksi. En mä ihan toivoton ole, kaksi (tai kolme, jos petunia on oikein) kukkaa postauksen viidestä eri lajikkeesta tunnistettu! :D Suosikkini oli tuo ensimmäisen kuvan ryppyisen näköinen pinkki kukka. Tunnistakaa loput!

keskiviikko 19. elokuuta 2015

Elizabeth Arden Green Tea Cucumber

Tämä olisi ollut pettymys, mikäli en olisi tiennyt jo etukäteen, että tuoksu on kovin kevyt ja nopeasti haihtuva - ja lisäksi nimi huijaa vähän.

Käväisin tuossa laivalla täydentämässä vakikäytössä olevia selektiivisen kosmetiikan suosikkejani, kun parikin tuotetta oli loppumassa samaan aikaan. Samalla huomasin Eckeröllä tarjouksen tuoksusta, jonka olin bongannut Fragranticasta aiemmin: Elizabeth Ardenin tämän vuoden limited edition Green Tea -sarjaan, Green Tea Cucumber EdT. Hintaa oli 17,90 euroa (100 ml), eli siis ei mitään. Etenkin, kun pullo on tuollainen jötkäle. Samaan hintaan lähtee myös Bamboo- ja Lotus-versiot, tarjous näkyy olevan voimassa elokuun loppuun asti.

IMG_1368

Kurkku on jotenkin addiktoiva nuotti minulle tuoksuissa. Tajusin sen aikanaan sen alkuperäisen DKNY-ompun kanssa: se, mitä siinä niin kovasti rakastan, on kurkku, ei suinkaan mikään omena. Green Tea Cucumber sujahti ostoskoriin nopeasti - suihkutin iholle ja totesin, että ihana on. Tällä hinnalla en lähtenyt mietiskelemään kauempaa tai testailemaan tuoksun kestoa tai muuttumista Eckerö Marketissa vietettyä kymmentä minuuttia kauempaa. Ostopäätös oli tehty Fragrantican kuvauksen avulla oikeastaan jo kotona ennen reissua, piti vain tarkistaa, oliko se varmasti sellainen kuin kuvittelin.

Citrus Aromatic -tuoksuna kovin pitkää kestoa en olettanutkaan, kun nuo sitrusnuotit tuppaavat karkaamaan aika pian. Samaa olivat muutkin valittaneet tästä netin perusteella, pehmeä, kevyt ja nopeasti haihtuva, jopa EdT-vahvuiseksi aika kevyt. Kyllä tästä vielä 6 tunnin työpäivän jälkeen aavistuksen jälkituoksua aistii, mutta koko kaarensa ajan tuoksu laimenee aika nopeaa tahtia. No, tähän olin valmistautunut.

Mutta tuo nimi. Kun tässä nyt ovat nämä tuoksun nuotit...

Alkutuoksu: sitrushedelmät, kurkku
Sydäntuoksu: vihreä tee, vesimeloni, orvokki
Jälkituoksu: myskimalva, ambra

Minusta kurkun pitäisi Green Tea Cucumberissa olla paljon keskeisemmässä roolissa, ei ainoastaan alkutuoksussa. Ok, kyseessä lienee sellainen nuotti, että se yksinkertaisesti vaan häviää nopeasti, samoin kuin sitrukset. Eihän sille sitten voi mitään. Mutta jotenkin minua tökkii se, että Green Tea -perheen tuoksu voidaan nimetä vain alkutuoksussa esiintyvän nuotin mukaan, jos se kurkku häviää iholtasi tasan siinä vaiheessa, kun olet kiikuttanut tuotteen kassalle. Minähän toki olin valmis tähän tällä hinnalla ja tiesin, mitä ostan, mutta keskivertokuluttajaa ajatellen tällainen on vähän hämäävää. Läheskään kaikki tuoksuja ostavat eivät edes tiedä, että tuoksu voi muuttua aika vahvastikin erilaiseksi kuin mitä alku antaa ymmärtää. Saati ettäkö keskivertokuluttaja selvittelisi tuoksun taustoja, kestävyyttä tai eri vaiheita netistä jo kotona. Ja vielä harvempi varmaan varaa kunnolla aikaa tuoksun ostoon ja kypsyttelyyn iholla. Voin kuvitella sen pettymyksen, mikä jollekin kurkkua kaipaavalle ostajalle tulee, kun nimi ja alkutuoksu antavat lupauksen kurkusta, mutta selkeää kurkkua ei enää hetken päästä aisti.

Green Tea -tuoksuissa on toinenkin tuore tapaus, jossa tuoksu sai nimen vain alusta löytyvän nuotin mukaan. Bamboossa bambu on vain alussa, mutta sitten taas Honeysuckle, Jasmine, Cherry Blossom, Lavender, Yuzu, Camellia ja Lotus ovat kaikki sellaisia, joissa nimetty nuotti on sydäntuoksussa, tuoksun ytimessä.

IMG_1388

Alkutuoksussa on siis kurkkua ja sitruksia, sydäntuoksussa ei enää kurkkua ole. Tai ainakaan minä en sitä aisti, eikä sitä Ardenin tuoksukuvauksenkaan mukaan siellä sydäntuoksussa ole. Varmistin vielä poikaystävältä, joka erotti kurkun alussa, mutta ihmetteli, minne se hävisi. Sydäntuoksussa on sen sijaan vesimelonia, vihreää teetä ja orvokkia. Orvokkia en aluksi erottanut, mutta sitten se löytyi sieltä, kun lakkasin etsimästä sellaista tismalleen Guerlainin meteoriittien kaltaista orvokkia. Tässä on sellainen pieni sievä vivahdus orvokkia vain. French violet, sanoo tuoksukuvaus. En tiedä, miten se eroaa normaalista orvokista, jos mitenkään. Oli erittäin outoa, että kerrankin aistin jotain, mitä ei helposti tuoksusta löydä: tätä juttua kirjoittaessa Fragranticassa on vasta muutama arvio tuoksusta, eikä kukaan ole sitä orvokkia löytänyt. Minusta se löytyy, vienona mutta juuri ja juuri erottuvana kukkaisena häivähdyksenä sieltä seasta! Vesimeloni yllätti mukavasti: se ei nimittäin tuoksu sille sellaiselle tietynlaiselle kosmetiikan vesimelonille, josta en pidä sitten yhtään. Vesimelonia taas en todellakaan tunnistaisi tässä vesimeloniksi, mutta se on vain hyvä asia. Lähinnä se tuoksuu raikkaana, ilmavana. Jälkituoksussa on myskimalvaa ja meripihkaa, jälkituoksu on ehkä jopa aika unisex. Kaiken kaikkiaan tuoksu on kevyt, raikas ja piristävä. Sitä se on alunkin jälkeen, sydäntuoksussakin.

Kesto iholla ei tosiaan päätä huimaa, mutta toisaalta tuosta jättipullosta tuolla hinnalla tätä nyt sitten voi suihkia vaikka vähän body spray -meiningillä omaksi ilokseen. Omaksi ilokseni minä tuoksuja ensisijaisesti käytänkin, liian voimakkaalta en halua tuoksua. Tämä ei kuitenkaan ole sellainen tuoksu, että sitä jäisi sen loputtua ikävä, koska se rakastamani kurkku haihtuu liian nopeasti ja koko tuoksu saisi olla sentään edes vähän voimakkaampi ja kestävämpi.

tiistai 18. elokuuta 2015

Rasvausinnostus

IMG_0018

Tämä on kyllä ihan kummallista tämä mun vartalon ihonhoidon kausittaisuus. Oikeastaan en juurikaan tarvitse kosteusvoidetta vartalolle, ihoni tuntuu kuivalta vain hyvin harvoin. Sitten kun innostun, voiteita menee hurjaa tahtia. Tämäkin 200 ml:n Bossin kosteusvoide näytti siltä, että se tulee kestämään ikuisuuden minun käyttötahdillani. Loppujen lopuksi taisi mennä ehkä kahdessa viikossa.

Nuit Pour Femme on kukkaistuoksu, jonka vartalovoideversio tämä on. En ollut yhtään varma, pitäisinkö tästä, mutta loppujen lopuksi pidin. Tuoksu oli hento, mutta kuitenkin aistittavissa iholta. Ei ollenkaan raskas, huumaava tai liian hienostunut, vaikka sitä vähän pullon perusteella pelkäsin. Poikaystävä piti tästä myös. Vartalovoide oli hyvin kevyttä, aika vesimäistä jopa, mutta ihoni ei paljoa vaadi. Tätä tuli kyllä näköjään lutrattua aika paljon, kun koostumus ei kauaa kestänyt imeytyä.

Ja sitten seuraavan kimppuun. On noita sen verran kertynytkin, että ei tarvitse säästellä. Enää koko loppuikänä.


Tuote on saatu testiin blogin kautta.

perjantai 14. elokuuta 2015

Repetto Eau Florale

IMG_0261

Aina joskus salaa haaveilen, että minut olisi lapsena pistetty johonkin balettikouluun. Todennäköisesti vetäisin itselleni järjetöntä kuria ja olisin kuin joku painajaisten balettikoulun stereotyyppiopettaja itse itselleni ja vaatisin mahdottomia, joten toisaalta ihan ehkä hyvä, että jäi välistä. Olen motorisesti kömpelö ja vetoan siihen kaikessa liikunnanvihaamisessani. Kun minusta ei ole sellaiseen. Phah, oikeasti pohjimmiltaan olen vain laiska ja liian itsekriittinen. Ja traumatisoitunut muutaman huonon liikunnanopettajan takia.

Repetto on balettitossu- ja balettiasuvalmistaja, joka julkisti vuonna 2013 EdT-tuoksunsa. En ole vielä tähän päivään mennessä päässyt sitä alkuperäistä haistelemaan, mutta tästä kevään 2015 Eau Florale -versiosta sain näytteen, jonka kulutan ihan juuri loppuun. Se on poikkeuksellista - yleensä keskityn saamaan täysikokoisia pullojani tyhjäksi enkä raaski käyttää näytteitä loppuun, mutta tämä tuoksu on ollut niin hyvä, että olen suihkinut sitä kotonakin omaksi ilokseni itselleni.

Suurin osa tuoksun ihanuudesta tulee juurikin mielikuvasta. Tämä ei ole mikään järjettömän erikoinen tuoksu, vaan erilaisella imagolla tästä saisi irti erilaisenkin kuvan. Kuitenkin, kun kerran tuoksun on haistanut mielessään baletti, mielleyhtymä ei häviä. Itämais-kukkainen tuoksu, alussa ruusua, greippiä ja luumunkukkaa, sydäntuoksussa ruusua, orvokkia, seetriä ja patsulia, jälkituoksussa meripihkaa. Tuoksu on minun nenääni puuterisen pehmeä kukkaistuoksu ja ballerinateema istuu siihen oikein hyvin. Jos jo tämä tuoksuu mielestäni näin selvästi ballerinalta, kuinka ballerinalta se alkuperäinen voikaan tuoksua? Tämä on itse asiassa aika keväinen tuoksu, loppujen lopuksi. Jos ei mieleeni tuli ballerinat, kevät olisi kakkosarvaus.

Tuoksumakuni on kyllä selvästi muuttunut vuosien varrella. Blogia aloittaessa 5 vuotta sitten en olisi tästä varmaan tykännyt.

Täytyy kyllä sanoa, etten olisi googlaamatta ollut varma, onko nimi repetto vai l'epetto. Merkin logo on minusta kummatkin. :D Samoin en myöskään tiedä mitä tämä maksaa, saati missä näitä myydään. Otin jo yhteyttä valistuneella arvauksella yhteen olettamaani maahantuojaan, eipä ollut heidän. Tämä näyte tuli minulle blogimiitin goodie bagissä. Blogimiitin tuotteista ei viitsisi joka näytteestä pistää erikseen kyselyjä eteenpäin järjestäjille, joilla on jo muutenkin paljon tekemistä... Mutta näitä saa jostain ja maksavat jotain. Pakko mun on sitä alkuperäistäkin tän jälkeen haistella, joten selvitän ehtiessäni, mistä näitä saa. Villi arvaukseni on, että balettitarvikeliikkeistä nyt ainakin. :D

TL;DR: Tykkäsin, tuoksuu ballerinalta.

tiistai 11. elokuuta 2015

Death & Decay

No nyt on sellainen nimi, että melkein ostin suoraan sen perusteella. Lushilla on jonkin verran tuoksuja valikoimissaan, Gorilla-parfyymejä. Törmäsin nettisivuilla tähän tuoksuun. Jos tuoksun nimi on Death & Decay, kyllähän se on pakko kokeilla. Pakko kuin köyhän kuolema. Eihän sitä tuoksua välttämättä voisi kovin monessa paikassa käyttää, mutta silti, hautajaistuoksut nyt vaan ovat jotain ihan loistavaa.

Heti halusin tutkimaan, haudassa on aikaa levätä! ...paitsi että nettisivujen mukaan tuote oli juuri silloin loppu.



Juoksin Manskun Lushille kun kuulin, että näitä oli tullut uusi erä myyntiin. Tuoksu oli juuri sellainen, mitä olin ajatellutkin. Valkoisia kukkia, liljoja, on sekoitettu puuteriseen tuoksuun niin, että mielessään voi nähdä surevan vanhan leskirouvan. Joka tuoksuu vähän kuolemalta ja lienee itsekin pian potkaiseva tyhjää. Mutta hei, pitkällä tähtäimellä olemme kaikki kuolleita. Ja hyvät kuolee ensin. Tuoksu toi hautajaiskukkateemalla vähän mieleen Demeterin Funeral Home -tuoksun, joka minulla toki on (nimen takia, duh). Tähän oli yhdistetty myös mausteisuutta, mutta en sitä erityisemmin saanut analysoitua - kohtasin nimittäin erittäin harvinaisen ongelman. Sain tuoksusta päänsäryn. Leskirouvan tuoksu oli minulle jollain tapaa liian raskas. Ehkä yliannostelin voimakasta tuoksua? Raitiovaunussa tuoksuin ainakin omaan nenääni leskirouvalta, jonka hajuaisti ei enää toimi kovin hyvin, vaan parfyymiä on hulautettu koko pullo. Ei tippa tapa, ja ämpäriin ei huku... Jätin sitten ostamatta kuitenkin, sillä vaikka tuoksulle voisi joskus olla jossain tilanteessa käyttöä, en pystyisi tätä päänsäryn takia käyttämään. Kuolema korjaisi muuten omansa.


Silti, melkein ostin tämän sen mun Funeral Homen kaveriksi. Ei sitäkään oikeasti voi juuri missään käyttää, koska se tuoksuu vähän ruumisarkulta, vanhemman pariskunnan kodilta tai Linnanmäen Kummitusjunalta. Funeral Homessa on itse asiassa ihan samoja elementtejä, liljoja, mausteisuutta. Funeral Home tuoksuu kylläkin enemmän tilalta ja paikalta, mahongin tuoksukin sinne on saatu. Death & Decay tuoksuu ihmiseltä, siltä kohta itsekin veivinsä heittävältä leskirouvalta. Tässä Lushin versiossa hautajaisista ois hienompi etiketti! Eikö tällaisia voi vaikka vaan keräillä, vaikkei käyttää pystyisi? No, ehkä mä en tarvitse ihan kaikkea haluamaani. Ahneus kasaa, kuolema tasaa. Ja muutenkin, ahneella on paskainen loppu. Mutta entä jos en osta Death & Decaytä ja kadun, kun tämä tuote joskus siirtyy ajasta ikuisuuteen? Toisaalta tuolla Amerikan puolella on paljon tällaista synkempää teemaa tuottavia pieniä tuoksuvalmistajia, josko muuttaisin autuaammille metsästysmaille sinne?


Postauksen kuvat pyydetty käyttöön Lushilta, eivät ole omiani (duh, ei tietenkään oo mun, mä oisin mennyt kuvaamaan ton tuoksun johonkin hautaustoimistoon). Postaus on kirjoitettu aika väsyneenä, kuolema kuittaa univelat.

lauantai 8. elokuuta 2015

Pakkausviikko: Karkkinäyte

IMG_9840

Nina Riccin Les délices de Ninan tuoksunäytteen pakkaus on monella tapaa onnistunut.

Ensinnäkään, pyörää ei ole tarvinnut keksiä uudestaan. Tuoksunäyte on pakattu samanlaiseen pieneen lasiseen sumutepulloon kuten tuoksut yleensäkin - vain kääre poikkeaa siitä normaalista. Pahvipakkauksen sijaan kääreenä on tuoksua varten suunniteltu karkkipaperi.

Toisekseen, karkkiteema sopii tuoksuun. Tuoksu on karamellisen makea floral fruity gourmand -tuoksu. Alun sitruksien jälkeen esille nousee pehmeämpi makeus mansikkaa ja karamellia. Tuoksun kehittymisessä kestää hetki, mutta sydäntuoksu eroaa voimakkaasti alkutuoksusta. Tuoksun mainoskuvissakin ollaan karamelliteeman keskellä. Minulle tuoksu on taas vähän liian makea, mutta itse asiassa sen voisi päätelläkin jo tästä pakkauksesta.

Ja kolmannekseen, tuoksunäyte on tosiaan suihkepullossa. En tykkää niistä sellaisista, joista puuttuu suihkepullon korkki. On jotenkin rasittavaa käyttää tuoksuja, joissa on korkin alla pelkkä reikä ja korkissa mahdollisesti sauva, jos edes on. Ne kaatuvat helposti, täytyy varoa. Lisäksi annostelu on mielestäni rasittavaa. Sellaiset toimivat vain tuoksuissa, jotka ovat niin voimakkaita, että niitä saa laittaa vain ihan pikkuriikkisen.

keskiviikko 5. elokuuta 2015

Pakkausviikko: Juicy Couture kertaa kaksi

IMG_0295

Jos eilen valitin Freemanin loistavan tuotteen huonosta pakkauksesta, tänään on vuorossa päinvastainen tapaus. Tämä Juicy Couturen tuoksupullo on kätevä kuin mikä. Se on käsilaukkukoko, mutta ylellisen tuntuinen, lasinen, paljon kivempi kuin ne sellaiset pienet näytteet. Pakkauksessa on kaksi tuoksua, molemmissa rulla, jolla tuoksua voi pyöritellä iholle. Viva la Juicy & Hollywood Royal -duoa myydäänkin ihan tuollaisena, se ei ole pelkästään mikään näyte. Tuoksut ovat sopivaa kokoa laukkuun, 5 ml + 5 ml.

Hollywood Royal on tämän vuoden uutuus, Viva la Juicy vanhempi. Molemmat ovat makeita tuoksuja, minulle liian makeita. Se onkin tässä sitten se huono puoli - tuoksut eivät olleet minun makuuni, pullo oli. Hollywood Royal on edt, Viva la Juicy edp. Hollywood Royal on makuuni parempi ja raikkaampi, mutta kuitenkin Floral Fruity Gourmand, kuten Viva la Juicykin. Gourmandit, joissa on yleensä jotain makeaa jälkiruokamaista, vaniljaa tai karamellia tai vaikkapa vaahtokarkkia kuten Hollywood Royalissa, ovat minulle nykyisin liian raskaita. Tykkäsin vielä nuorempana, nykyään tuoksumakuni on mennyt raikkaampaan ja jopa vehreämpään suuntaan. Karamelli-vaniljainen Viva la Juicy on nenääni vielä makeampi kuin Hollywood Royal.

Mutta jos tuon tyyppisistä tuoksuista tykkää, kannattaa bongailla, löytyisikö tällaista myynnistä jostain. Ainakin Kicksit myyvät Juicy Couturen tuoksuja, mutta Citycenterin Kicksissä en ainakaan tätä viimeksi käydessäni nähnyt. Erityisen kiva tämä on myös, jos tuoksuja löytyy jo kotoa useampi eikä niitä tule koskaan kulutettua loppuun: tässä on kaksi tuoksua, joista molemmista riittää iloa pitkään, mutta tämä on ihan mahdollinen käyttää loppuunkin, kun on sen verran pienempi.


Tuoksu on saatu testiin blogin kautta.

torstai 23. heinäkuuta 2015

Mitä kauemmin bloggaan, sitä vähemmän tiedän

IMG_8760

Kun aloitin oikeustieteellisessä, luulin tietäväni paljonkin laista jo alkuopintojen perusteella. Mitä pidemmälle mentiin, sitä vähemmän tajusin tietäväni. Sama se on kaikkialla elämässä - ja myös kosmetiikan kanssa. Olen varmasti puhunut miljoona kertaa jotain aivan höpöä, kun olen luullut tietäväni.

Minulla on onneksi ollut turvanani se, että en ole asiantuntija. Se lukee tuossa blogin sivupalkissa. En ole kosmetologi, en ole kampaaja, en ole kemisti, en lääkäri. Syksystä lähtien olen kuitenkin estenomiopiskelija. Kyllä, harrastuneisuutta on pohjalla jo vaikka kuinka, mutta kuinka vähän lopulta tiedänkään!

Viimeisin tällainen "luulin tietäväni"-case tuli vastaan luonnonkosmetiikkamerkki Acorellen tuoksun kanssa. Olen elänyt siinä uskossa, että tuoksuja ei tule käyttää auringossa, koska ne sisältävät alkoholia ja reippaasti, ja jotenkin sitä kautta saattavat aiheuttaa läikkiä rusketukseen tai jotain muuta ikävää. Sitten saan käteeni ylläritestattavan Ekovistalta, Acorellen tuoksun, jossa erikseen mainitaan, että se sopii käytettäväksi auringossa. "Sopii käytettäväksi auringossa, sillä se ei sisällä fotosensitiivisiä hajusteita." INCI-listan kärjessä ensimmäisenä jopa ennen vettä on alkoholi, jonka luulin olevan se juttu, jonka takia aurinkoa ei mennä ottamaan parfymoituna.

Luen tekstiä uudelleen ja uudelleen. Mietin, voinko sanoa tämän olevan varmasti turvallinen auringossa käytettäväksi. Mietin, kuinka suuri vastuu minulla kuitenkin on siitä, että en halua johtaa lukijoitani harhaan. Hämmennyn, pohdin, kuinka paljon minun pitäisi googlata asiasta, ennen kuin tiedän tarpeeksi. Fotosensitiiviset hajusteet... Enhän minä muista kuulleenikaan tuollaisesta, vaikka satavarmasti olen kuullut ja lukenut, ettei parfyymeitä kuulu laittaa rannalle mennessä. Alkoholihan haihtuu iholta, ehkä se ei sittenkään ole se syy. Onhan alkoholia ties vaikka missä tuotteissa, mutta juurikin parfyymeistä on varoiteltu. Mutta vaikka kuinka googlaisin, tiedänkö sittenkään tarpeeksi mistään? Löydänkö oikeat lähteet? Onko lähteeni kirjoittajalla yhtään sen parempaa tietämystä? Onko hän oikeassa? Minkälainen lähde pitää olla, että se on ammattimainen? Ja kuinka tarkkaa tietoa minulla pitää bloggaajana olla, kuinka tarkkaa selvitystyötä minun pitäisi tehdä? Kirjoittaminen jäisi siihen kertaan kuukaudessa, jos selvittäisin faktoja niin tarkkaan kuin haluaisin.

Googlasin sitten tästä asiasta. Pikaisesti löysin jo Daily Mailin jutun hajuvesistä, tässä ote siitä:

Q: Can I wear my perfume in the sun? 
A: Definitely not! With the exception of fragrances that advertise that they’re ‘safe’ for sun exposure (some of the leading beauty brands occasionally bring these out), there are good reasons not to wear your perfume in the sun. Certain widely used fragrance ingredients contain psoralens, components that over-stimulate the pigment-producing cells, producing localised brown patches (which have the official medical name berloque dermatitis), a streak of brown pigment akin to a raindrop running down a window pane. 

Daily Mailin jutun lähteenä ovat Josephine Fairley ja Lorna McKay. Samat nimet löytyvät vähän aikaa sitten ostamani Parfyymien salat -kirjan kannesta. Keitä he ovat? Kirjani kertoo, että he ovat asiantuntijoita The Perfume Societyssä, hajuvesimaailman ammattilaisille perustetussa yhteisössä. Koulutuksista ei puhuta mitään. Mutta kaipa lähteeni Daily Mailissa ovat kuitenkin enemmän ammattilaistasoa kuin minä.

Jutun mukaan siis olin väärässä ja uskaltaisin sanoa, että valmistaja tietänee kyllä, mistä puhuu. Onneksi minulla alkaa koulu. Enhän minä tule tietämään kaikkea kosmetiikka-alalta. Mutta tulen tietämään enemmän, ymmärtämään enemmän sekä saamaan selville, mihin lähteisiin on uskominen, mistä löydän oikeat lähteet tutkitulle tiedolle. En tule varmasti vielä pitkään aikaan muuttamaan tätä blogia kovin vakavamieliseksi, jos koskaan. Tästä ei ole tulossa tiedejulkaisu, tämä on harrastus ja hauskaa, yleensä kevyehköä asiaa, koska kosmetiikka saa olla kivaa. Silti, mitä pidempään bloggaan, sitä enemmän haluaisin oikeasti tietää varmaksi sen, minkä sanon ja osata perustella sen. Erityisesti, koska mitä pidemmälle estenomiopinnoissani tulevaisuudessa menen, sitä enemmän koen vastuuta sanomastani. Nyt voin sanoa tästä tuoksusta vain niin, että valmistajan mukaan se sopii auringossa käytettäväksi, ja minä olen ilmeisesti ollut aivan väärässä tuon alkoholiasian kanssa.

Acorellen Beach Water -vartalotuoksu tuoksuu pinacoladamaisen kesäiseltä, kookos tuoksuu nenääni selvästi. Hintaa on jotain parikymppiä. Tämä on ainoa omistamani tuoksu, jossa lukee, että se sopii aurinkoon. Se sopii aurinkoon koostumuksen lisäksi myös kesäisen tuoksunsa puolesta. Minusta tuntuu usein kovin paljaalta, jos lähden ilman tuoksua jonnekin. Tämä on nyt sitten sellainen, jota voisin käyttää vaikka rantalomallakin, kun tähän asti olen jättänyt kaikki tuoksut laittamatta aurinkoon mennessä.


Tuote on saatu testiin blogin kautta.

lauantai 18. heinäkuuta 2015

Guerlain Aqua Allegoria Limon Verde

IMG_0398

Viime aikojen kosmetiikkaostokseni ovat keskittyneet aika vahvasti Guerlainin suuntaan. Syntymäpäivälahjaksenikin ostin Guerlainia, pitkän harkinnan päätteeksi.

Minulla oli viisi vaihtoehtoista tuoksua, joita suihkin paperilapuille. Pitkään himoitsemani Guccin Flora by Gucci Glorious Mandarin oli tarjouksessa Kicksissä. Stockalla taas houkutti tämän lisäksi Guerlainin Aqua Allegorian Mandarine Basilic, DKNY:n jo 90-luvun lopusta myynnissä ollut DKNY Woman sekä Issey Miyaken L'eau d'Issey Eau de Parfum, joka sekin on tullut (tosin silloin vain edt-vahvuisena) myyntiin jo 1992. Annoin tuoksujen seistä paperilapuilla toista tuntia, istahdin alas ja karsin suosikeikseni kaksi. Issey oli minusta parhaan tuoksuinen näistä. Kuitenkaan se ei ollut yhtä erikoinen kuin Limon Verde. Kaipasin virkistystä tuoksuvalikoimaani, mutta pelkäsin, että Limon Verde on silti vähän liian erikoinen. Se on itse asiassa unisex-tuoksu.

Kun karsinta oli käyty ja vaihtoehdot pudonneet kahteen, kävin suihkimassa kumpaakin ranteisiini. Tuoksut eivät mielestäni ihollani muuttuneet havaittavasti, paperilappuvalinta olisi tässä tapauksessa riittänyt. Kuitenkin, kun kyseessä on hintavampi tuoksu, halusin varmistua. Aloin kääntyä yhä enemmän Limon Verden puoleen, koska ajattelin, että tuota Isseytä nyt löytää sitten edullisemminkin laivalta, Guerlainista en ollut varma. Lisäksi tämä saattaa poistua valikoimista aika piankin, kun uutta kevättuoksua Aqua Allegoriaan pukkaa jo. Lopullinen päätös syntyi, kun pyysin poikaystävältä ja kahdelta kaverilta mielipidettä - kaikki valitsivat sen ranteen, jossa oli Limon Verdeä. Sukupuolesta riippumatta se oli kaikkien mielestä parempi kuin minun mielestäni kuitenkin turvallisempi ja helpompi Issey.

IMG_0418

Pari päivää meni, ennen kuin ostin tuoksun, mutta nyt se on tuossa ja olen erittäin tyytyväinen.

Tiesittekö, että Guerlain on yksi vanhimpia parfyymitaloja? Ensimäinen parfymeria avattiin 1928. Guerlainin suku myi yrityksen vasta vuonna 1994, jolloin se siirtyi monialaiselle Moët Hennessy Louis Vuitton -konsernille. Oikeasti se on konglomeraatti, mutta käytetään nyt tuossa termiä "monialainen konserni" koska opin koko konglomeraatti-sanan vasta tähän juttuun taustoja kaivellessani, vaikka yritysoikeuden kurssi onkin käyty ihan menestyksekkäästi. Kuinka moni olisi tiennyt, mikä on konglomeraatti? Nyttemmin Guerlainilla on myös muuta kosmetiikkaa ja vahvoja menestystuotteita kuten aurinkopuuterit ja meteoriitit, mutta merkin juuret ovat hajuvesissä.

Guerlainin Aqua Allegoria on alasarja, joka on sinänsä pysyvä osa Guerlainin tuoksuvalikoimaa, mutta uudistuu koko ajan. Neljä tuoksua pysyy valikoimissa, keväisin tulee uusi. Limon Verde on ollut myynnissä viime vuodesta lähtien. Tämä kevään Aqua Allegoria -tulokas on Teazurra. Aqua Allegorian inspiraationa ovat Guerlainin mukaan luonnon ihmeet. Tuoksut näyttävät nojaavan johonkin tiettyyn luonnon raaka-aineeseen tai kahteen, tässä tapauksessa limeen. Pullot noudattavat samaa kaavaa, niissä on tuollainen kultainen verkko, mehiläiskenno, koristeena pullon päällä ja mehiläinen kaiverrettuna korkin päälle.

Citrus Aromatic -perheeseen kuuluva Limon Verde ei silti ole mitenkään yksinkertainen limetuoksu, vaikka lime pääosaa tuoksun imagossa näyttelee. Se on itse asiassa hyvin persoonallinen, minusta selvästi tunnistettava ja mieleenpainuva - ja erittäin vaikea kuvailla. Alku on selkeää limeä, kirpeä ja sitruksinen. Viitisen minuuttia kestää, ennen kuin tuoksu alkaa muuttua kohti sydäntuoksuaan, mutta muutos on erittäin selkeä. Tässä vaiheessa limen kirpeys häviää, tuoksuun tulee nuotteja, joita en tunnista ja tuoksu saa sen persoonallisen, erikoisen tuoksunsa, joka on samalla erittäin vehreä mutta kuitenkin myös vähän makea. Ei silti mitenkään sillä tavalla makea, että sanoisin tätä makeaksi. Ei sillä tavalla makea, kuin floral fruity -tuoksut ovat. Eikä nyt ainakaan missään nimessä gourmand-tyyppisen makea. Sanoisin, että vehreään tuoksuun on heitetty ihan aavistus sokeria makeutusaineeksi.

Guerlain sanoo tuoksua trooppiseksi. Minä en sanoisi. Yhdistän trooppisuuteen aina hedelmät, tämä on vehreämpi kuin trooppiset tuoksut minun mielessäni, eivätkä hedelmät puske sieltä niin kovasti läpi, ettäkö sanoisin limeä lukuunottamatta tuoksua kovin hedelmäiseksi. Etenkin, kun se limen kirpeys sielä katoaa todella pian.

Guerlain on halunnut myös luoda tuoksuun mielleyhtymän brasilialaisesta caipirinha-drinkistä, ja se sieltä kyllä on minustakin löydettävissä (lime, sokeri). Täytyy muuten tunnustaa, että vaikka baarimikkonakin tuli vietettyä useampi vuosi, olen juonut aitoa caipirinhaa vain kerran, Cannesissa Ranskassa. Aidossa käytetään cachaçaa, sokeriruokoviinaa, jota ei Suomesta ihan joka paikasta löydä. Meillä se vastine tuolle on yleensä caipiroska, vodkaa, murskattua limeä, sokeria ja jäämurskaa. Totta puhuen, en tykkää cachaçan mausta, joten siksi tuo kerta jäi yhteen. Juon kyllä mieluusti sitä vodkaversiona caipiroskana.

Alkutuoksu: lime
Sydäntuoksu: vihreät nuotit, trooppiset hedelmät, viikuna, sokeriruoko
Jälkituoksu: tonkapapu

Vaikka tämä on vahvuudeltaan Eau de Toilette, minusta kesto on yllättävän pitkä. Sitrustuoksulta en paljon odota, mutta tämä onkin erilainen. Alun sitrus toki haihtuu, mutta tuoksu pysyy minulla tunteja aivan sellaisena, kuin se sydäntuoksuun asti kehittyessään on. Tuoksu ei ole päällekäyvän voimakas, voin laittaa tätä sen saman kaksi suihkausta kuin tuoksuja yleensäkin laitan. Vielä klo 4 yöllä oli aistittavissa jälkituoksu ranteeltani, vaikka olin laittanut tuoksua 10 tuntia aikaisemmin. Monet muut ovat kokeneet tämän keston huonoksi, mutta minulle se oli positiivinen yllätys. Voi johtua joko siitä, että odotukseni sitrus-edt:ltä olivat todella matalat tai siitä, että tuoksu on sillä tavalla tuoksuvalikoimastani poikkeava, että aistin sen herkemmin.

Hintaa tuoksulla on paljon, mutta niin on kokoakin. Pullo on iso hajuvesipulloksi, 75 ml. Tuoksut ovat havaitakseni useimmiten meillä maissa 30 ml:n pulloissa, vähän kalliimmalla (ja laivoilla peruskokona) on monesti saatavilla 50 ml pulloja - tämä on siihen nähden jättikoko. Guerlainin Limon Verde maksaa Stockmannilla 71,90 euroa.

Tsekkaa myös postaukset tuoksusta näistä blogeista: Keyword: Love, Sinistä pintaa, ViilankantolupaLazy Dynamite ja Neiti kameleontti.

Koska tämä on näitä Aqua Allegorian vaihtuvia tuoksuja ja uusi kevättuoksu on jo tullut, käy nuuhkimassa tämä heti-nyt-tänään jos kiinnostuit. On näitä vielä hyvin, mutten voi tietää, miten kauan.