Näytetään tekstit, joissa on tunniste tutorial. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste tutorial. Näytä kaikki tekstit

perjantai 25. lokakuuta 2013

Tee se itse -meikkikartta silmämeikille

Luin tuossa Mariela Sarkiman Little Beauty Book -lehtisestä vinkin hahmotella silmämeikin kuvio ensin paperilapulle. Marielalla vinkki oli lehtisessä siksi, että kyseisen aukeaman meikkilook oli neliöitä ja suorakulmioita sisältävä ja tarkoitus oli hahmotella itse kuvio, ei niinkään koko silmämeikkiä. Siitä tuli kuitenkin mieleeni, että monet tulostelevat netistä meikkikarttoja ja luonnostelevat meikkejä niille tai hahmottelevat meikkejä itse piirtämilleen silmän kuville.

Ihmisten silmänmuodot ovat kuitenkin niin erilaiset, että mikään valmis mallipohja ei yleensä silmämeikissä vastaa oman silmän muotoa. Tilaa kulmaluulle voi jäädä vähemmän, silmän muoto voi olla haastava siipirajaukselle tai muuta vastaavaa.

Kaivoinpa siis esiin uudestaan yhden kuvan, jonka olen näyttänyt täällä ainakin kerran aiemminkin. Itse tein joskus aikanaan tällaisen:


Siinä on meikäläisen silmä. Otin valokuvan, tulostin sen paperille ja piirsin ruudukkojäljentämisen avulla siitä kopion. Läpipiirtäminen olisi nopeampi vaihtoehto, mutta käytössäni ei ollut valopöytää tai tarpeeksi läpikuultavaa paperia, joten menin hankalampaa reittiä. Siitä tuli mittasuhteiltaan oikea ja tunnistan itse oman silmäni tuosta kuvasta. Nyt jos jotain korjaisin, alaripsiä on minulla mielestäni harvemmassa mutta pidempiä. Oleellisempaa on kuitenkin se, että muoto ja mittasuhteet ovat oikein.

Ruudukkojäljentäminen on tuttua lapsuudesta: valmiin kuvan päälle on piirretty ruudukko ja tuo kuva jäljennetään käsin piirtäen toiselle paperille, jossa on lyijykynällä piirretty tyhjä ruudukko. Mitä pienempi ja tiheämpi ruudukko, sitä tarkempi jäljennöksestä tulee. Valmiista kopiosta kumitetaan ruudukon ruudut pois.

Lähtökohtaolettamana piirsin kulmani siihen muotoon, mihin ne nypin ja meikkaan - eli siis pohjalla olevassa valokuvassa minulla on meikatut kulmat ja näkyvyyden kannalta välttämättömästi myös ripsiväriä. Tärkeäksi koin myös waterlinen eli alasisäluomen piirtämisen kuvaan, sillä se on meikkaamisen kannalta oleellinen.

Skannasin kuvan ja siirsin koneelle, nyt näitä voi tulostaa vaikka kasan ja väritellä miten lystää. Työtä ei tarvitse tehdä kuin kerran, kunhan käytössä on printterin lisäksi skanneri tai kopiokone. Tai miksei vaikka kamera ja printteri, kyllä silläkin pärjää, kunhan saa otettua kuvan suorassa.

Loppujen lopuksi tuo on jäänyt minulla ihan muutamalle käyttökerralle, mutta jaan tämän täällä, koska ehkä joku innostuu ideasta. Ei tuohon kauaa mennyt tällaisellakaan ihmisellä, jonka oikeanpuoleisella, taiteellisella aivolohkolla ei paljon retostella. Jos tarmoa riittää, sitähän voi tehdä koko pärstästäkin kokonaisen meikkikartan, jossa kasvon muodot ovat oikeat omasi. Siihen voi heittää varjostukset, poskipunat, huulipunat ja muun vastaavan tai suunnitella vaikkapa jonkun halloween-lookin.

maanantai 16. huhtikuuta 2012

Tutorial: iltameikki (+dagen efter)


Lukijat ovat toivoneet lisää tutorialeja ja meikkikuvia, tehdään nyt sitten ensimmäinen tutorial. Sisältää myös dagen efter -kuvan, jotta varmasti ylittäisin kaikki rajani. En ole oikein tutorialeja tehnyt, kun en koe ei-ammattilaisena sellaisia pystyväni tekemään. No, tehdään tämä sillä asenteella, että kaippa tästä joku jotain irti saa, ainakin huumoria. :)



Aloitetaan meikkaamattomasta pohjasta, joka on pesty ja johon on levitetty kosteusvoide. Minulla meikin alle loistavasti sopii Elizabeth Ardenin Eight Hour Cream Intensive Daily Moisturizer for Face.

Argh, onko tutorialeissa pakko olla näitä meikittömiä kuvia? Hienosti oli vielä pakko kuvata vessassa, koska siellä on iltaolosuhteissa paras valo kuvata - meikkipöytäni päivänvalolampuissa pokkarini automatiikka tekee kuvista sinisiä, ja minähän en tuhatta kuvaa jaksa ottaa asetuksia vaihdellen. Enkä jaksa ottaa tuhatta kuvaa, jotta saisin edes yhden ei-dorkan ilmeen.





Meikkipohja valmis. Aloitin levittämällä Lancômen La Base Pro -meikipohjusteen, jonka päällä meikki liukuu hyvin. Päälle levitin The Body Shopin meikkivoidesiveltimellä Lancômen jo myynnistä poistunutta Color Ideal -meikkivoidetta sävyssä 01, joka on kesäsävyni. Tarvitsen kesäsävyn näin loman jälkeen. Hieman peitepuikkoa (joku Lancômen ikivanha) laitoin tummille silmänalusille ja muutamaan peitettävään kohtaan. Päälle sitten puuteri, käytin sekä MAC:in irtopuuteria sävyssä NC20 että Helena Rubinsteinin Illumination -irtopuuteria sävyssä 02. Sitten varjostukset ja poskipuna, varjostuksissa Make Up Storen Chocolate ja poskipunana Narsin Orgasm. Jos tuntuu, että varjostuksia tulee vähän liikaa (kuten minusta tuntui), jälkeä voi pehmentää lisäämällä irtopuuteriä vähän päälle. Kimmeltävän Narsin poskipunan päälle sitä tosin ei kannata lisätä, vain mattaisten sävyjen.

01 on meikkivoiteessa minulle se kesäsävy, joka Suomen kesässä toimii aina. Nyt jotenkin vaikutti siltä, että se saattaisi olla jopa liian vaalea. Ajattelin, että asia korjautuu MAC:in puuterilla, se kun on ehkä hiukkasen liian keltainenkin - olen aina ruskettuneena keltasävyisempi kuin muuten. Tulos MAC:in jälkeen oli kamala, aivan liian keltainen. Miten se näin keltainen olikaan? Laitoinko jotenkin enemmän kuin yleensä? Oli tämä aiemminkin minusta aavistuksen liian keltainen mulle, muttei näin paljon, mitä on tapahtunut? Tulosta oli pakko fiksata pinkkisävyisellä, joskin hiukan taas sitten liian vaalealla Rubinsteinilla. Ja kyllä joo, mä käytin peitepuikkoa silmien alle, en valokynää, toi vanha Lancôme pitää saada loppumaan ja se oli just sopivan vaalea myös valokynätarkoitukseen. Käyttäkää valokynää, jos meikki meinaa teillä rullata silmän alla oleviin juonteisiin liian rasvaista peitepuikkoa käyttäessä.

Viimeistään tämän dorkan ilmeen jälkeen haluan heittää kameran seinään ja jatkaa meikkaamista ihan omassa rauhassani. Pysyn kuitenkin päätöksessäni, *ttu teen sen tutorialin vaikka mikä ois. 




Sitten kulmakarvat. Teen aina kulmakarvat ennen silmämeikkiä. Käytin Make Up Storen Tri-Brown keskimmäistä sävyä, Duroyn kulmakarvasivellintä ja Tweezermanin kulmakarvageeliä.

Otin kuvan ja huomasin siitä, että vaikka tulos peilistä näyttää ihan kelvolta, valokuvasta paljastuu kohta, jossa on vaaleampaa. Kirosin, korjailin, otin uuden kuvan. Uusi kuva on näemmä blurry. Ei voi mitään.




Tässä vaiheessa levitän luomelle pohjusteen, nyt oli käytössä Urban Decayn Eyeshadow Primer Potion. Pohjusteen jälkeen lisään häivytystä helpottamaan kulmaluulle ja silmän sisänurkkaan vaaleaa. Vakio on MAC:in Shroom, jota käytin nytkin. Kulmaluulle laitoin lisäksi vaaleaa, melkein valkoista pinkkiä Diorin Misty Mauve -viisikosta.

Moni ammattilainen sanoisi, että kulmaluulle ei tule laittaa hohtavaa sävyä. Minä halusin, koska tykkään. Ja laitoin vielä enemmän hohtavaa, kun pelkkä Shroom ei mielestäni riittänyt.



Tässä vaiheessa levitän liikkuvalle luomelle (en kuitenkaan aivan ulkonurkkaan, minne varjostus on tulossa) vaalean sävyn, violetti Inglotin Pearl 441 käytössä tällä kertaa.

Ja kiroan, kun se näyttää valokuvassa ihan pinkiltä, vaikkei se sitä ole.



Aloitan tumman varjostusvärin levittämisen, tämä on se väri, josta tulee meikin ydin. Käytössä on nyt Make Up For Everin klassikkovioletti 92. Levitän luomiväriä paljon, mutta kerrostaen, niin, että osan häivytyksestä teen tällä kerrostamistyöllä. Kuten kuvasta huomaa, tässä vaiheessa piirrän myös kostutetulla litteäpäisellä siveltimellä samalla luomivärillä rajauksen silmän ulkonurkkaan - tämä apuviiva kertoo minulle, mihin saakka levitän varjostusväriäni. Tuon viivan toiselle puolelle en häivytä, tuohon se saa jäädä terävänä.

Kiroan, kuinka juuri tämä MUFE:n 92 on niin voimakaspigmenttinen, että tätä on tuskaa häivytellä ilman häivytyssävyä. Kerrostamishäivytys toimii parhaiten vähempipigmenttisillä luomiväreillä.



Teen alarajauksen ripsen tyveen litteäpäisellä Make Up Storen siveltimellä (204) ja MUFE:n luomivärillä, sivellin kostutettuna. Tykkään käyttää tuota enemmän kuin rajaussivellintä näissä alarajauksissa. Viimeistään tässä vaiheessa on hyvä tehdä alarajauskin, jotta osaa hieman hahmottaa silmämeikin tasapainoa.



Lisään hieman vaaleaa sisänurkkaan (taisi olla sitä samaa Diorin pinkkiä) ja Inglotin mustaa aavistuksen ulkonurkkaan. Häivytän värejä.

Oikeasti lisään kaikkia värejä. Totean violetin MUFE:n jääneen liian kauaksi ulkonurkkaan ja tuon väriä sisäänpäin. Totean, että MUFE ei millään meinaa häivyttyä nätisti, vaan sen yläpuolelle kulmaluulle olisi pitänyt laittaa pohjalle tuota samaa Inglotin vaaleampaa violettia, nyt meikistä tulee vähän teräväreunainen. Häivytän MUFE:n yläreunaa sekä puhtaalla siveltimellä, Shroomilla, Diorin pinkillä että vaalealla Inglotin violetilla, mutten siltikään ole täysin tyytyväinen lopputulokseen. Silmän sisänurkassa MUFE näyttää erityisen huonosti häivytetyltä. Aina, kun otan kuvan, huomaan jonkun virheen, jota en peilistä huomaa. Otan tuhat kuvaa. Menen röökille, koska ottaa päähän. Röökille mennessä poikaystävä toteaa, että onpas sillä nyt tänään vahvat meikit, ja jatkaa iltatorkkujaan. Kello on jotain kahdeksan, aloitin joskus kuudelta. Valokuvaaminen ja tuhertaminen on kestänyt kauan. Tämä ei ole sessioni ensimmäinen eikä viimeinen rööki.



Teen rajaukset. Ylös tulee Sensain Liquid Eyeliner -tussi, koska se on vaan paras. Teen rajaukseni aina silmät auki ja luomea venyttämättä, minulle se on paras tapa. Teen ratkaisevan päätöksen siitä, käytänkö alaluomen sisärajaukseen vaaleaa vai mustaa kajalia. Päädyn vaaleaan, IsaDoran sävy Blonde. En tiedä, onko se hyvä ratkaisu, mustakin voisi toimia, mutta silmämeikki oli jo nyt aika tumma.

Kiroan luomivärillä tekemäni esirajauksen, joka näemmä meni sittenkin liian alas. Piirrän tussilla kuitenkin se päälle, kun ei muutakaan vaihtoehtoa ole. Siipirajauksistani ei tule identtiset. Korjaan. Menee vähän huti. Korjaan lisää, ja lopulta siipirajauksista tulee kovin paksut. Ei voi mitään. En ole vieläkään tyytyväinen luomiväreihini, korjailen niitäkin sieltä sun täältä fiilispohjalta. Korjailen varisseita luomivärihippusia vanupuikolla silmien alta.



Tässä vaiheessa ripsiväri. Käytin Helena Rubinsteinin Sexy Blacksia.

Mikseivät alaripseni voi jatkua tasaisesti tuonne ulkonurkkaan asti ja miksi siellä yläripset sojottvat vähän alas ja alaripset ylös? Ihan periaatteesta en taivuta ripsiäni, joten se on voi-voi. Pohdin, pitäisikö Rubisteinin ripsari jo heittää pois, mutta kyllä kai se vielä vähän aikaa menee.





Silmämeikkini on valmis. Mietin, pitäisikö minun laittaa vielä huulipunaa. Tilaisuus päästä kokeilemaan uutta YSL:ääni (syksyn kokoelman Rouge Volupté Perle 112) voittaa pohdintani, sitä siis naamaan vielä. Minulle sääntö vahva silmämeikki -> ei huulipunaa, kevyt silmämeikki -> kyllä huulipunaa ei koskaan ole pätenyt.



Aloitan huulet rajauksilla. Minulta ei löytynyt sopivaa sävyä, lähin vastaava oli ikivanha ja kuivahtanut Estée Lauderin kynä (Artist's Lip Pencil sävy 14 Wine Writer). Tässä vaiheessa huijaan huulteni oikeaa muotoa sen verran, että piirrän rajauksella alahuuleni pienemmäksi.

Rajaan huulet mielestäni symmetriseksi. Otan kuvan. Ne eivät kuvassa näytä symmetrisiltä. Korjaan rajausta siihen suuntaan, mihin kuva minua ohjaa. Otan uuden kuvan, ne eivät vieläkään näytä kuvassa symmetrisiltä, vaikka peilistä sitä ovat. Turhaudun, otan kuvan viistosta, koska en kehtaa julkaista niitä epäsymmetrisiä. Huultenrajauskynä on kuiva, roskiinheittokamaa, mutta oikeasti ainoa lähelläkään tätä huulipunan sävyä. Vannon itselleni, että ensi palkastani menen kauppaan punieni kanssa ja ostan tarvittavat sävyt myös rajauskynissä. Käyn hermosauhuilla ja juon lisää Pepsi Maxia suoraan pullosta, sillä tajuan, että loppuillan voin juoda vain pillillä.
 


Lisään huulipunan Lily Lolon siveltimellä.

Olen unohtanut kuoria huuleni, eikä rasvaakaan ole tullut laitettua pariin päivään. Huulipuna osoittautuu kammottavan läpikuultavaksi, eikä anna paljon armoa huulteni kuivuudelle.




Valmis meikki on aika gootti tuon huulipunan tuloksena, mutta meni miten meni. Klassinen punainen olisi tehnyt siitä vähemmän gootin.

Yritän ottaa tuhat kuvaa valmiista meikistä itse kotona. Ei tule mitään. Painumme juhliin, tai oikeastaan juhlien jatkoille, ja laitan poikaystävän kuvaamaan. Molemmilla menee hermot. Valehtelematta yli viidenkymmenen kuvan jälkeen saan tuloksena tämän, jossa mulla on epämääräinen vamppi-ilme. Vannon, etten tee tutorialia enää koskaan. Otan kossuvissyn.


Mutta sitten, paras kaikista, dagen efter -kuva:


Aloitin meikkaamisen edellisenä iltana kuudelta. Tämä kuva on otettu seuraavana päivänä keskipäivällä. Ruusu rintapielessä on lakastunut, tukka on yhtä laittamatta kuin eilenkin, mutta aurinko paistaa. Muuta ei ole korjailtu kuin huulipunaa. Olen siirtynyt Hämikseltä Nylands Nationille, ehtinyt nukkua kolme tuntia ja herännyt Nyllen Sillikselle. Tajuan, että tutorialistani oli edes jotain oikeasti iloa - tämä demonstroi, miten hemmetin hyvin silmämeikki voi kestää ainakin 15 tuntia UDEPP:n avulla.

Minulta toivottiin myös vähemmän tekstiä. Tässä oli aika paljon. Ei kaikkia toiveita voi toteuttaa. ;)